Lauluillan aloitti knallipäinen
Pertti "OlliBull" Anikari kolmella itse säveltämällään
laululla, joista ensimmäinen oli totta, kolmas tarua ja
keskimmäinen molempia. Lauluista ensimmäinen, nimeltään
Elämän laki, oli tehty Kalevi Uutun tekstiin. Lauluista
toinen, Musta korppi (ei korppi korpin silmää noki...), oli
niinikään Uuttu-Kallen melko tanakkaa tekstiä. Mutta
sokerina pohjalla oli Lassi Kettusen Pirun huilu, joka soi
tekstinä ja sävelmänä kaikkein rankimpana. OllinBullin
komppi metallikielisellä kitarallaan istui laulun tunnelmaan
todella hyvin. Oli kiinnostavaa kuulla Snadi Pumppu
-orkesterin toista puolikasta näin yksikseenkin estradilla ja
todeta vakuuttava esiintyminen.
Illan toinen esiintyjä oli Matti Seppänen, joka heti aluksi
poikkesi teemasta laulamalla tasavuosia täyttäneelle Anne
Jääskeläiselle, ja muillekin läsnä olleille naisille, Evert Tauben
laulun Min älskling, Rakkaani, Reino Helismaan
käännöksenä suomeksi ja ruotsiksi. Seppistä kiinnostivat
minä -muodossa olevien laulelmien fakta-fiktio-suhde. Hän
esitti oman laulunsa Painonhallintaa, jonka
todenperäisyyttä moni, mm. kotiväki, on udellut. Jan Steen
totesi laulun jälkeen spontaanisti: "Tarina on tosi ja kertoja
elää!" Toinen illan teemaan liittyvä laulu oli
lattarikompilla säestetty Olavi Huuskan ja Reino Helismaan
Pikku maalari, jonka Pikku-Tapani (Kahri) aikoinaan lauloi
levylle.
Kalevi Toosi aloitti kääntämällään irlantilaisella
balladilla Rossin merelle suuntautuneesta retkestä kertovalla
laululla Paddyn valaanpyynti, jonka tarina oli muunnelma
tutusta Joona ja valas-kertomuksesta. Kallun toinen laulu,
Vera Theleniuksen aikoinaan levyttämä, Elvi Sinervon ja Pertti
Hietasen Minun mummoni yhdisti hienosti faktaa ja fiktiota
seitsemän sukupolven ajalta. Lauluista kolmas oli Kallun kääntämä,
irlantilaista alkuperää oleva Musta samettinauha, jossa
keskeisellä sijalla oli Tasmania, van Diemens Land, jonne
aikoinaan karkotettiin Brittein saarilta rangaistusvankeja.
Illan ainoa naisesiintyjä Anne Jääskeläinen puhui
säestäjikseen OlliBullin ja Tero Kuparisen, jotka suoriutuivat
hienosti "prima vista"-tehtävästään ilman nuotteja kahdessa
a-mollissa ja E-duurissa kulkevasta blues'ista, molemmat Annen
käsialaa. OlliBullin ex tempore -soolot molemmissa
blues'eissa osoittivat soittajan olevan hyvin perehtyneen ko.
genreen. Anne, joka esiintyy paljon Jet Lag -bändinsä
kanssa, sai yleisön hyvin mukaan lauluihinsa, joista ensimmäinen
on myös hänen levyllään "Aikuisen naisen blues". Se oli
aiemminkin kuultu Pain don´t show the face ja toinen oli
Pannaan tapahtumaan. Yllättävä ja hyvin toiminut yhteistyö
lämmitti yleisön.
Annen komppaajista Tero Kuparinen jäi lavalle ja kertoi
aluksi voittaneensa juuri ikäsarjassaan seiväshypyn Suomen
mestaruuden tuloksella 340 cm, joka on 1,5 m heikompi kuin hänen
nuoruusvuosien parhaansa 490. Tero lauloi aluksi kaksi Pia
Perkiön teksteihin säveltämäänsä laulua. Näistä ensimmäinen
oli peikkoperheen kesäperjantaista kertova Ruuhkaretki,
jossa tarua tuntui olevan vain peikot. Muilta osin teksti
oli varsin todenmakuinen, jopa uskottava. Teron toisessa
laulussa Haamu, pieni haamu hiippailee yksikseen toiveenaan
toinen haamu yksinäisyyttä lievittämään. Varsin inhimillinen
sisältö tässäkin laulussa. Kolmas laulu oli Teron Jori
Nummelinin tekstiin säveltämä Tähteni, jossa kaivattiin
"tähdeksi vierelles' tähtien tarhaan". Kuten Teron omissa
lauluissa yleensäkin sävel tuki hyvin tekstin sisältöä ja oli
muutenkin hyvin "tekijänsä näköinen".
