Muistio 2007 / Laulelmatreffit syyskuussa

 
 
 
 
Aika:     23.09.2007
Teema: "Kauneimmat laulelmat"
Juontaja: Timo Vitikka

Syksyn ensimmäisen Laulematreffi-illan laulujen aihe Teatteriravintola Arenassa oli KAUNEIMMAT LAULELMAT. Esiintyjiä oli runsaasti ja yleisöä kohtalaisesti. Illan ohjelman kokosi ja juonsi varmaotteisesti ja tyylillä Timo Vitikka.

Timo Vitikka
 
Illan ensimmäinen esiintyjä oli Stadin Slangi ry:n puheenjohtaja Lasse Liemola. Juuri miehen ikään ehtinyt nuorisoidoli lauloi ensimmäisenä laulunaan ruotsinkielestä suomennetun laulu Onni (Lyckan), joka paremmin tunnetaan eri käännöksenä Marjatta Leppäsen levyttämänä. Lassen toinenkin laulu oli ruotsalaista alkuperää, Mikael Wiehen kaunis "Ska nya röster sjunga", joka Turkka Malin suomennoksena on nimeltään Uudet äänet. Laulussa ja sen tulkinnassa tavoitettiin koskettavasti ihmiselämän jatkuvuuden ja katovaisuuden tunnelmat. Lasse kertoikin, että laulu on ollut hyvin pidetty vanhainkotikeikoilla, joilla hän on sitä laulanut. Ennakkoluulot Wiehe'ä kohtaan ovat usein hälventyneet laulun myötä. Warner Music on muuten juuri julkaissut Lassen levyttämistä lauluista kokoomalevyn "Kadun aurinkoisella puolella", jota Lasse kauppasi osuutensa jälkeen.

Kauneimmista lauluista valitsi Heimo Kuparinen ensimmäiseksi Juha Vainion vertauskuvallisen ja tunnelmallisen ja laulun Yksinäinen saarnipuu. Hempan toinen laulu oli espanjaksi laulettu ja bolerona kompattu Velasquezin rakkauslaulu Hasta que muera (Kuolemaani asti). Kolmanteen lauluun pätee illan mittaan usein kuultu "kauneus on kuulijan korvassa". Laulu oli Vesa Nuotion hauska Liukkaat saappaat. Hempan monikielinen ohjelmisto tuntuu olevan loputon ja kaikki laulut laulettuna aina ilman lunttipapererita.

Kalevi Toosi aloitti omalla laulullaan Gloria Mundi, joka esikuvalauseensa mukaisesti kertoi kaiken ­ tässä tapauksessa naisen kauneuden ­ katoavaisuudesta. Kallun toinen laulu oli irlantilaiseen kauniiseen trad-sävelmään Sally gardens tehty Pajupuistossa. Laulun englanninkielinen teksti on Yates´n. Kallun kolmas laulu oli niinikään hänen, tällä kertaa ruotsinkielestä kääntämänsä Hangon kesästä kertova Ralf Lindholmin Kesä Hangossa (Man kan höra musiken), joka liittyy kiinteästi Hangon jokakesäiseen Nordisk Visfest-juhlaan.

Matti Seppänen totesi kuulijoiden kauneuskäsityksiin vaikuttavan paljon tilanteen missä laulu ensimmäistä kertaa on kuultu tai mitä muistikuvia ne tuovat mieleen. Seppiksen ensimmäinen laulu oli Evert Tauben iki-ihana Så skimrande var aldrig havet, johon hänen mukaansa monella liittyy juuri tekstissäkin esiintyvä ensisuudelma ja sen muisto. Seppiksen toinen laulu oli Dan Anderssonin runoon Gunde Johanssonin säveltämä harras ja mystinenkin Tiggarn från Luossa, nyt Hectorin ja Tommy Tabermanin käännöksenä Luossan kerjäläinen.
 
Elvis Presleyn levyttämä ja tunnetuksi tekemä laulu Always on my mind oli Seppo Pulkin lauluista ensimmäinen. Seppo vaihteli laulun äänialaa lähes kolmen oktaavin alueella tenorikorkeudesta syvään bassoon. Sepon toinen laulu oli hänen nimimerkki Kana-aivon tekstiin säveltämänsä Tie, joka kertoi kauniisti "yhteisestä tiestä(mme)".

Vielä enne taukoa esiintynyt Hannu Seppänen aloitti Pekka Strengin tekstiin tehdyllä laululla Topi Jäppinen. Hannun toinen laulu oli hänen kaunis Ida Maria ja kolmas Elämä narraa eteenpäin, jonka kertosäkeen yleisö ehti oppia ja laulaa mukana ennen laulun loppua. Hannun omissa lauluissa on parhaimmillaan samanlaista riemukasta verbaaliakrobatiaa ja suomen kielellä leikittelyä kuin tunnetuimpien lauluntekijöittemme teksteissä. Melodiat ovat usein lähes lakoonisen toteavia jättäen tilaa nimenomaan tekstille ja sen sanomalle.

