Toisena esiintyi Irma Tapio ilman mikrofonia ja äänenvahvistusta, mihin Laulumiesten salin erinomainen akustiikka antaa hyvät mahdollisuudet. Irman ensimmäinen laulu oli Hectorin Susanna Haavistolle tekemä koskettava ja ajatuksia herättävä, tositarinaan pohjautuva Odotusta Pariisissa, jonka Susannan aviomies Juha Tikka on säveltänyt. Toisena laulunaan Irma esitti Lasse Mårtenssonin kauniin laulun Jurmo, joka kertoo uloimmasta Salpausselän jatkeena olevasta saaresta Saaristomerellä. Laulun suomenkieliset sanat ovat Jukka Virtasen.

Niilo Tykkyläinen on aiemminkin ilahduttanut viime vuosisadan alkupuolen kupleteilla. Nyt hän oli valinnut ensimmäiseksi laulukseen Tatu Pekkarisen Jahvetti Turpeisesta kertovan laulun Savon ukko Helsingissä, jonka puheosuudet erityisesti hauskuuttivat yleisöä. Niilon toinen laulu oli nimeltään Sörkan kulmilta, laululekkeri sota-ajalta.

Kalevi Toosi aloitti suomentamallaan, alunperin englantilaisella, mutta irlantilaisena tunnetulla laululla Fiddler's Green. Laulu kertoo fiktiivisestä paikasta, johon kalastajat ja merimiehet toivovat pääsevänsä kuoltuaan, siis yhtä fiktiivisestä kuin Paratiisikin. Kallun toinen laulu oli hänen onnistuneesti suomentamansa Ralf Lindholmin "Man kan höra musiken", joka oli saanut nimekseen Laulujuhla Hangossa. Kolmas laulu oli suomalainen kansanlaulu Mannakorven mailla, jonka kertosäkeeseen yleisö yhtyi.

Jari Leinosen ensimmäinen laulu oli hänen omaa tekoaan, niin ymmärsin, Terveisiä Ouluun ja toinen Jokke Mäkiluoman Korpilahdella.

Veikko Lavi-tuntijana tiedetty Matti Halmeaho aloitti Haminan poika -laululla. Laulu on Hank Williamsin, johon Matti oli tehnyt suomalaiset sanat. Laulu kertoi kitaristin nuoruuden ajoista. Matin toinen laulu oli Veikko Lavi Lemin leski, joka päättyi laulajan kysymykseen "Jäikö vielä perunoita?"

Eeva Pyykölä on totuttu tuntemaan omista persoonallisista lauluistaan, eikä yleisö joutunut nytkään pettymään. Eevan laulu esitteli oivaltavasti hänen kotikaupunkiaan Järvenpää -laulussaan. "Kurjaa vois olla Järvenpäässä, jollei olis toria..." jne. Laulun juoni rakentui johdonmukaisesti ja hauskasti ketjuun, joka esitteli Järvenpään hyviä ja "hyviä" puolia toinen toisensa jälkeen. Pianolla itseään säestäen Eeva vaihtoi Ainolan kohdalla laulutyyliään ja lauloi osuuden klassisella laulutekniikalla, jonka hän myös tuntui hallitsevan.

Eeva jatkoi pianon ääressä säestäen Maisa Krokforsin lauluja, joista ensimmäinen oli Maisan partiossa aikoinaan oppima Tuli skoobari Stadiin. Laulusta hän peräänkuulutti aivan ilmeisesti puuttuvaa keskimmäistä säkeistöä. Maisa ja Eeva laulattivat yhteislauluna kolme laulua, joista ensimmäinen, Kaksipa poikaa Kurikasta, liittyi illan aiheeseen sekä Kukkuva kello ja Bää, bää vita lamm. Kun nämä kolme laulettiin samanaikaisesti samassa sävellajissa, tuli HELY:n iltaan tuokio kuorolaulua. Maisan viimeinen laulu oli varsinaissuomalainen kansanruno Ruissalon Työkello kansansävelmään. Matti Seppänen tunnisti ja osoitti sävelen samaksi kuin Bellmannin laulussa nr. 8 Tokayeria eli Unkarin viiniä, jonka hän oli oppinut opiskeluaikanaan Polin Pokkamontussa.

