Illan ensimmäinen esiintyjä oli
Stadin Slangi ry:n puheenjohtaja Lasse Liemola. Juuri
miehen ikään ehtinyt nuorisoidoli lauloi ensimmäisenä laulunaan
ruotsinkielestä suomennetun laulu Onni (Lyckan), joka
paremmin tunnetaan eri käännöksenä Marjatta Leppäsen levyttämänä.
Lassen toinenkin laulu oli ruotsalaista alkuperää, Mikael Wiehen
kaunis "Ska nya röster sjunga", joka Turkka Malin suomennoksena on
nimeltään Uudet äänet. Laulussa ja sen tulkinnassa
tavoitettiin koskettavasti ihmiselämän jatkuvuuden ja
katovaisuuden tunnelmat. Lasse kertoikin, että laulu on ollut
hyvin pidetty vanhainkotikeikoilla, joilla hän on sitä laulanut.
Ennakkoluulot Wiehe'ä kohtaan ovat usein hälventyneet laulun
myötä. Warner Music on muuten juuri julkaissut Lassen levyttämistä
lauluista kokoomalevyn "Kadun aurinkoisella puolella", jota Lasse
kauppasi osuutensa jälkeen.
Kauneimmista lauluista valitsi Heimo Kuparinen
ensimmäiseksi Juha Vainion vertauskuvallisen ja tunnelmallisen ja
laulun Yksinäinen saarnipuu. Hempan toinen laulu oli
espanjaksi laulettu ja bolerona kompattu Velasquezin rakkauslaulu
Hasta que muera (Kuolemaani asti). Kolmanteen lauluun pätee
illan mittaan usein kuultu "kauneus on kuulijan korvassa". Laulu
oli Vesa Nuotion hauska Liukkaat saappaat. Hempan
monikielinen ohjelmisto tuntuu olevan loputon ja kaikki laulut
laulettuna aina ilman lunttipapererita.
Kalevi Toosi aloitti omalla laulullaan Gloria Mundi,
joka esikuvalauseensa mukaisesti kertoi kaiken tässä tapauksessa
naisen kauneuden katoavaisuudesta. Kallun toinen laulu oli
irlantilaiseen kauniiseen trad-sävelmään Sally gardens tehty
Pajupuistossa. Laulun englanninkielinen teksti on Yates´n.
Kallun kolmas laulu oli niinikään hänen, tällä kertaa
ruotsinkielestä kääntämänsä Hangon kesästä kertova Ralf Lindholmin
Kesä Hangossa (Man kan höra musiken), joka liittyy
kiinteästi Hangon jokakesäiseen Nordisk Visfest-juhlaan.
Matti Seppänen totesi kuulijoiden kauneuskäsityksiin
vaikuttavan paljon tilanteen missä laulu ensimmäistä kertaa on
kuultu tai mitä muistikuvia ne tuovat mieleen. Seppiksen
ensimmäinen laulu oli Evert Tauben iki-ihana Så skimrande var
aldrig havet, johon hänen mukaansa monella liittyy juuri
tekstissäkin esiintyvä ensisuudelma ja sen muisto. Seppiksen
toinen laulu oli Dan Anderssonin runoon Gunde Johanssonin
säveltämä harras ja mystinenkin Tiggarn från Luossa, nyt Hectorin
ja Tommy Tabermanin käännöksenä Luossan kerjäläinen.
Elvis Presleyn levyttämä ja tunnetuksi tekemä laulu Always on
my mind oli Seppo Pulkin lauluista ensimmäinen. Seppo
vaihteli laulun äänialaa lähes kolmen oktaavin alueella
tenorikorkeudesta syvään bassoon. Sepon toinen laulu oli hänen
nimimerkki Kana-aivon tekstiin säveltämänsä Tie, joka
kertoi kauniisti "yhteisestä tiestä(mme)".
Vielä enne taukoa esiintynyt Hannu Seppänen aloitti Pekka
Strengin tekstiin tehdyllä laululla Topi Jäppinen. Hannun
toinen laulu oli hänen kaunis Ida Maria ja kolmas Elämä
narraa eteenpäin, jonka kertosäkeen yleisö ehti oppia ja
laulaa mukana ennen laulun loppua. Hannun omissa lauluissa on
parhaimmillaan samanlaista riemukasta verbaaliakrobatiaa ja suomen
kielellä leikittelyä kuin tunnetuimpien lauluntekijöittemme
teksteissä. Melodiat ovat usein lähes lakoonisen toteavia jättäen
tilaa nimenomaan tekstille ja sen sanomalle.
Tauon jälkeisen osuuden aloitti Chrisu Österberg Cornelis
Vreeswijkin laululla Visa i vinden. Toinen laulu oli hänen
oma käännöksensä Bob Dylanin laulusta Tomorrow is a long time.
