Illan ohjelman aloitti laulullaan Tarinan tyttö Tuija Rantalainen pianolla itseään säestäen. Laulu löytyy ensimmäisenä "Aitoja Helyjä 2" -levyltä, mutta myös Tuijan omalta samannimisen albumilta. Laulu ja säestys olivat nautittavaa kuultavaa ja laulun sanojen toivomus tuli hyvinkin uskottavasti esille.

Toisena esittivät Jouni Kotkavuori, laulu ja metallikielinen kitara, sekä Tero Pulkkinen, stemmalaulu ja irlantilainen bouzouki.  Jounin laulun Tässä nyt levyllä esiintyvästä Metrofolk-kokoonpanosta olivat poissa Jan Hohenthal ja Sami Heinänen. Tämä ei tahtia haitannut, vaan duo hoiti homman hienosti.

Porvoolaisen Stefan Paavolan omien sanojen mukaan "trubaduuri ottaa vähästäkin kaiken irti". Nyt se tapahtui Stefanin omassa bluesviritteisessä laulussa Mä annan mennä vaan. Itse laulun sisällön lisäksi kiintyi kaikkien kuulijoiden huomio Stefanin loisteliaaseen kitaratyöskentelyyn.

Trubaduuritreffeillä ensimmäistä kertaa vieraillut Marko-Juhani Rautavaara esitti oman irlantilaishenkisen valssinsa Sunnuntai. Markoa avusti kitaralla Teri Mantere. Esiintyjä oli mielenkiintoinen, uudempaa laulelmamusiikkia edustava tuttavuus, jota soisi kuulevan Laulelmatreffeillä useamminkin.

Chrisu Österberg muisteli omalla Oi, Göterborg -laulullaan vuosina 2004-2005 Ruotsin länsirannikolla, 15 km Göteborgista pohjoiseen, Kungälvissä viettämäänsä aikaa Nordisk Visskolanissa. Laulusta kävi kuulijalle selvästi ilmi Chrisun ihastuminen, ellei suorastaan rakastuminen noin Helsingin kokoiseen Göteborgiin.

Juha Haanperän kappale oli C. M. Bellmanin epistola 23, Voi, äitiseni, joka on "yksinpuhelu Fredmanin maatessa Krypinin kapakan luona vastapäätä pankin taloa, eräänä kesäyönä vuonna 1768". Pitkähkö laulu sisälsi kaksikin modulaatiota. Juhalle diplomikitaristina ne hoituivat upeasti, ja ne oli sijoitettu laulun merkittäviin kohtiin ja korostivat kertomuksen kulkua.

Levyn kolmesta ruotsinkielisestä laulusta ensimmäisen esitti Lasse von Hertzen ­ omien sanojensa mukaan ensimmäistä kertaa ilman bändiä. Laulu oli Lassen oma, nykyisiä hankalia pakkauksia humoristisesti kritisoiva Förpackiningsvisa. "Oletteko viime aikoina yrittäneet avata pakkauksia vain käsin, ilman työkaluja?"

Illan toinen ruotsinkielinen laulu oli Jukka Linkolan ja Jukka Virtasen kaunis kehtolaulu Penseln musiikkinäytelmästä "Poika, joka ei halunnut kasvaa suureksi". Sen esitti herkästi omalla persoonallisella tyylillään Henrik Huldén.

Ulla-Maria Linjaman esitys Nikolai Bladin säestämänä oli Toivo Kärjen ja T. Sunin harvoin kuultu laulelmallinen tango Märkää asfalttia, joka "piirtää tunnelmakuvan sateisesta kaupungista", kuten levyteksti kertoo. Pariskunnan työskentely on yhteen hioutunutta ja varmaa ja Nikolain kitaratyöskentely nautittavaa kuultavaa.

