Ensimmäisenä varsinaisena
esiintyjänä oli pitkästä aikaa mukana ollut Heimo Kuparinen,
joka totesi kaikkien laulujensa olevan naispuoliselle ystävälle
tarkoitettuja. Hemppa aloitti aikanaan DDR:stä peräisin
olevalla Wolfgang Rolfin laululla Käymme yhdessä ain, jonka
suomalainen teksti oln Pertsa Reposen käsialaa. Toisena lauluna
kuultiin espanjaksi laulettu juuri kuolleelle rakastetulle
osoitettu serenadi Amiga, no te vayas, jonka kertosäe
totesi laulajan maksavan rakkaan poislähdön aina tuskallaan "...Yo
pagare siempre con mi color..." Hempan kolmas laulu oli niinikään
espanjaksi laulettu kuubalainen La noche de ronda.
Illan toinen laulaja, Ilkka Varjola, lausui pilke
silmäkulmassaan alkuun vanhan totuuden, että ystävänsä voi valita,
mutta sukulaisiaan ei. Ilkan ensimmäisen laulun "liturgia-osana"
oli Oi, ystäväin -laulun ensimmäinen säkeistö ja
"saarnaosana" Oi, August, mun ystäväin. Toisena lauluna oli
tuttu Tuulella ei ole ystävää. Ilkan lauluista kolmas
oli Tapio Rautavaaran Kirje Karjalaan-laulun säveleeseen tehty
Syystuuli, jonka tekijää "vain esittäjän vaatimattomuus esti
kertomasta". Onnistuneen tekstin tekijää voi siten vain
arvailla.
Seuraavana esiintyi Matti Seppänen, joka totesi, että
vaikka ystävälle voi laulaa lähes mitä vain, niin hän oli valinnut
esittääkseen vain kauniita lauluja. Seppiksen lauluista
ensimmäinen oli eräille ystävien lapsille heidän häissään laulama
Miss soutaen tuulessa (koivut sorjat soi). Lauluista
toinen oli Ilkka Aaltosen tekemä ja hänen mainiolta levyltään
"Yksin tein", lainattu Under himlen så blå och skön, joka
levykannen tietojen mukaan on laulettu kruunuprinsessa
Victoriallekin. Kolmantena laulunaan Seppis lauloi kokonaan
kansanlaulun Oi ystäväin, oi armahain, josta jo oli kuultu
ensimmäinen säkeistö Ilkka Varjolan esittämänä.
Aivan toisenlaisiin tunnelmiin johdatti seuraava esiintyjä
Andre Zweig. Hänen ensimmäinen laulunsa oli espanjaksi
laulettu Amor vivir (Elävä rakkaus), jonka tempo ja vauhti
oli kuin suoraan espanjasta. Toisena laulunaan Andrë esitti
hebreankielisen laulun Yada nuga, joka suomeksi on Hellät
kädet. Laulu kulki meillä harvinaisessa 7/8-tahtilajissa,
jonka André totesi olevan "suomalaisille (muusikoille) vaikea".
Andrelle ei erikoinen tahtilaji sen sijaan tuottanut mitään
ongelmia ja hän sai tämän arabialais-balkanilais-vaikutteisen
laulun kuulostamaan todella eksoottiselta. Tarinan tarkempi
sisältö puolestaan jäi kuulijoille ymmärrettävästi vieraaksi.
Lassi Mettälä oli tuonut mukanaan vieraaksi Suomessa asuvan
venäläisen Vladimir Ishinkon, joka metallikielisellä
kitaralla itseään säestäen esitti ensin venäjäksi laulun
Vihreää teetä. Lauluista toinen oli Vera Matveran tekemä laulu
ja kolmas Vysotskin Kirje, kaikki venäjäksi laulettuina.
Vladimirin varma esiintyminen ja poikkeava kitarasäestys oli uutta
ja raikasta kuultavaa. Toivottavasti kuulemme häntä jatkossa
uudelleen.
Seuraavana laulanut Lassi Mettälä jatkoi esittämällä myös
Vysotskin laulun Kirje, nyt suomeksi Turkka Malin
käännöksenä. Oli mielenkiintoista verrata kahta niin
erilaista trubaduuritulkintaa samasta laulusta toki eri
kielilläkin oli asiassa merkityksensä. Lassin toinen laulu
oli Ulla Maria Linjaman laulamana aikaisemmin kuultu Alexandra
Djazanovan kaunis laulu Rakkaus on ihmeellinen maa
filmistä "Julma maa", jonka suomalainen teksti on Pirkko Saision
käsialaa. Myös tämän laulun tulkinta erosi tuntuvasti Ullan
versiosta. Lassin kolmas laulu oli voimakkaasti tulkittu Jaques
Brelin laulu Matilde, jonka suomenkielinen teksti on Liisa
Ryömän.
