Illan yllätysavauksen suoritti Timo Vitikka esittämällä alkuosan edellisenä yönä Euroviisukilpailussa ylivoimaiseksi voittajaksi nousseen norjalaisen Alexander Rybakin laulusta Fairy tale. Rybakin valkovenäläinen alkuperä tulee esiin laulun kahdeksan ensimmäisen tahdin melodiasta, joka muistuttaa kovin erästä Vladimir Vysotskin laulua.

Varsinaisen ohjelmaosuuden aloitti Matti Seppänen Bellmanin lyhyellä epistolalla nro 56, eli Nota bene, joka oli kuultu edellisellä kerralla Jan Steenin ja Timo Vitikan duoesityksenä. Toisena laulunaan Seppis esitti Alvar Kraftin ja Arne Pärsonin laulun En fattig trubadur, jonka ydin kiteytyi kertosäkeeseen "Nej, du kan ingenting ta med dej dit du går."

Toisina esiintyjinä oli duo Jan Steen ja Timo Vitikka Bellmanin epistolalla nro 64, Fjäriln vingad syns på Haga, joka on kaunis esimerkki Bellmanin luontokuvauksista. Duon toinen laulu oli Evert Tauben suosittu Flickan i Havanna, jonka Tikka kertoi olleen Roland Koppatzin mielilauluja. Roland oli joskus ­ todetakseen olivatko kuulijat hereillä ­ aloittanut laulun sanoilla: "Flickan i Havanna, hon har inga byxor kvar"

Lela ja Lasse Nybergh Visans Vänner -yhdistyksestä esittivät duettona kaksi Evert Tauben vuoropuhelumuotoon kirjoitettua laulua. Taubella tällaisia laulelmia on runsaasti ja ne ovat kiitollisia mies/nais -duon, tässä tapauksessa pariskunnan, esitettäväksi. Kappaleista ensimmäinen oli Havsörnsvals, jossa vuoropuhelu käy tanssimisen lomassa. Toinen laulu Rosa på bal liittyy niinikään tanssiin, Evert Tauben toisen alter egon, Fritiof Anderssonin ollessa laulun toisessa pääroolissa.

Evert Tauben lauluja jatkoi vielä Barbara Helsingius esittämällä vauhdikkaan ja hauskan Nudistipolkan (Den lycklige nudisten) Pentti Saaritsan erinomaisena käännöksenä.

Stefan Fallenius puolestaan lauloi kaksi Tommy Tabermanin suomentamaa Dan Anderssonin runoihin sävellettyä laulua. Näistä ensimmäinen oli kaunis lyyrinen Illalla (Om aftonen), jonka on säveltänyt Gunnar Thuresson. Laulelmista toinen oli murheellinen, mutta kuitenkin duurissa kulkeva tarina Per Ols, Per Erik, johon sanojen lisäksi myös sävelen on tehnyt Dan Andersson.

Lille Bror Söderlunhin Nils Ferlinin tekstiin säveltämä Får jag lämna några blommor kuultiin Lelan ja Lassen kaksiäänisesti esittämänä.

Chrisu Österberg esitti malmöläisen Mikael Wiehen vertauskuvallisen ja koskettavan laulun Som en duva, joka liittyy 1970-luvun Chilen tapahtumiin ja niiden seurauksiin. Chrisun toinen, Lars Winnerbäckin laulu Om du lämnade mig nu edusti uutta 2000-luvun ruotsalaista, paljon rock-musiikista vaikutteita saanutta laulelmaa.

Tämän vuotisen suomenkielisen snapsilaulukilpailun voittaja Henrik Huldén esitti Cornelis Vreeswijkin laulun Veronica, jonka suomenkielisen tekstin on tehnyt Hannu Pelkonen. Tekstin Henrik oli löytänyt erinomaisesta kirjasta "Nordisk visebok".

Viimeisinä ruotsalaisperäisinä lauluina lauloi Irma Tapio, suomeksikin käännetyn, Alice Tegnérin, Anna Maria Roos´n tekstiin säveltämän lastenlaulun Blåsippor (Vuokko se silmänsä aukaisee). Toisena laulunaan Irma esitti Cornelis Vreeswijkin kauniin ja aikanaan uskalletun laulun Deidres samba, jonka Cornelis toi tuliaisena filmausmatkaltaan Brasiliasta. Tunnelmaero suomalaiseen Malsténin Kohtalokkaaseen sambaan on huikea!

Saat huomennakin päivän (se käyttämätön on) oli Barbaran avauslaulu Norjan laulelmaperinteen esittelyyn. Tämän Alf Prøysenin laulun suomalaiset sanat olivat myös hänen tekoaan. Toinen norjalaissävelmänä Du gamle gode violin kuultiin ensin munniharpulla esitettynä ja sitten yhteislauluna. Norjalaisesta laulelmaperinteestä otti Barbara vielä esimerkkinä suomeksi kääntämänsä Malborough'n herttuan sotaretkestä hauskasti kertovan laulelman Kun Brockman sodassa kaatui. Aihe on tuttu myös suomalaisessa laulelmaperinteessä laulussa Melperi meni sotaan.

