HELYn Laulelmatreffien syyskausi alkoi sunnuntaina 20.9. uudessa paikassa Raivintola Kantiksessa, Ruoholahdenkadulla. Uutta oli myös illan rakenne, joka koostui kirjallisesta alkuosasta ja tauon jälkeisestä “open stage”-osuudesta.

Illan ohjelman kokosi ja juonsi Irma Tapio, joka myös johti yhteislaulua ja haastatteli illan kirjailijavierasta Ata Hautamäkeä tämän kirjan “Levottomat kadut” johdosta. Kauniin illan ja uuden paikan johdosta läsnä oli väkeä vain runsaat 30 henkeä. Irma aloitti illan tutulla laululla Last night I had a strangest dream", nyt suomeksi nimellä Mä viime yönä unta näin, joka laulettiin yhteislauluna.

Atan kirja on dekkari ja sijoittuu kesään 1962, jolloin Helsingissä vietettiin kansainvälistä rauhanfestivaalia heinäkuun lopulla. Kommunistisen festivaalin yhteydessä sattuneista mellakoista vaikeni Helsingin Sanomat ja muu lehdistö lähes kokonaan lukuunotttamatta Kansan Uutisia ja Tiedonantajaa. Aikakausikirjaililja ja Käpylädekkaristi Ata Hautamäki kertoi kiinnostavasti ja hauskasti kirjoistaan ja työstään ja vastaili Irman ja yleisön esittämiin kysymyksiin. Kirjassa kuvatut useampi-iltaiset nuorisomellakat laukaisi Helsingin rautatieaseman tienoilla mm. voimassa ollut rukouslauantai ja ulkolaisten festivaalivieraiden aiheuttamat ennakkoluulot ja väärinkäsitykset. Poliisi käytti kyynelkaasua tuolloin ensimmäistä kertaa.

Kirjailijan kertomusten välillä laulettiin yhteislauluja Irman ja Ari Talkamon säestyksellä. 60-lukulaiset yhteislaulut olivat Tapio Lipposen Liisankadulla, ruotsalaistrumpetisti Ernie Englundin tunnetuksi tekemä venäläisperäinen Minka, Toivotaan, toivotaan, Bob Dylanin Blowing in the wind. Muut illan mittaan yhteislauluina lauletut laulut olivat Tähti ja meripoika, Kodin kynttilät, ja Tango Pelargonia.

Illan varsinainen lauluosuus alkoi Irman ja Arin yhdessä esittämällä vanhuksesta kertovalla laululla musikaalista Mary Poppins. Myöhemmässä vaiheessa kuultiin M. A. Nummisen hauska Minä ja vakituiseni (kerrossiivooja Inkeri Ryynänen). Irman ja Arin yhteisesityksenä kuultiin myös 60-luvulta tuttu Banks of Ohio.

Ari Talkamon ensimmäinen laulu oli brittiläisen Donovanin Catch the wind, jonka säkeistöistä yksi kuultiin Donovanin tapaan laulettuna. Arin toinen laulu oli Hectorin suomentama Palkkasoturi eli alunperin Buffy Saint Marien Universal soldier. Ari esitti myös Veikko Lehmukselan sota-aikana syntyneen laulun Gimis on stadi, jonka säveltäjästä kiisteellään. Säveltäjän väitetään yleisesti olevan Veijo Isomeri tai Usko Kemppi.

Antti Hernesniemi jatkoi omalla suomeksi ja ruotsiksi laulamallaan laululla På träsk och på kust sekä Eino Leinon runoon tehdyllä laululla Mä metsän polkua kuljen. Näitä seurasi vielä tangotahdisa kulkeva Antin oma Soita pilkut pois sydämestä ja “ensimmäinen suomessa muistiin merkitty laulu" Shoole…, jossa laulaja heittäytyi rohkeasti vaistojensa vietäväksi. Myöhemmin Antti esitti vielä laulun Kun maalaispoika tuli stadiin.

Seuraavana Jouni Kotkavuori esitti omat persoonalliseen tapaan laulunsa Liian kaunis ja Rakastatko mua (sellaisena kuin olen)? Illan lopulla Jone tuli vielä uudelleen stagelle esittäen oman laulunsa Menisinkö…? (niin paljon on tekemistä)

Uutena esintyjänä lavalle tulleen Väiskin esitystä myötäili ja häiritsi hänen naisystävänsä, joka kovasti eläytyi lauluihin. Laulut olivat Anneli lauantai-iltana ja Helsinginkadun kulmilla seisoskelevasta naisesta kertova Liftarinainen.

Matti Seppäsen esittäminä kuultiin Turkka Malin kääntämä Georges Brassens´n Anomus hautapaikasta, sekä Cornelis Vreeswijkin Roskisdyykkarin balladi (Ballad på soptippen) Georg Dolivon käännöksenä – molemmat 60-luvun lauluja. Tauon jälkeen Seppis lauloi vielä suomeksi Dan Anderssonin laulun Jag väntar, jonka nimi V. Artin suomennoksena on Miilulla sekä Junnu Vainion suomennoksen Regina Rento Cornelis Vreeswijkin laulusta Sportiga Marie.

Heimo Kuparinen muisteli 60-lukuaan ensin kahdella espanjankielisellä, joista ensimmäinen oli kuubalainen Noche de ronda ja toinen Dos gardenias para ti. Hempan kolmas laulu oli Junnu Vainion Vanha salakuljettaja Laitinen vuodelta 1967.

Tama uuden tyyppinen ilta uudessa paikassa päättyi Irman ja Arin yhdessä laulamaan 60-luvun folksävelmään Goodnight Irene, jonka kertosäkeeseen yleisö innolla yhtyi.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis, sihteeri@hely.info