Ensimmäinen varsinainen esiintyjä oli OlliBull Anikari, joka aloitti omalla laulullaan Karjalaispojan lempi, "miull on niin kylmä ja mie palelen". Omaa tuotantoa olivat myös Ollin seuraavat laulut Elä kultaseni hylkää mua ja Elämän laki, jossa mies oli kivi ja nainen puu.

Laulelmatreffeillä Laulumiehissä ensimmäistä kertaa esiintynyt Jari Leinonen turvautui niinikään omiin lauluihinsa, joita hän säesti metallikielisellä kitarallaan ja huuliharppua soittaen. Lauluista ensimmäinen oli Elokuinen yö ja toinen Syksyisiä muistoja, jossa satoi kaatamalla. Jarin kolmas laulu oli suomalaisen miehen uhosta kertova Veitikka nuori, jossa oli viittauksia Seitsemän veljeksen nuoreen uhoon. Neljäs laulu, nimeltään Sillalla, kehotti ajamaan ajamaan hiljaa yli virran. Mielenkiintoinen tuttavuus. Jarin soisi käyvän useamminkin Laulelmatreffeillä.

Jouni Kotkavuoren esitykset koostuvat yleensä omista lauluista ja niitä tuntuu riittävän joka lähtöön. Niin nytkin. Jonen lauluista ensimmäinen oli Eväitä matkaan ja toinen kaunis, ajatuksia herättävä Yötaivaan timantit, joka on kuultu Laulelmatreffeillä joskus aikaisemminkin. Kolmantena lauluna kuultiin vielä laulu Kun sä heräät (ja huomaat mun lähteneen). On hauska kuulla Jonen sooloesityksiä, monet ovat oppineet tuntemaan hänet Metrofolk-yhtyeen riveissä. Näitä lauluja on kuultavissa ja arvioitavissa osoitteessa www.metrofolk.com.

Uusi esiintyjä oli Stadin Slangi -yhdistyksen Eetu Heikkinen, joka esitti kaikki laulunsa stadinslangilla. Ensimmäisen laulun nimi jäi epäselväksi, mutta sen sanojen mukaan "...on tosi kliffaa soittaa..." ja sen huomasi yleisökin. Lauluista toinen Kun pistoa jorataan kertoi ajasta, jolloin pisto oli muotitanssi Stadissa. Eetun kolmas laulu oli Jussi Raittisen tunnetuksi tekemä (Stadin) Manjaana, jonka sanat on Repe Helismaa muokannut Peggy Leen alkuperäisestä Manjaana -laulusta, jonka suomalaisten sanojen tekijää ei edes Pekka Gronow YLE:n äänitearkistossa tiennyt. Toivottavasti useimmat ymmärsivät Eetun slangia.

Juha Pekkola lauloi ensimmäisenä laulunaan Juha Vainion kaikille tutun Saimaan norpasta ja Miikkulaisesta kertovan koskettavan laulun Vanhoja poikia viiksekkäitä. Myös Juhan toinen laulu oli Vainion käsialaa, Salakuljettaja Laitinen.

Illan tauon jälkeen yhteislaulatti Stig Sundman yleisöä tutulla valssilla Metsäkukkia, jossa "metsään on tullut jo syys" ja yhtä tutulla merimiesvalssilla Vanha merimies muistelee. Ilkka Aaltonen säesti flyygelillä.

Illan ainoa naisesiintyjä Tuija Rantalainen lauloi itseään flyygelillä säestäen Matti Rossin sanoihin tehdyn laulun Pidä kiinni. Tuija jatkoi CD-levyltään "Tarinan tyttö" olevilla omilla kappaleillaan Kyllä arki on ihanaa ja suloisen haikealla nostalgisella laululla Cinema Amadora. Tuijan näköiset laulut yhdistyneenä hänen valoisaan ja myönteiseen esittämiseen sekä loisteliaaseen pianonsoittoon olivat illan kohokohta.

Tuija jatkoi vielä soittoaan säestämällä Matti Seppäsen laulaman Joseph Kosman laulun Kuolleet lehdet (Les feuilles mortes), joka kuultiin sekä suomeksi että alkukielisenä ranskaksi. Suomalaiset sanat ovat Kullervon. Seppis totesi olleen ilo laulaa ammattilaisen säestämänä.

