Ilkka aloitti musiikkiosuuden
El condor pasan säveleen tekemällään laululla Viimeisen inkan
kirous, jonka hän kertoi tehneensä Perussa Manchu Pichulla
käydessään. Mies pyyteli etukäteen anteeksi makaaberia
aiheen käsittelyään, mutta turhaan, siihenhän on hänen lauluissaan
usein totuttu. Ilen lauluista toinen oli Tikun ja Takun
boolinteosta kertova laulu Oravabooli. Toivo Kärjen
sävelmään Tiku ja Taku pohjautuvassa laulussa muuttuu hedelmäbooli
laulun kolmannen päähenkilön, näädän myötä lihabooliksi!
Lauluista kolmas oli mainio ja oivaltava Valomerkin jälkeen,
joka perustui suoraan Arkadianmäen 200:n sanoittajan 26.07.1968
antamaan alkoholilakitekstiin. Idea on sama kuin joissain M.
A. Nummisen lauluissa, mutta trad. sävelestä johtuen paljon
melodisempi.
Iltaa jatkoi Heimo Kuparinen Wilhelm Lindemanin
saksalaisella juomalaululla Trink, trink, Brüderlein, jonka
kertosäkeen yleisö osoitti tuntevansa laulamalla mukana.
Toisena kappaleenaan Hemppa lauloi malliksi kolme säkeistöä
niinikään saksankielisestä laulusta Einsgegült der Coca Cola.
Kolmas laulu oli Martti Innasen harvoin kuultu Kamelilaulu,
jonka sanoma taisi olla se, että ihmisen pitäisi juoda useammin
kuin kameli ja muutakin kuin vettä!
Kalevi Toosi aloitti suomeksi kääntämällään irlantilaisella
Galwayn lahden tienoosta kertovalla laululla Old rare mountain
dew. Mountain dew tarkoittaa Kallun kertoman mukaan
suunnilleen samaa kuin korpikuusen kyyneleet Suomessa.
Kallun toinen laulu oli hänen oma, mainio Nestevajauksen
vastustamislaulu, joka agitoivassa kertosäkeessä kehotti
liittymään yhteiseen nestevajauksen vastustamisrintamaan.
Lauluista kolmas oli esittäjän oma käännös irlantilaisesta
juomalaulusta Wild rover, joka suomalaiseksi nimekseen oli saanut
Villi kulkuri. Laulusta on moni muukin tehnyt
käännöksen, mm. Juice Leskinen, mutta siitä ei nyt kuultu versio
jäänyt ainakaan jälkeen.
Aki Mäkinen aloitti Lännen kuun melodiaan tekemällään
Juomalaululla, joka eteni vuoden kuukausikierron mukaisesti
tammikuusta joulukuuhun kertosäkeen kuuluessa "Kuoma, kun loppuu
juoma, se pelkkää piinaa on". Toinen Akin lauluista
Aapasuo oli myös hänen omaa tekoaan, lähtökohtanaan
luonnonsuojelualueen opastaulussa ollut lause. Kolmas
lauluista oli Irwin Goodmanin varhaistuotannosta tuttu
Työmiehen lauantai, joka karrikoiden kuvaa suomalaisen
viikoittaista janoa. Akin varma kitarasäestys oli nytkin
nautittavaa kuultavaa.
Pertti "OlliBull" Anikari edusti omilla lauluillaan
"äijäenergiaa". OlliBullin knalli oli nyt vaihtunut
lippalätsäksi. Lauluista ensimmäinen oli perinteiseen säveleen
stadin slangilla tehty Ei stikkaa vodaa, joka on myös Snadi
Pumppu -duon levyllä. Toinen laulu oli amerikansuomalaisen Bobby
Aron trad. säveleen fingelskalla tehty Old Don Maki,
paremmin tunnettu Old Mc Donald had a farm -nimisenä. Kolmas
esitys oli "OlliBullin Blues-bläjäys" trad.-melodianpohjalle tehty
Pinetop´s blues, jossa laulajan tanakka ja juureva
blues-kitarakomppi todella pääsi oikeuksiinsa. OlliBullin
huuliharppusoolot toivat pitkähköön biisin sopivasti vaihtelua.
Seuraavana esiintynyt Pia Werner oli illan ainoa
naisesiintyjä. Häntä säesti kitaralla Chrisu Österberg.
