Illan esitykset aloitti Matti Seppänen Stan Jones´n laululla Aaveratsastajat vuodelta 1948, jonka aikoinaan teki tunnetuksi Vaugh Monroe ja suomeksi sen ovat levyttäneet mm. Matti Heinivaho ja Ismo Alanko. Laulun suomalaiset sanat ovat nimimerkki Kullervon.  Toisena laulunaan Seppis esitti harvoin kuullun Meksikon pikajunan loppuosan, jossa tapahtumat junavaunussa ryöstäytyvät Pikku-Peten ja Iso-Patin hallinnasta. Laulun teksti on Reino Helismaan taattua työtä. Seppiksen kolmas laulu oli Lasse Dahlquistin Kulkuri ja joutsen, jonka suomenkieliset sanat ovat lähtöisin niinikään Reino Helismaan kynästä.

Toinen esiintyjä oli Chrisu Österberg, joka ensimmäisenä kappaleenaan lauloi Roger Millerin laulusta King of the road Lasse Mårtenssonin suomalaisen version Tien kuningas. Toisena laulunaan Chrisu esitti Mikael Wiehen ruotsinkielisestä käännöksestä suomentamansa Bob Dylanin laulun It´s all over now Baby Blue. Paikoitellen varsin kauas oli suomalainen teksti irtaantunut Dylanin alkuperäisistä sanoista. Ruotsinkielisen version nimi on Sakta lägger båten ut från land. Chrisun kolmas laulu oli myös hänen suomeksi kääntämänsä Cornelis Vreeswijkin sanoittama, alunperin norjalainen merimieslaulu Ågren, joka suomalaiseksi nimekseen oli saanut Herra K (K niinkuin Kankkunen). Laulussa liikuttiin kuten arvata saattaa vesillä ja veneellä.

Tatu Pekkarisen mainio viime vuosisadan alkupuolelle sijoittuva Vossikan viimeinen virsi autovallan alkaessa oli Kalevi Toosin aloituslaulu. Kallun toinen laulu liittyi edellistä suoremmin autoiluun ja oli Rauli Badding Somerjoen Bensaa suonissa, “Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan...”. Myös Kallun kolmas laulu käsitteli autoilua. Se oli Matti Jurvan Autotyttö 1930-luvulta.

Juha Pekkola jatkoi autolinjaa hieman järeämällä kalustolla – rekoilla. Juhan ensimmäinen laulu oli Juha Vainion suomentama, Steve Goodmanin laulu Huomenta Suomi ("City of New Orleans").  Toinen laulu oli Tapio Rautavaaran Yölinjalla, jossa niinikään rekka on pääosassa. Laulussa on kieltämättä paljon yhteistä Johnny Cashin "I Walk the line" -laulun kanssa, mutta on juurtunut Suomeen aivan toisin kuin Cashin rakkaudentunnustus. Juhan kolmas laulu oli Olavi Huuskon "Pikku maalari" -laulun säveleen tehty ilmavoimien sisäistä huumoria ilmentävä Laiska kapteeni. Laulu liittyy liikkumisvälineen puolesta Juhan omaan ammattiin.

Ennen taukoa laulettiin yhteislauluna Akin säestäessä flyygelillä ja Juhan kitarallaan kaikkien tuntema Georg Malmsténin Liikennelaulu. 

Tauon jälkeen aloitti Aki Woody Guthrien hauskalla auton ääniä jäljittelevällä  lastenlaululla Take a ride my car, car.

Woody Guthrie oli myös seuraavan esiintyjän, Joe Whiten ensimmäisen laulun tekijä. Joe on Kentistä kotoisin, nykyisin Kumpulassa asuva britti, joka ensimmäisessä laulussa Golden Vanity (laivan nimi) säesti itseään metallikielisellä kitarallaan. Toiseen lauluunsa Joe vaihtoi soittimen metalliseen National slide -resonaattorikitaraan. Laulu oli Woody Guthrien Country Blues. Sormiplektroin ja slideputken kanssa soitettu säestys oli raikas poikkeus illan muusta musiikkitarjonasta, joka liikkui tutummissa musiikkityyleissä. Joen kolmas laulu oli myös blues tekijänään legendaarinen Leadbelly. Bluesin nimi jäi arvoitukseksi, mutta puhelaulu ja laulun tunnelma toi mieleen USA:n “syvän etelän”. Joe on monille ennestään tuttu Finnbrit fok-klubilta (www.finnbrit.fi). Wellcome again, Joe!