Esiintyjistä seuraavana Kalevi Toosi aloitti tällä kertaa ruotsista suomentamallaan Ralf Lindholmin Hangö Visfestin tunnuslaululla Man kan höra musiken. Laulu oli suomalaiseksi nimekseen saanut Laulujuhla Hangossa. Alkuperäisen laulun tuntevat pitivät Kallun tekstiä erinomaisena ja laulelmajuhlan tunnelmaan hyvin sopivana. Kallun toinen laulu oli hänen suomentamansa, maailman kauneimmaksi sävelmäksi joskus mainittu Danny Boy, joka oli hyvin uskollinen alkutekstille ja sen tunnelmalle. Kolmas laulu oli yllätys ­ kaunis ja hienosti esitetty Toivo Kärjen ja Reino Helismaan tekemä Sinun silmiesi tähden. Sen ensiesitys oli Olavi Virran laulamana filmissä "Pekka ja Pätkä puistotäteinä".

Chrisu Österbergin lauluista ensimmäinen oli alkukielellä laulettu Erna Tauron ja Tove Janssonin Höstvisa, jonka kertosäkeeseen yleisö laulajan kehotuksesta yhtyi. Chrisun toinen laulu oli Cornelis Vreeswijkin Telegram för Lucidor, 1500-luvulla eläneelle ruotsalaiselle runoilija Lasse Lucidorille omistettu laulu. Kolmantena lauluna kuultiin Donovanin laulu 60-luvulta, I´m gonna try for the sun.

Ilkka Aaltonen aloitti matkalla laulelmatreffeille tekemällään rap-kappaleella VaahterasiiRAPPI. Laulussa esiintyi mm. ratsupoliisi King ja muita tärkeitä kanadalaisikoneja. Ilkkaa säesti hänen oman haitarinsa lisäksi duo Kallu-Seppis, joka korvasivat puuttuneen rytmimunakompin omalla ääntelyllään. Hieno, improvisoitu ensiesitys! Ilkan toinen laulu oli hänen tekemänsä Loppulaulu Espoon 550-vuotisjuhlanäytelmästä "Taikawarvas ­ Wanha kunnon Espoo". Näytelmää esitettiin kesällä loppuun myydyille katsomoille Espoon Tyrskyvuoren kesäteatterissa.

Veikko Lavi-asiantuntijana tunnettu "lavilogi" Matti Halmeaho aloitti Lavin harvoin kuullulla laululla Depressiotango, "...mä toukka oon tuon elementtikennoston...", joka hyvin kuvaa 1960-70 -lukujen klooonatun elementtikerrostalotuotannon varjopuolia. Matin toinen laulu oli hänen omansa, kauan sitten tehty Lokakuu -laulu, jonka mukaan "...niin se on, elämä on pelkkää sattumaa...". Matti lopetti osuutensa kaikille tuttuun,  herkkään Tapio Rautavaaran lauluun Isoisän olkihattu, jonka mukaan "...kera syksyn lehtien hääkellot heille soi...".

Juha Pekkolan soittokaveri Håkan "Hokki" Dahlin oli saapunut 12-kielisen kitaransa kanssa paikalle ja duo esitti aluksi tunnetun Beatles-sävelmän Norwegian wood. Duon toinen ja kolmas kappale olivat The Everly Brothersin tuotannosta tuttuja. Lauluista ensimmäinen oli Bye, bye love ja toinen Devoted to you. Molemmat ovat Felice ja Boudleaux Bryantin käsialaa. Oli virkistävää kuulla trubaduuriesitysten lomassa tällaista duoa ­ ja aivan toista kuin Matti ja Teppo. Tervetuloa, Hokki & Juha, toistekin!

Yleisön pyynnöstä esitti Tuija Rantalainen vielä oman riemastuttavan laulunsa Delfiiniunia, joka sekin on kuultavissa myös edellä mainitulla Tuijan levyllä.

Illan viimeinen esiintyjä oli André Zweig, joka hänelle ominaisella intensiivisellä tyylillään lauloi espanjalaisen laulun Amor vivir, amor giorar (Rakkaus elää, rakkaus itkee).

Illan päätti yhteisesti laulettu, Stigun vetämä ja Andrén säestämä Muurari. Juice Leskisen Syksyn sävel jäi tänä iltana kuulematta ­ joku jäi ehkä kaipaamaan.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Matti Seppänen
sihteeri@hely.info

Tulosta sivu

OlliBull Anikari


Jouni Kotkavuori


Juha Pekkola


Stig Sundman


Tuija Rantalainen


Kalevi Toosi


Ilkka Aaltonen


Matti Halmeaho


Andre Zweig