Cry me a river oli lauluista ensimmäinen. Pian
sensuelli ääni sopi hienosti laulun herkkään ja latautuneeseen
tulkintaan, mitä yleisö tuntui arvostavan. Pian toinen laulu
oli George Gershwinin tuttu Summertime -oopperasta Porgy
and Bess. Laulujen aiheet olivat kaukana janosta, minkä
johdosta Ilkka Aaltonen toivoi ainakin aiheeseen liittyviä
aasinsiltoja laulujen johdannoiksi.
Tauon jälkeen Stig Sundman lauloi ja laulatti langattoman
mikrofonin kanssa yleisön joukossa kiertäen yleiseksi
syntymäpäivälauluksi tarkoitetun Ken on syntynyt tammikuussa
(...ylös nouskohon!) sekä toisena lauluna opiskeluajoilta tutun
Hei baarimestari.
Matti Seppäsen osuus alkoi suomalaisilla kansanlauluilla.
Pontikka-poijan ensimmäinen säkeistö sai jatkokseen laulut
Oulun poijat ja Mies kapakassa se kerran joi.
Seppis esitti accapellana viimeisenä laulunaan pari säkeistöä
Fischerin ja Mühlerin tutusta saksalaisesta juomalaulusta Im
tiefen Keller.
Seppo Pulkki jatkoi yhdellä Reino Hirvisepän suomentamalla
säkeistöllä vain yhtä sävelaskelta matalammalta, vaikka ääni
tuntui tulevan huomattavasti syvemmältä. Loput Sepon
lauluista olivat Ilkka Aaltosen käsialaa tuttuja hänen levyltään
"Yksin tein" ja nyt myös 50 laulua sisältävästä laulukirjasta ja
hyvin illan teemaan sopivia. Lauluista ensimmäinen oli
Spanish eyes -laulun säveleen tehty juomalaulu Taas juhlitaan
ja toinen niinikään juomalaulu Tule jo tarjoilija, joka
puolestaan oli tehty Cuando calienta el sol -laulun säveleen.
Lauluista viimeinen oli taiteellisesti selvästi kunnianhimoisin,
P. Mustapään runoon sävelletty Lasinkuultava laulu, joka
Sepon esittämänä sai erittäin koskettavan tulkinnan.
André Zweig alotti omalla laulullaan Janon kaipuu
jatkaen Petri Hohenthalin usein esittämällä vodkan kaipuusta
kertovalla juomalaululla Nyt tuokaa vodkaa, jonka sävel
pohjautuu venäläiseen kansanmelodiaan. Andrén seuraavaan
lauluun Coimbra Portugalin huhtikuu tuli
säestykseen mukaan Hemppa Kuparinen, kuten myös tämän osuuden
viimeiseen lauluun Moliendo Café, jotka hienosti veivät
tunnelman meitä eteläisempiin maihin.
Matti Nurmisalo, kirjailija nimeltään Jussi X. Hämäläinen,
esitti kolme omaa snapsilauluaan. HELY ry:n järjestämistä
snapsilaulukilpailuissa palkittu Ryhättömän raappalaulu
sekä Yksijalkainen olivat ensimmäiset laulut. Kolmas laulu
oli Pikku poika posteljoonin säveleen tehty mainio Mikä ero
minussa on ja hurrissa, josta veikkaan uutta
snapsilauluklassikkoa. "Minähän en laula kuin jurrissa!"
Guinnessin ennätysten kirjaan hyväksytty Ilkka Aaltonen
antoi vakuuttavan näytteen yleisöltä kokoamiensa lauluehdotusten
avulla laulujen muistamisestaan. Ennätykseen oli oikeuttanut
3.333 laulun osaaminen sokkona haitarilla tai pianolla, mikä oli
todennettu n. kuukautta aikaisemmin tehdyssä ennätyskokeessa.
Fantastisen upeaa!
Illan lopputunnelmissa kuultiin Hemppa Kuparisen laulamana
espanjankielinen A mi me gusta vino, Kallu Toosin
Galwayn lahti hänen omana suomennoksenaan, Stig Sundmanin
laulattama Rosvo Roope sekä OlliBullin oma Söde
Kyllikki stadin slangilla esitettynä. Onnistuneen illan
päätti Green, green grass of home Andrén ja
Hempan yhteisesti esittämänä.
Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri(at)hely.info |
Heimo Kuparinen
Kalevi Toosi
Aki Mäkinen
Pia Werner
Chrisu Österberg
Stig Sundman
Matti Seppänen
Seppo Pulkki
Andre Zweig |
Muistio 2007 / Laulelmatreffit huhtikuussa