Ennen taukoa tuli estradille vielä Helyn uusin jäsen, kauan mm.
Saksassa asunut Pia Werner, joka Chrisu Österbergin
säestämänä esitti herkästi Bobby Scottin ja Rick Marlown laulun
Taste of honey. Pian esityksen jälkeen Chrisu jatkoi
kolmella Donovanin tunnetuksi tekemällä laululla, jotka ilmeisesti
ovat perua Chrisun omalta 60-luvulta. Lauluista ensimmäinen
oli Donovanin Colours ja toinen Try for the sun.
Kolmas lauluista oli hyvin samaan genreen kuuluva Donovanin
Catch the wind. Laulut istuivat hyvin Chrisun esittäminä
ja olivat itsenäisiä tulkintoja paljon kuulluista biiseistä.
Tauon jälkeisen osuuden käynnisti Aki Mäkinen Hectorin laululla
Mandoliinimies ja Robert Burnsin kauniilla skotlantilaisella
laululla Auld lang syne, joka yleensä tunnetaan juhlan tai
muun tilaisuuden päätöslauluna.
Veikko Lavin laulujen tulkki, lavilogi Matti Halmeaho
aloitti Finn Trion tunnetuksi tekemällä laululla Yksin jäin
ystäväin, jonka sanat lienevät Pertti Reposen tekoa. Matin
toinen laulu oli hänen omansa, Haminan kaupunkiin sijoitettu
Rauno ja minä ja kolmas Veikko Lavin hieman tuntemattomampaa
tuotantoa, koskettava Ykä lähti vuodelta 1971. Matin rento,
kansanomainen laulutapa sopii erinomaisesti siihen ohjelmistoon
mitä häneltä on tottunut kuulemaan. Niin tälläkin kertaa.
Illan toinen naissolisti Ulla Maija Linjama lauloi miehensä
Eeron säestämänä laulun Jäit vierellein, ystäväin. Toisena
laulunaan Ulla esitti vauhdikkaan mustalaislaulun Hai, hai
Horttokaalot, jonka tuttuun kertosäkeeseen yleisö innolla
yhtyi. Nikolai Blad alias Eero Lehtinen jatkoi tästä
Jaques Brellin laululla Koiran elämää, joka kuvasi samalla
myös koiran isännän elämää Belgiassa tai Ranskassa. Eeron
persoonallinen esitys toi laulun sanoman ja sen osuvat
sanakäänteet loistavasti esiin. Oliko osuva suomalainen
teksti tässäkin Liisa Ryömän? Eeron toinen laulu oli
suomeksi laulettu Harri Saksalan mainio argentiinalainen tango
Viimeinen känni.
Seppo Pulkki sai lainaksi kitaran, jolla säesti kauniin
laulunsa Aurinko, kuu ja tähdet. Sepon toinen laulu oli
aikaisemminkin kuultu kaunis Muistatko vielä minut. Sepon
bassoääni, joka ylettyy tavattoman korkeallekin, soi herkästi
tämän tyyppisissä hitaissa, tunteellisissa lauluissa. Ovat
esittäjänsä oloisia.
Andre Zweigin toinen esiintyminen nostatti jo etukäteen
kovat aplodit. Laulu oli "hänen hyvän ystävänsä Frank
Sinatran" hitti My way, nyt espanjaksi laulettuna nimellä Mi
manera, jonka loppuosassa Andren äänenkäyttö pääsi taas
loistavasti oikeuksiinsa.
Illan lopetti Stig Sundmanin vetämät yhteislaulut, joista
ensimmäisen, Vladimir Vysotskin Ystävän laulun aloitti
venäjän kielellä toinen Vladimir. Laulu jatkui Juha Vainion
suomenkielisillä sanoilla säestäjinään lisäksi Aki ja André.
Onnistuneen illan päätti laulu Kaukainen ystävä.
Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri(at)hely.info
|
Heimo Kuparinen
Ilkka Varjola
Matti Seppänen
Andre Zweig
Lassi Mettälä
Chrisu Österberg
Ulla-Maija Linjama
ja Eero Lehtinen
Stig Sundman |
Muistio 2007 / Laulelmatreffit tammikuussa