Henrik Huldén lauloi seuraavana suomeksi sanoittamansa Halvdan Sivertsenin yksinkertaisen kauniin Rakkauslaulun (Kjærlighetsvisa). Henrikin toinen laulu oli pohjoisnorjalainen maalaisympäristöön sijoittuva sian lohdutuslaulu Gamle gris (Vanha sika), joka oli myös hyvä muistutus elämän kiertokulusta luonnossa: "Šjorden växer potäter, sådana som grisen äter". Laulelman ruotsinkielinen teksti oli Henrik Huldénin.

Lasse von Hertzén aloitti lyhyellä norjalaisella laulelmalla En jägersman ja jatkoi norjalaisella hautajaislaululla Lars Myra. Lassen esittämä Bosse Österbergin kääntämä makaaberin hauska "Tiiu-liiu-laa, tiiu-liiu-lei" oli yleisön reaktioista päätellen illan ehdoton kohokohta.

Tanskalaisesta laulelmasta esimerkkinä lauloi Barbara suomeksi kääntämänsä Erik Bögh´n laulun Pieni mies, jonka kertosäkeen yleisö ehti oppia ja laulaa loppupuolella mukana.

Toisen esimerkin antoi Henrik Huldén esittämällä Barbara Helsingiuksen suomentaman Ebba Munkin ja Pia Raug´n laulun Marraskuinen sadepäivä (Regnvejsdag i november), joka oli tunnelmaltaan kaikkea muuta kuin sateinen: "...maalaan päivän sinisen...".

Tauon jälkeisessä osuudessa kuultiin myös illan teemasta poikkeavia lauluja. Näistä ensimmäisenä nuori Janne Kaunisto Loimaalta, Lassi Mettälän trubaduurikurssillakin ollut.  Janne esitti varmaotteisesti oman laulunsa Good to be home, cowboy. Jannen toinen laulu oli Rauli "Badding" Somerjoen traagisen kaunis laulu Teinienkeli. Tervetuloa, Janne, toistekin Laulelmatrreffeille!

Lassi Mettälän ensimmäinen laulu oli hänen omansa Sinä sitten kupsahdit (minä tänne jäin) kertoi koruttoman arkisesti ja ajatuksia herättävästi kaverin kuolemasta päätyen toteamukseen "ei ole enkeleitä, ei ole jumalaa". Toinen laulu oli Toivo Kärjen ja Reino Helismaan Valkeat pilvet. Kolmas lauluista Menninkäisten maa (Pörrökarva-boogie-woogie) oli tiettävästi norjalaista alkuperää. Laulun on laulanut levylle mm. Tapio Rautavaara. Lastenlauluksi tarkoitettu laulelma viehätti Lassin esittämänä aikuisiakin.

Islannin ja Färsaarten lauluista lauloi Barbara esimerkkinä ketjutanssiin liittyvän Tanssilaulun ja Islannista saaren hevosiin liittyvän, tunnetun laulun Ratsain, ratsain.

Pitkästä aikaa laulamaan tullut Seppo Pulkki aloitti herkällä omalla laulullaan Anna minun tässä hiljaa vain olla. Sepon bassoääni ja 12-kielinen kitara on yhdistelmä, joka aina on vaikuttava. Sepon toinen laulu oli Bilk Ackerin ja tuntemattoman sanoittajan Vieras rannalla.

Sepon ystävä Kuopiosta, Jere Nivakoski, joka kertoi olevansa varsinaisesti rumpali, esitti seuraavana kaksi omaa lauluaan. Erikoisia intervalleja sisältävät laulut olivat Kuuma tuuli ja Pojan teema- laulu.

Lasse von Hertzén esitti pohjoismaisiin tilaisuuksiin erinomaisesti sopivan Bosse Österbergin snapsi-/juomalaulun Stora skamvisa, jossa jokaisen pohjoismaan edustaja kuvattiin maan paikallisen juoman ja sen käyttötavan kautta.

Yhdessä vaimonsa Päivi Paunun kanssa pariskunta esitti vuoropuheluna vielä Pentti Saaritsan suomentaman, Evert Tauben tunnetun tangon Fritiof ja Carmencita.

Illan viimeinen esiintyjä oli uusi jäsenemme Sami Alanko, joka lauloi itseään pianolla säestäen Carlos Gardellin intensiivisen tangon Kuoleman paikka.  Esitys oli korkeatasoisuudessaan nautittavaa.

Stig Sundmanin lauloi yhteislauluna Timo Vitikan ja Samin säestämä Juha Vainion Käyn ahon laitaa, joka päätti mielenkiintoisen illan.  Juontamisesta erityinen kiitos Barbara Helsingiukselle.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Matti Seppänen
sihteeri@hely.info