Muistio 2006 / Trubaduuritreffit toukokuussa
 
 
 
  Aika:     07.05.2006
Teema: "Irtiottoja"


Irtiottoja, joka oli teemana kevään viimeisessä trubaduuri-illassa 07.05.06, oli koonnut salin täydeltä yleisöä ja 14 esiintyjää Teatteriravintola Arenaan.  Tunnelma oli hyvä ja odottava joalusta alkaen ja parani vain illan mittaan. Osatekijänä tähän saattoi olla myös alakerran uusittu pöytäjärjestys ­ piano ja esiintymistila oli siirretty ovensuusta salin perälle ja järjestely toimi hyvin.  Illan ohjelman kokosi ja juonsi tuttuun ammattimaiseen tapaansa Timo Vitikka. Illan puute oli se, ettei kuultu lainkaan naisesiintyjiä.

Illan ohjelman aloitti viimeksi tasan vuosi sitten trubaduuri-illassa viimeksi vieraillut Matti Halmeaho ­ Veikko "Vepa" Lavin laulujen tuntija ja remseä tulkki.  Matin tyyli sopiikin loistavasti Lavin kansanomaisten laulujen esittämiseen.  Nyt lauluista ensimmäinen oli Vepan Tapio Rautavaaralle tekemä Ruusuja lurjukselta, jonka r-kirjaimet soivat "Laulavalta lavilogilta" melkein kuin Tapsan laulamana.  Matin toinen laulu oli hänen omansa Leikekirja, jonka sivut laulun lopussa kelpaavat vain sätkän käärimiseen.  Matin kuplettiperinnettä kunnioittavasta lauluntekotyylistä kuultiin tällä erää toinenkin näyte (Mimmin kanssa) Kahdella parvekkeella. Miehen pitäisi poiketa trubaduuritreffeille useammin kuin kerran vuodessa!

Toisessa esiintymiskerralla tauon jälkeen Matti jatkoi vielä kahdella Veikko Lavin lauluilla: naisen arvoituksesta kertovalla laululla Kotipihan kivellä ja sekä laululla Auttakaa Valtsua (vanhaa poikaa...).  Kuten Vepan laulut yleensäkin perustuivat nämäkin esittäjän mukaan tositapahtumiin.  Tämä lienee tärkeä osasyy laulujen puhuttelevuuteen ja uskottavuuteen.

"14-vuotiaana ensi kerran annoin ... sydämeni urheilulle" lauloi juontaja Timo Vitikka ennen seuraavaa esiintyjää, joka oli Jouni Kotkavuori.  Jone on tullut Arenan yleisölle tutuksi paitsi Metrofolk-yhtyeestä myös omista lauluistaan ja varmoista ja puhuttelevista teksteistä ja esityksistä.  Niin tänäänkin.  Yleisö sai kuullakseen kolme Jounin laulua, joista ensimmäinen oli runollinen Tanssimme tulen ympärillä.  Toisen laulun nimen oikein kirjoittamisesta hän lupasi allekirjoittaneelle oluen, mikäli nimi tulee kerralla oikein.  Ei onnistunut.  Laulu oli nimeltään Tunnustus julkiselle liikenteelle, alkusyksylle ja sinulle.  Lauluista kolmas tällä erää oli Mies ja kitara, luku 33, jonka keskeinen säe taisi olla "..kitara kiveen...".

Tauon jälkeisessä osuudessa Jone muisteli 25 vuoden takaisia rock-bändi aikojaan ja lauloi tuolta ajalta peräisin olevan kantaaottavan ja edelleen ajankohtaisen laulunsa Valkoinen mies.  Jonen toinen laulu oli niinikään hänen omansa En vielä ole ymmärtänyt mitään.  Hyvin olivat vanhat laulut muistissa!

Evert Tauben laulujen esittäjänä monelle tutuksi tullut Matti Seppänen aloitti Tauben suositulla tangolla Fritiof ja Carmencita, nyt Pentti Saaritsan suomeksi kääntämänä.  Seppiksen toinen laulu taas edusti perussuomalaista laulelmaperinnettä, Jaakko Tepon Rantaleijona.  Tepon laulun kuplettimainen laulu sijoittuu Tepon laulujen tuttuun pohjois-savolaiseen maisemaan Ruikonperälle.  Seppiksen lauluista kolmas oli tango Mustasukkaisuutta, jonka hän pianistisäestäjän puutteessa rohkeni laulaa kokonaan ilman säestystä. 

Illan myöhemmässä vaiheessa Seppiksen ennakkomainostaessa Roland Koppatzin, Chrisu Österbergin ja hänen yhteiskonserttia Bellmanin, Tauben ja Vreeswijkin lauluista 21.06. Aino Acktén huvilassa, Seppis lauloi vielä Mikko Perkoilan käännöksen Tom Lehrerin  laulusta Kates kädessäin.  Tämäkin accapella.