Laulu oli käännetty sen ruotsinkielisen tekstin "Men om bara min
älskade väntar" mukaan ja saanut nimekseen Huomiseen on ikuisuus.
Kolmas lauluista oli Lollipops-yhtyeen hitti Is it true that
you love me.
Vain kerran aikaisemmin treffeillä esiintynyt Pekka Vihma
aloitti Violetta Parran koskettavan kauniilla laululla Elämälle
kiitos (Graçias a la vida), jonka hän kertoi ottaneensa Liisa
Tavin levyltä. Laulun suomalainen teksti on Jaana Lapon. Pekan
toinen laulu oli hänen englantilaiseen kansanlauluun In an English
garden tekemänsä hauska Villikanin laulu. Laulu sijoittuu
selvästikin Herttoniemen Kivinokan siirtolapuutarha-alueelle,
jossa laulajalla on mökkipalsta. Pekan esityksessä kiintyi jälleen
huomio hienovaraiseen metalikieliseen kitarakomppiin.
Lassi Mettälä tunnetaan monipuolisena ja voimakkaana mm.
Vysotskyn laulujen tulkitsijana. Tällä kertaa hän osoitti
herkemmän puolensa ja aloitti joskus aikaisemminkin kuullulla
laululla Suvisia suruja. Sitä seurasi pietarilaisen
trubaduuri Rosenbaumin hieman melankoolinen Syksyinen valssi
ja Valto Laitisen myös samaan vuodenaikaan sijoittuva Kun syksy
saapuu Helsinkiin. Lopuksi Lassi yllätti yleisön laulamalla
Sibeliuksen Aleksis Kiven runoon säveltämän laulun Tuonen
lehto, öinen lehto. Hieno tulkinta, joka sai monet silmät
kostumaan.
How do I stop loving you oli laulu, jolla André Zweig
aloitti oman osuutensa. Andrén toinen laulu oli kaikille tuttu
Josef Kosmán Feuilles mortes, Kuolleet lehdet, josta nyt
kuultiin usealla kielellä laulettu versio päättyen Autumn
leaves-tekstiin. Varmaotteisesti esiintynyttä Andréa säesti Heimo
Kuparinen myös stemmalaululla.
Illan ainoa naisesiintyjä oli tällä kertaa Irma Tapio.
Hänen ensimmäinen laulunsa oli elokuvasta Maija Poppanen tuttu
vanhuksesta kertova laulu, jonka nimi oli päässyt unohtumaan. Tätä
seurasi Oiva Palonheimon vahvasti symbolinen Satama pieni.
Ranskaksi ja englanniksi laulettu 60-luvun folk-kaudelta tuttu
Martinin Plaisir d´amour, Joys of love. Irma ei kuitenkaan
saanut hänen toivomaansa yleisön yhteislaulua aikaan -
vieraskieliset sanat olivat ilmeisesti sen verran tuntemattomia.
Henkilökohtaisesti ainakin minä mieluummin kuuntelin pelkästään
Irman kuulasta laulua.
Yleisön joukosta esiintymään houkuteltu Ilkka Aaltonen
aloitti hauskuuttamalla yleisöä omalla hupilaulullaan Onneton
oranki, joka asui Jaavan meren tuolla puolenŠ Ilkan sanataiteilu
on ennestään tuttua, mutta on riemastuttavaa huomata hänen
laulujensa oivaltavaa ja nokkelaa suomen kielen hallintaa. Ilen
toinen laulu oli hänen P. Mustapään runoon säveltämänsä
Lasinkuultava laulu. Runon on säveltänyt myös Unto Mononen ja
levyttänyt Mikko Perkoila. Ilkan esitys osoitti kiistattomasti
Ilkan monipuolisuutta ja taitoa erityyppisten laulujen esittäjänä.
Laulu esiintyy Ilkan levyllä "Yksintein".
Ennen illan viimeisiä lauluja lauloivat Hemppa Kuparinen ja Timo
Vitikka yhdessä tutun On tarinani satu rakkauden. Stig
Sundman veti tapansa mukaan yhteislaulun, josta sanat oli
jaettu pöytiin. Laulu oli tällä kertaa Veera Theleniuksen tutuksi
tekemä Miljoona ruusua. Illan päätti Kallu Toosi omalla
Loppulaulullaan, joka nyt esitettiin ensi kertaa kokonaan
suomenkielisen yleisön edessä. Laulun soisi yleistyvän erilaisten
tilaisuuksien lopetuslauluksi.
Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri(at)hely.info
Andre Zweig
Irma Tapio
Ilkka Aaltonen
Stig Sundman |
Lasse Liemola
Heimo Kuparinen
Kalevi Toosi
Matti Seppänen
Seppo Pulkki
Hannu Seppänen
Christer Österberg
Lassi Mettälä |
Muistio 2007 / Laulelmatreffit syyskuussa 