Tauon jälkeisen osuuden aloitti Chrisu Österberg Cornelis Vreeswijkin laululla Visa i vinden. Toinen laulu oli hänen oma käännöksensä Bob Dylanin laulusta Tomorrow is a long time. Laulu oli käännetty sen ruotsinkielisen tekstin "Men om bara min älskade väntar" mukaan ja saanut nimekseen Huomiseen on ikuisuus. Kolmas lauluista oli Lollipops-yhtyeen hitti Is it true that you love me.

Vain kerran aikaisemmin treffeillä esiintynyt Pekka Vihma aloitti Violetta Parran koskettavan kauniilla laululla Elämälle kiitos (Graçias a la vida), jonka hän kertoi ottaneensa Liisa Tavin levyltä. Laulun suomalainen teksti on Jaana Lapon. Pekan toinen laulu oli hänen englantilaiseen kansanlauluun In an English garden tekemänsä hauska Villikanin laulu. Laulu sijoittuu selvästikin Herttoniemen Kivinokan siirtolapuutarha-alueelle, jossa laulajalla on mökkipalsta. Pekan esityksessä kiintyi jälleen huomio hienovaraiseen metalikieliseen kitarakomppiin.

Lassi Mettälä tunnetaan monipuolisena ja voimakkaana mm. Vysotskyn laulujen tulkitsijana. Tällä kertaa hän osoitti herkemmän puolensa ja aloitti joskus aikaisemminkin kuullulla laululla Suvisia suruja. Sitä seurasi pietarilaisen trubaduuri Rosenbaumin hieman melankoolinen Syksyinen valssi ja Valto Laitisen myös samaan vuodenaikaan sijoittuva Kun syksy saapuu Helsinkiin. Lopuksi Lassi yllätti yleisön laulamalla Sibeliuksen Aleksis Kiven runoon säveltämän laulun Tuonen lehto, öinen lehto. Hieno tulkinta, joka sai monet silmät kostumaan.

How do I stop loving you oli laulu, jolla André Zweig aloitti oman osuutensa. Andrén toinen laulu oli kaikille tuttu Josef Kosmán Feuilles mortes, Kuolleet lehdet, josta nyt kuultiin usealla kielellä laulettu versio päättyen Autumn leaves-tekstiin. Varmaotteisesti esiintynyttä Andréa säesti Heimo Kuparinen myös stemmalaululla.

Illan ainoa naisesiintyjä oli tällä kertaa Irma Tapio. Hänen ensimmäinen laulunsa oli elokuvasta Maija Poppanen tuttu vanhuksesta kertova laulu, jonka nimi oli päässyt unohtumaan. Tätä seurasi Oiva Palonheimon vahvasti symbolinen Satama pieni. Ranskaksi ja englanniksi laulettu 60-luvun folk-kaudelta tuttu Martinin Plaisir d´amour, Joys of love. Irma ei kuitenkaan saanut hänen toivomaansa yleisön yhteislaulua aikaan -­ vieraskieliset sanat olivat ilmeisesti sen verran tuntemattomia. Henkilökohtaisesti ainakin minä mieluummin kuuntelin pelkästään Irman kuulasta laulua.

Yleisön joukosta esiintymään houkuteltu Ilkka Aaltonen aloitti hauskuuttamalla yleisöä omalla hupilaulullaan Onneton oranki, joka asui Jaavan meren tuolla puolenŠ Ilkan sanataiteilu on ennestään tuttua, mutta on riemastuttavaa huomata hänen laulujensa oivaltavaa ja nokkelaa suomen kielen hallintaa. Ilen toinen laulu oli hänen P. Mustapään runoon säveltämänsä Lasinkuultava laulu. Runon on säveltänyt myös Unto Mononen ja levyttänyt Mikko Perkoila. Ilkan esitys osoitti kiistattomasti Ilkan monipuolisuutta ja taitoa erityyppisten laulujen esittäjänä. Laulu esiintyy Ilkan levyllä "Yksintein".

Ennen illan viimeisiä lauluja lauloivat Hemppa Kuparinen ja Timo Vitikka yhdessä tutun On tarinani satu rakkauden. Stig Sundman veti tapansa mukaan yhteislaulun, josta sanat oli jaettu pöytiin.  Laulu oli tällä kertaa Veera Theleniuksen tutuksi tekemä Miljoona ruusua. Illan päätti Kallu Toosi omalla Loppulaulullaan, joka nyt esitettiin ensi kertaa kokonaan suomenkielisen yleisön edessä. Laulun soisi yleistyvän erilaisten tilaisuuksien lopetuslauluksi.


Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri(at)hely.info



              

Andre Zweig                 Irma Tapio                 Ilkka Aaltonen           Stig Sundman


Lasse Liemola


Heimo Kuparinen


Kalevi Toosi


Matti Seppänen


Seppo Pulkki


Hannu Seppänen


Christer Österberg


Lassi Mettälä

   
Tulosta sivu  
   
 
 

www.hely.info