Stadin Slangi ry:n aktiivina jäsenenä ja slangilaulujen tulkkina tunnettu OlliBull Anikari esitti Snadi Pumppu -duon laulun Ei stikkaa vodaa nyt, alkuperäiseltä amerikkalaiselta nimeltään on Ain´t gonna rain no mo. Laulutekstin slanginnos oli laulajan omaa käsialaa. Ollin peukaloplektran tukevoittama kitarakomppi tuki mainiosti laulua.

Seppo Pulkki esitti seuraavana tuntemattoman sanoittajan laulun Kauniimpi laulu, jonka sävel on Sepon oma. Sävel ja Sepon tulkinta korostivat onnistuneesti laulun tekstin koskettavaa sanomaa, ja Sepon 12-kielinen kitara hienosti laulajan bassoääntä.

Maisa Krokfors oli saanut kitarasäestäjäkseen esittämänsä laulun säveltäjän, mäntsäläläisen Reijo Liinamaan. Laulu oli kaunis Hymysi säästit, jonka Maisa lauloi ja tulkitsi herkästi tuntuvasti levyllä olevaa sävellajia alempaa.

Pauli Leppäsen laulu oli hänen omansa Pisarat, jossa "kevätauringon sulattamat pisarat herättävät syvempää pohdiskelua luontokokemuksen merkityksestä". Paulin eläytynyttä laulua säesti varmaotteisesti Tuija Rantalainen pianolla.

Levyn laulujen osuuden päätti ammattimaisella esiintymisvarmuudella Harri "Marino" Heinonen säveltämällään laululla Everlasting tour, jonka sanat ovat Barbara Helsingiuksen. Säestäjänään Marinolla oli pianisti Seppo Sario.

Tauon jälkeisen osuuden illasta aloitti totutun varmaotteisesti Ari Talkamo Jim Grocen laululla Toivomusrasia. Laulun Time in the bottle suomalainen teksti on Arin käsialaa.

Seuraavana oli vuorossa Cornelis Vreeswijkin laulu Veronica, jonka Henrik Huldén ja Stefan Paavola esittivät yhdessä. Yhteissoitto kävi yhteen niin hyvin, että väkisinkin arveli duon esittäneen laulun yhdessä ennenkin. Muuten on vaikea ymmärtää Henrikin Vreeswijkin esityksestä poikkeavan tulkinnan yhteisen soiton sujuvuutta.

Kojonperällä asuva Lassi Mettälä esitti ensimmäisenä laulunaan Vladimir Wysotskin laulun Sun katsees mua viiltää. Yleisön yllätykseksi Lassi kielsi hienon esityksensä päätteeksi kaikki aplodit! Lassin toinen laulu oli Edith Piafin ohjelmistosta tuttu Hymni rakkaudelle, joka sai kauniin ja herkän tulkinnan Lassin esittämänä... ja myös aplodit.

André Zweigin valitsema laulu oli I didn´t wanna be alone another day, jonka hän esitti hänelle tyypillisesti voimakkaan tunteellisesti, lauluun eläytyen.

Chrisu Österbergin toisen esiintymisen laulut olivat Lou Reedin The perfect day ja malmöläisen Mikael Wiehen Mitt hjärtas fågel.

Juha Haanperän toinen laulu oli Rakkaus on merkillinen maa, jonka suomalaiset sanat ovat Pirkko Saision.

OlliBull lauloi stadinslangista poiketen kaksi omaa karjalaisaiheista lauluaan. Näistä ensimmäinen oli Miul on kylmä (ja mie palelen) sekä Älä sinä kultaseni murehdi mua.

Erittäin onnistuneen illan päätti Ulla-Maria Linjama Nikolai Bladin säestämänä kahdella laululla, jotka olivat espanjalaisesta vapaustaistelijasta kertova El vito, Tule tänne muukalainen, pariskunnan tulevalta levyltä sekä Venäläinen romanssi.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Matti Seppänen
sihteeri@hely.info


Tutustu levyesittelyyn tästä:
Aitoja Helyjä 2 - 22 laulelmaa tästä ajasta ja eilisestä