Chrisu aloitti illan laulut
J. Karjalaisen laululla Me ollaan sankareita kaikki ja sai
yleisön hyvin mukaan kertosäkeeseen. Laulu sopi hyvin
aiheeseen ja asetti sankareiksi niin ukot kuin akatkin. Oli
virkistävää kuulla tutusta laulusta uusi tulkinta taisin ensi
kertaa kuunnella tarkkaan sanoja ja olla ymmärtävinäni mistä oli
kysymys.
Toisena esiintyjänä oli Matti Seppänen. Hän ihmetteli
aluksi, ettei niiden lukuisien trubaduuri-iltojen aikana, kun hän
oli ollut mukana, kertaakaan ollut laulettu Ranskan suuren
trubaduurin Georges Brassens'in lauluja. Seppis oli
päättänyt korjata tilanteen ja esitti Brassens´in laulun Kahden
kolikon tyttö, La fille a cent sous, jonka suomalaisen tekstin
tekijästä ei valitettavasti ollut tietoa. Käännös oli peräisin
Helsingin kaupunginteatterin Brassens -illasta vuosien takaa.
Seppiksen toinen laulu oli Tapio Rautavaaran kansanlaulun pohjalta
tekemä Kulkijapoika (Lännen mailla), joka kuultiin
accapella -versiona. Tauon jälkeen Seppis jatkoi kaikkien
tuntemalla tangolla Satumaa, joka tuttuna lauluna kirvoitti
myös yhteislauluun. Toinen tauon jälkeinen laulu oli
suomeksi ja ruotsiksi laulettu Evert Taube'n Rakkaani/Min
älskling, jonka esittäjä omisti paikalla oleville naisille - ja
väärinkäsitysten välttämiseksi vain heille. Laulun
suomenkielinen teksti on Reino Helismaan. Kolmas laulu oli
Esmeralda Cornelis Vreeswijkin varhaistuotannosta.
Seuraava esiintyjä Kalevi Toosi aloitti J. Alfred Tannerin
kupletilla Vossikan viimeinen kyyti, joka on edelleenkin
hyvä ajankuva viime vuosisadan alusta, jolloin automobiilit
valtasivat alaa ja töitä vossikoilta. Kallun toinen laulu
oli hänen oma käännöksensä irlantilaisesta laulusta Whisky on
Sunday. Nukketeatterista ja Stephen Daleystä kertova laulu oli
suomalaiselta nimeltään yksinkertaisesti vain Viskiä
sunnuntaina. Kolmantena lauluna kuultiin Kallun oma ja
aiemminkin kuultu mainio Kova kundi. Tauon jäkeen
Kallu yllätti vielä Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen
Pesäpallolaululla. Sen lauloi aikanaan 60-luvulla Kalle
Holmberg Ylioppilasteatterin Orvokki-kabareessa, jolloin moni piti
sitä kansallisurheilulajiamme rienaavana! Lajin
sopupeliselkkausten jälkeen laulu on Kallun mukaan taas saanut
hyväksynnän.
Illan ensimmäinen naisesiintyjä Pia Werner lauloi Chrisu
Österbergin säestämänä Johnny Cashin vanhan menestyskappaleen
Cry, cry,cry. Pian tulkinta teki selvästi vaikutuksen
yleisöön, joka jäi kaipaamaan lisää. Tauon jälkeen Pia lauloi
toisenkin laulun. Se oli ilman säestystä saksaksi laulettu
Marlene Dietrichin läpimurtolaulu Ich bin aus Kopf bis Fuss auf
Liebe eingestellt.
Seuraavana laulanut, juuri Israelin lämmöstä Suomen pakkasiin
palannut André Zweig aloitti kulkija- ja
kiertolaisromantiikasta kumpuavalla espanjankielisellä laululla
El Vagabundo. Andrén toinen laulu oli niinikään pääosin
espanjankielellä laulettu kaunis Beautiful Maria.
Plektralla soitettu nylonkielinen lainakitara soi Andrén
ammattimaisessa käsittelyssä upeasti.
Chrisu Österberg aloitti oman osuutensa varmaotteisesti
ruotsiksi laulemallaan Cornelis Vreeswijikin ensimmäisen LP-levyn
ensimmäisellä kappaleella Ballad på soptippen. Laulu
tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Roskisdyykkarin balladi.
Myös Chrisun toinen laulu Hopplös blues oli Corneliksen
tuotantoa. Sen Chrisu lauloi osin ruotsiksi, osin suomeksi
omana käännöksenään. Kolmas laulu oli Mikael Wiehen kaunis
Mitt hjärtats fågel. Tauon jälkeisessä osuudessa
kuultiin vielä Evert Tauben kesäinen valssi Dansen på Sunnanö
ja myöhemmin vielä tuttu Beatles-yhtyeen varhaiskauden kappale and
I love her.
Ulla-Maria Linjaman ensimmäinen laulu oli Valmista vuode
kahdelle. Toisena laulunaan Ulla-Maria esitti Sebastian
Pianan tangon Surutyö/Serenade Milonga, jonka Liisa Ryömä
oli suomentanut. Kolmas lauluista oli Toivo Kärjen ja Reino
Helismaan yhteistyön tuotos, perisuomalainen Beguine/Rakkauden
rikkaus. Kaikkia lauluja säesti metallikielisellä kitarallaan
ja metallisin sormiplektroin Eero Lehtinen.
Kokonaisuus oli nautinnollinen yhdistelmä kaunista laulua ja
taitavaa kitaransoittoa.
Eero jatkoi parin yhteistä esitystä yksin laululla
Kahden nuotin samba, joka on Maija Louhelan käännös tutusta
biisistä One note samba. Tauon jälkeisessä osuudessa Eero esitti
vielä Vladimir Vysotskin laulun Mitä voinkaan mä meistä kertoa,
jonka suomalainen teksti oli Kaj Chydeniuksen. Yleisön
vaatimuksesta kuultiin vielä Nikolai Bladin levyltä "Missä olit"
tuttu hirtehisen hauska Enrique Santos Discepolon tango
Nakkikioski, joka Siboné Oroza on kääntänyt suomeksi.
Seppo Pulkki oli illan esiintyjistä viimeinen. Aina
vaatimattomaan tapaansa hän esitti omia kauniita laulujaan, joita
kaikkia ei ollut edes nimetty vielä. Ensimmäinen oli rakkauslaulu
"Laulun tein kullallein". Toinen oli nimeämättä
jäänyt laulu "Kansanlaulun tapaan". "Tulit
kanssani sirpille kuun" oli seuraavan herkän laulun
aloitussanat ja sitä seurasi laulu Niittykukkia ja näiden
omien laulujen sarjan lopetti "Parvekkeenaluslaulu".
Perinteistä illan yhteislopetuslaulua jäätiin nyt ilman, kun Stig
Sundman oli toipumassa selkäleikkauksestaan ja estynyt tulemasta.
Mutta sitten ensi kerralla...Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri(at)hely.info
|
Matti Seppänen
Kalevi Toosi
Andre Zweig
Chrisu Österberg
Ulla-Maija Linjama
ja Eero Lehtinen
|
Muistio 2007 / Laulelmatreffit helmikuussa 