Viimeisenä esiintyjänä ennen taukoa lauloi Olli Yli-Harja,
joka oli uusi esiintyjä Laulematreffeillä. Olli siirsi
sähköiset äänentoistolaitteet syrjään ja lauloi ilman niitä
Giulietti -harmonikkansa säestyksellä. Lauluista ensimmäinen oli
Georg Malmsténin Erokirje heilille, joka jo kertoi paljon
Ollin kouliintuneesta äänenkäytöstä. Ollin toinen laulu oli
vanha tuttu evergreen Kenties, kenties, kenties (Quizas,
quizas, quizas). Lauluista kolmas, italiaksi laulettu
Francisco Polotostin Tahtoisin kuolla keväällä edusti jo
varsin puhdasoppista bel canto-laulua ja sai yleisöltä ansaitut
aplodit. Ollia toivoisi kuulevansa lisää lähiaikoina.
Tauon jälkeisen osuuden aloitti Stig Sundman André Zweigin
ja Ari Talkamon säestämänä yhteislauluna Rauli "Badding" Somerjoen
tutun kesäisen laulun Paratiisi.
Trubaduuri Ari Talkamo jatkoi Hootenanny Trion vanhalla
hitillä Tatuoitu nainen, joka ainakin minulle tuo elävästi
mieleen 60-luvun mielikuvat "kauniista mökistä tuolla
Tuupovaarassa". Arin toinen laulu kertoi synkän tarinan Laredon
muukalaisesta, jonka Dannyn levytys aikoinaan teki tunnetuksi.
Arin hallittua laulua sekä kantrivaikutteista ja varmaa
kitarakomppia on aina mukava kuulla. Kolmantena laulunaan Ari
lauloi Petri Hohenthalin ohjelmistoon kuuluneen laulun
Kusiainen, joka nyt oli saanut uusia säkeistöjä mm.
espanjasta. Laulu päättyi kuitenkin kuten Petrilläkin Suomeen ja
paimenpoikaan. Kolpakko, kolpakko kutsuu päätti Arin
lauluosuuden.
André Zweig aloitti Nat King Colen levyttämällä Eden
Ahbezin suurhitillä Nature Boy, joka Andrén mukaan perustuu
alunperin jiddishinkieliseen lauluun "Schweig Mein Herz". Andrén
toinen laulu oli hänen oma, aina yhtä koskettava Narri vain
(Clown of the town) hänen samannimiseltä levyltään. Tässä Leena
Soinisen suomentamassa Joel Sharrin laulussa on taitavasti
käytetty hyväksi Ruggiero Leoncavallon Pajatso-oopperan
sävelteemaa.
Seppo Pulkki kertoi kahden ensimmäisen laulunsa tekstin
takana olevan naispuolinen tekijä nimimerkillä "Kana-aivo". Turhaa
vatimattomuutta! Lauluista ensimmäinen, Tahdon rakastaa oli
Sepon säveltämänä ja esittämänä kertosäkeineen "kuinka ihanaa
onkaan rakastaa" tosi kovaa kamaa, joka sai paatuneimmankin
kuulijan herkistymään. Myös toinen laulu, Yhteinen tiemme
noudatteli samaa linjaa. Illan teeman totta vai tarua laulut
osuivat vain puoliksi ne tuntuivat paitsi uskottavilta, myös
tosilta. (Nykyisinhän ei tärkeää tunnu olevan totuus, vaan
uskottavuus! Mietipä vaikkapa juuri käytyjä
eduskuntavaalikanpanjoita!) Sepon kolmas laulu oli Sonya Kleinin
kaunis From this moment on, johon laulaja kertoi "jääneensä
koukkuun" eikä syyttä!
Ennen illan lopetuslaulua lauloi Matti Seppänen vielä pari
eläinaiheista laulua, jotka takuuvarmasti olivat tarua, mutta
joiden teksteihin oli piilotettu inhimillisiä totuuksia. Lauluista
ensimmäinen oli Reino Helismaan Käki ja pöllö, joka
käsittelee samaa aihepiiriä kuin Helismaan tunnetumpi Päivänsäde
ja menninkäinen. Toinen laulu oli selvästikin tarua, mutta
esittäjälleen lapsena melkein totta; Georg Malmstenin kaikille
tuttu Mikki-Hiiri merihädässä. Seppis otti riskin, mutta
onnistui tavoittamaan sekä kertojan, meripeikon että falsetilla
laulaen Mikki-Hiiren erilaiset äänialat.
Illan lopetuslaulu oli Stig Sundmanin johdolla
yhteislauluna englanniksi ja suomeksi laulettu My Bonnie.
André ja Ari hoitivat mallikkaasti säestyksen Arin vetäessä
lopuksi vielä yhden ylimääräisen säkeistön.Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri(at)hely.info
|
Matti Seppänen
Kalevi Toosi
Tero Kuparinen
Olli Yli-Harja
Stig Sundman
Ari Talkamo
Andre Zweig |
Muistio 2007 / Laulelmatreffit maaliskuussa 