Illan ohjelman aloitti peruukeissaan ja hatuissaan trio Jan Steen, Timo Vitikka ja Matti Seppänen ruotsiksi laululla nro 56, Nota Bene, jossa Seppis soitti irlantilaista poikkihuilua. Toinen laulu oli nro 64, Fjäriln vingad syns på Haga, jonka Seppis lauloi ruotsiksi, Jan saksaksi ja Timo stemmoja. Kolmas laulu oli epistola nro 82, Vila vid denna källa Janin ranskaksi laulamana ja Seppiksen soittaessa huilua. Oli mielenkiintoista huomata kuinka laulu ranskankielisenä muuttui lähes chansoniksi.

Matti Seppänen jatkoi ohjelmaa ruotsiksi epistolalla nro 2, Nu skruva fiolen, Ukko Bergille, koskien hänen viuluaan. Seppiksen toinen laulu oli epistola nro 23, Voi äitiseni,  joka on yksinpuhelu Fredmanin maatessa katuojassa Krypinin kapakan luona, vastapäätä pankin taloa, eräänä kesäyönä vuonna 1768. Laulun suomenkielinen teksti on Liisa Ryömän.

Niilo Tykkyläinen aloitti Fredmann epistolalla nro 30, Juo kaikki pois ja varo ettei läiky, joka on laulu Ukko Movitzille tämän sairastaessa keuhkotautia, Liisa Ryömän suomennoksena. Se tunnetaan myös Reino Hirvisepän käännöksenä nimellä "Sarkkasi juo... ". Niilon toinen laulu tässä yhteydessä oli epistola nro 31 ­ kertomus Movitzista, kun hän sai kesäiltana 1769 selkäänsä niin, että kvinttikielin katkesi hänen bassoviulustaan, "Kas Movitz! Mik' sulla on huoli..."

Seuraavana laulettiin yhteislauluna koulun laulukirjoista tuttu Fredmanin epistola nro 80, Liksom en härdinna, högtidsklädd, nyt nimellä Neitonen kaunis herttaisin Maisa Krokforsin säestäessä pianolla.

Niilo Tykkyläinen jatkoi vielä kahdella esityksellä: laululla nro 38, Jooseppi ja Potifaarin emäntä, "Kas, vaimopa nyt Potifarin jo tää Joosepin vietellä koettaa....", ja laululla nro 61 Putelille "Terve veljyt kunnon kuoma, pulloa nyt tarkoitan..."

Seuraavana esiintyi duo Movitz & Mollberg alias Stefan Fallenius ja Chrisu Österberg, jotka olivat pukeutuneet 1700-luvun asusteisiin. Duo harjoittelee Svenska Kulturfondetin apurahan turvin Bellman-ohjelmaa. Siitä kuultiin nyt epistola nro 1, Gutår båd natt och dag, omistettu Kajsa Stinalle, epistola nro 35 Tuopistaan voi joskus luopuakin Liisa Ryömän suomennoksena, molemmat yhdessä laulettuna. Lisäksi Bredströmskan ja Movitzin melankoliasta kertova epistola nro 44, Movitz Kolmeen Liljaan sekä epistola nro 81, Hontelot varjomme, molemmat Liisa Ryömän suomennoksina. Duon kanssa tulivat laulamaan Niilo ja Seppis ja joukko esitti kahdella kielellä vuorolauluna Fredmanin laulun nro 21, Så lunka vi oss småningom eli Näin hummatessa huoletta.

Ennen taukoa laulettiin vielä yhteislauluna laulu nro 35, Ukko Nooa.

Tauon jälkeen jatkuivat Bellman-aiheiset laulut. Laulelmatreffeillä ensimmäistä kertaa ollut Sami Alanko lauloi pianolla säestäen epistolan nro 58, Voi mikä piina sydäntäni painaa, joka oli koskeva Kilbergiä, Bacchuksen palvelijaa ja temppelin veljeskuntalaista Elegia ­ jälleen Liisa Ryömän suomennoksena.

Toinen yllätysesiintyjä oli Konsta Lapinoja, jota Sami Alanko säesti. Konstan laulu oli Feedmanin laulu nro 8, Reino Hirvisepän suomentamana. Laulu tunnetaan ainakin nimillä Tokayeria ja Unkarin viiniä. Esiintynyt pari oli mielenkiintoinen tuttavuus, jota jatkossa saatiin kuulla lisää.

Stefan Fallenius jatkoi Fredmanin laululla nro 18, Döden är en faslig björn, joka kertoo elämästä ja sen karhumaisesta luonteesta. Chrisu Österberg päätti Bellman-ohjelman laulamalla Fredmanin laulun nro 32, Aftonkväve, omistettu rouva asessorska Weltzinille "Träd fram, du nattens gud"

Jan Steenin ja Timo Vitikan esittämä Manha de carnaval Marcel Camus´n filmistä Orfeu Negro veikin sitten tunnelmat aivan toisiin maisemiin, Rioon. Toisena laulunaan Jan ja Tikka lauloivat Mustanmeren valssin osittain venäjäksi. Duon kolmas laulu oli Toivo Kärjen ja Reino Helismaan tuttu Reissumies ja kissa ranskaksi ja englanniksi laulettuna. Käännökset olivat Janin käsialaa.
 
Vieraskielisten tekstien innoittamana joukkoon liittyi Stefan Fallenius alkaen laulaa samaa laulua Cornelis Vreeswijkin ruotsalaisilla sanoilla ja Seppis laulaen samaa laulua suomeksi. Tämä spontaani yhteisesitys sai yleisöltä raikuvat aplodit.

Seppis jatkoi vielä Cornelis Vreeswijkin laululla Medborgarinnan Agda Gustavssons lott, jonka nuotteihin Cornelis on totutun tempomerkinnän sijaan kirjoittanut tekstin "Bellmaninspirerat".

Pitkään vuoroaan odotellut Jari Leinonen esitti kaksi omaa lauluaan ja soitti huuliharppua. Ensimmäinen oli hauska puhelinrakkautta kuvaava Tyttö 14140 ja lauluista toinen dramaattisempi Kadulle yksin jäin. Jarin lauluissa on paljon enemmän sisältöä kuin mitä niiden vaatimaton esitystapa antaisi odottaa ­ ja hyvä niin.

Illan uudet esiintyjät Sami ja Konsta tulivat vielä lavalle. Sami lauloi Reino Helismaan 1963 levyttämän hauskan ja edelleen ajankohtaisen kupletin Asuntopula Helsingissä.

Illan päätti Samin säestämä ja Konstan laulama Fredmanin epistola nro 21, jonka suomenkielinen teksti on Jukka Tabermanin käsialaa. "Tässä epistolassa Bellman (Liisa Ryömän mukaan) ensinnäkin kuvailee yötä ja sen riemuja, toiseksi hän ikään kuin maalaa silmien eteen viinin ja rakkauden välistä tasapainoa, joskin sentään selkeästi tuo esiin, kumpi painaa enemmän." Konstan elekielestä päätellen viini. Hauska päätös hauskalle illalle!

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Matti Seppänen
sihteeri@hely.info