Stefan Fallenius säesti itseään metallikielisellä kitaralla ja lauloi ensimmäisenä laulunaan tutun Moskovan valot. Stefanin toinen laulu oli Woody Guthrien This land is your land, jonka tuttuun kertosäkeeseen yleisö laulajan pyynnöstä yhtyi. Myös kolmannen laulun, irlantilaisen Molly Malonen kertosäe laulettiin yhdessä.

Tauon jälkeen ensimmäisenä esiintyi ruskettunut ja juuri Kuubasta palannut Heimo Kuparinen. Hempan lauloi Kuuban kansallislauluksi kohonneen Guantanamera'n espanjaksi. Hempan toinen laulu oli Junnu Vainion ja Reijo Lehtovirran Kaunissaari, joka ilmentää hienosti tekijänsä kaipuuta tuohon muistojensa kotisaareen.

Aiemmin HELY:n snapsilaulukilpailussa kunnostautunut Sirkka-Liisa Sass oli uusi tuttavuus Laulelmatreffeillä. Hänen oma laulunsa, Helsinkiä ylistävä Itämeren helmi esitettiin poikkeuksellisesti nauhalta miesäänen laulamana. Laulun kertosäkeessä olin tunnistavinani "Malmstenilaista" tunnelmaa.

Veikkolasta saapunut Hannu Seppänen on tunnettu omien kuplettimaisten laulujen tekijänä ja esittäjänä. Nyt Hannu esitti laulunsa Matkalla Suomessa, joka suorastaan vilisi paikannimiä ja niihin liittyviä sanaleikkejä, malliin "Sievin tyttö sievin" kantrikompilla säestettynä. Toisen laulunsa, Väärä aika, väärä paikka, Hannu kertoi viimeistelleensä vasta tullessaan treffeille. Laulun tarttuva kertosäe sai yleisön laulamaan mukana.

Omien persoonallisten laulujensa esittäjänä tiedetty Jouni Kotkavuori aloitti tällä kertaa Ralph McTell'in laululla Streets of London, jonka suomenkieliset sanat ovat Hectorin. Koskettava laulu sai jälleen uudenlaisen tulkinnan. Toisena laulunaan Jone esitti oman Helsinkiin sijoittuvan Tuomiokirkon portailla.

Juha Pekkola lauloi "aikaa säästääkseen" vain yhden laulun, joka oli Jimmy Webbin By the time I get to Phoenix.

Lassi Mettälä lauloi herkän rakkaudentunnustuksen Stadille ­ kertosäkeestä päätellen nimeltään Kai rakastua saan, mä Stadiin goisaavaan?. Lassin toiseen lauluun, joka oli Harri Saksalan Tapulikaupunkiin, liittyi muidenkin laulujen aineksia, jotka eivät kuulu alkuperäisversioon. Lassin oma Kontula-rock''in tyylilaji sijoittuu jonnekin rockin ja kansanlaulun välimaastoon, eikä varmasti jättänyt yhtään kuulijaa välinpitämättömäksi tai nukkumaan.

Kuten Juha, myös Matti Seppänen tyytyi yhteen lauluun, joka oli Evert Tauben Flickan i Havanna, esittäjän omana suomennoksena.

Stig Sundman laulatti Hemppa Kuparisen säestämänä kaksi yhteislaulua: Odessa ­ sä helmi mustanmeren ja kansanlaulu Oulun poijat.

Illan päätteeksi, ja kuin pisteeksi i:n päälle, esitti Eero Lehtinen, alias Nikolai Blad oman Turkuun sijoittuvan laulunsa Asunnoista puheen ollen. Laulun sanat olivat aivan mainiot, mutta vielä enemmän huomio kiinnittyi jälleen Eeron loisteliaaseen kitarasäestykseen.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Matti Seppänen
sihteeri@hely.info