Seppo Pulkki aloitti ajankohtaisella "Tanssii tähtien kanssa" -tv-ohjelman äänestyksiin viittaavalla Kepulivalssilla, “Paras olen Suomenmaan, kun kepuleilta pisteet saan...”. Liikkumista se on tanssikin! Sepon toinen laulu oli hänen aikaisemminkin esittämänsä oma  Lentävä hollantilainen, jonka tumman laivan luomassa tunnelmassa oli hyvin tavoitettu aavemaisuus, “Pursi on pirun, ei kuolevaisten...”. Kolmantena laulunaan Seppo esitti oman, Kotkan mermieslaulukilpailussakin menestyneen laulun Orm Punainen, joka kritisoi Kolumbuksen Amerikan “löytämisen” 500-vuotishulinaa. Tosiasiassa viikingit olivat löytäneet Amerikan mantereen jo satoja vuosia aikaisemmin. Sepon lauluissa ja laulamiessa on potentiaalia, joka ei kaipaa muuta kuin lisää itsevarmuutta esiintymiseen. Vaatimattomuuteen ei ole mitään syytä!

Aki Mäkinen jatkoi flyygellillä säestäen ja Juhan avustaessa kitaralla Mari Laurilan aikoinaan tunnetuksi tekemällä laululla Aja hiljaa, isi nyt vain, joka kertosäkeen osalta laulettiin yhteislauluna.

Harvoin esiintynyt Pekka Vihma lainasi kitaran ja esitti Vladimir Vysotskinin vertauskuvallisen ja kauniin laulun Totuus ja valhe. Laulun suomenkielinen teksti on Turkka Malin. Pekan soisi voittavan turhan vaatimattomuutensa ja esiintyvän nykyistä useammin Laulelmatreffeilä, sillä ainesta on niin esittäjässä kuin hänen ohjelmistossaankin.

Seppiksen (Matti Seppänen) toisen esiintymiskerran laulut olivat suomalaista alkuperää. Ensimmäisenä kuultiin sekajunavaunussa tapahtuva Toivo Kärjen ja Reino Helismaan Muhoksen Mimmi. Toinen laulu oli kaikille tuttu Georg Malmsténin Mikki-Hiiri merihädässä. Mikin osuuteen yhtyi yleisö.

Chrisu Österbergin toisen kierroksen ensimmäinen laulu oli Tuomari Nurmion Oi, mutsi, mutsi, jonka Chrisu lauloi myös ruotsinkielisenä käännöksenään. Laulussa esiintyi illan ehkä erikoisin liikkumisväline – ruumisarkku! Toinen laulu oli Donovanin Catch the wind.

Aki Mäkinen jatkoi kanadalaisella Kanoottilaululla, jota seurasi Juhan avustessa Kari Aavan ja Reino Helismaan laulu Linjuripolkka. Laulun kertosäe “linja-autossa ompi tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa...” tuntui olevan kaikille tuttu.  Seuraavana vuorossa oli kansanlauluun pohjautuva Tapio Rautavaaran Juokse sinä humma, joka laulettiin yhteislauluna. Säestykseen osallistui moni.

Kallu Toosi lauloi toisella kerrallaan suomeksi kääntämänsä IRA:ta ilkkuvan irkkulaulun Johnstonin auto. Myös Kallun toinen laulu oli hänen englannista kääntämänsä irlantilaisballadi The Irish rover, suomalaiselta nimeltään Merenkiertäjä Irlannin.

Yllättävän ja hauskan puheenvuoron käytti Pirkko Sandroos, joka aluksi kertoi Leppäsuon alueesta, joka aikoinaan oli ollut vossikkahevosten laidunta kuskien asuessa Malminkadulla. Pirkko laului myös pari muistamaansa säkeistöä J. Alfred Tannerin laulusta Vossikan renki. Onnekas sattuma: paikalla ollut Niilo Tykkyläinen osasi laulun ja lauloi sen kitaralla säestäen kokonaan. Varsinainen kuplettihelmi!

Ilta päättyi yhteisesti laulettuun Tien kuningas -lauluun, joka oli kuultu illan alussakin sekä Aki Mäkisen flyygelillä soittamaan Lentävään kalakukkoon.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Matti Seppänen
sihteeri@hely.info

Matti Seppänen ja
Chrisu Österberg


Kalevi Toosi


Juha Pekkola


Seppo Pulkki