Seuraava esiintyjä Roland Koppatz pyysi säestys- ja stemmalauluavukseen Timo Vitikan.  Rockyn ensimmäinen laulu oli vauhdikas espanjankielinen Porompompom.  Monilla kielillä laulava Rocky jatkoi sujuvasti Trinidadiin sijoittuvalla, aikanaan Harry Belafonten tunnetuksi tekemällä laululla Shame and scandal in the family.  Rockyn lauluista kolmas oli In the summertime.  Kaikkien laulujen esityksiä leimasi jo tutuksi tullut ammattimainen varmuus, jossa yhdistyvät laulun sisältöön sopiva persoonallinen tulkinta ja erinomainen kitarakomppi, usein flamenco-vaikutteisine instrumentaali-osuuksineen.

Kalevi Toosin linja pitää. nyt Kallu aloitti kääntämällään irlantilaislaululla Merille uudestaan.  Toinen laulu oli kuitenkin selvä irtiotto Kallun yleislinjasta ja oli amerikansuomalaisen Bobby Aron Kapakka in the kaupunki ­ kutkuttava sekoitus suomen- ja englanninkieltä.  Kolmannessa laulussaan Kallu palasi irkku-tunnelmiin The Holy Ground-laulusta tekemällään käänöksellä Pyhä maa.  Nimitys ei laulussa suinkaan tarkoita yleisesti tarkoitettua pyhää maata, vaan vallan muuta.  Kallun esitykset ovat ajan myötä saaneet tuntuvasti tulkinnallista lisäväriä ja vahvuutta äänenkäytössä.

Duo Pilkkasiipi, jonka muodostavat Pirkka Lindholm ja Marko Pölönen Hyvinkäältä, oli seuraava esiintyjä. Harvakseltaan trubaduuri-illoissa esiintynyt pari on tullut tutuksi Pirkan moderneista, hieman rock-vaikutteisista, usein kertosäkeille painottuvista teksteistä, jotka hän laulaa sekä omansa että Markon metallikielisen kitaran säestyksellä. Duon esittämistä lauluista ensimmäinen oli tällä kertaa laulu Kaukana.  Toisen laulun  laulun nimi jäi tämän kirjoittajalle epäselväksi.  Kolmas laulu oli rakkauslaulu Älä luisu pois, jonka kertosäkeessä toistuva nimi kertoo paljon koko laulun sisällöstä ja tunnelmasta.

Seuraava esiintyjä Chrisu Österberg oli valinnut lauluikseen kaksi tuttua englanninkielistä laulua.  Näistä ensimmäinen oli kansanlaulun säveleen Alan Pricen  tekemä House of the Rising Sun.  Toisen laulunsa säestysavuksi Chrisu pyysi Roland Koppatzin.  Laulu oli Summertime George Gershwinin oopperasta Porgy and Bess.  Rocky improvisoi taustalla kitarakuvioitaan Chrisun hoitaessa varsinaisen kompin ja lauluosuuden.  Yleisön reaktioista päätellen esityksestä pidettiin.

Hannu Seppänen aloitti kitaransa ja huuliharppujensa kanssa omalla laulullaan Rantakalliolla (helppoa on olla).  Hannun laulujen tekstit liittyvät luontevasti lähes aina arkeen ja sen eri ilmiöihin.  Erityisen nautittavaa on hänen tekstiensä huumori ja riimit, jotka parhaimmillaan kertautuvat useissa säkeissä usean tavun mittaisina ­ ja usein yllätyksellisinä! Hannun lauluista toinen oli hänen mukaansa "rock-laulelma" Vaaralliset ammatit.  Aivan mainiota jälkiviisastelua sisälsi Hannun kolmas laulu Hyvä, etten mennyt.  Jokaisessa laulussa oli kaulatelineessä olevalla huuliharpulla soitettu intro ja väliosa.  Huuliharppu vaihtui kappaleiden välillä sävellajin muuttuessa.

Lassi Mettälällä on taipumus yllättää yleisönsä.  Eikä hän pettänyt nytkään.  Ensimmäinen Lassin lauluista oli nuoren tsekkiläisen runoilijan sanoihin tehty Rakkauslaulu.  Toista lauluaan varten jakoi pöytiin laulun tekstin.  Se olikin tarpeen, sillä nopeatempoisen surrealistisen laulun sisältöä oii nytkin riittävän vaikea seurata.  Irtiotto oli niinikään tsekkiläisen runoilijan Jaroslav Schäferin tekstiä.  Hannu Ylilehdon kääntämänä laulu oli nimeltään Sinappisen nakin irrationaliteettia tavoittelemassa!  Esitys jätti ihmettelemään kuinka on ylimalkaan mahdollista oppia ulkoa tällainen teksti.  Siinä tarvitaan jo näyttelijän ammattitaitoa!  Lassi lopetti tämän osuutensa laulamalla Lähden täältä sanoi Hakala, kun lauteilta putosi.

Toisella esiintymiskerrallaan Lassi esitti vielä kaksi Turkka Malin tekstittämää, iloista laulua: Jos sä tahdot (oon sun mies...) ja Ai, ai, aijai (Tanssi vain valssi tää..).

Seuraavana Seppo Pulkki esitti tavoilleen uskollisena kolme omaa, uunituoretta, vielä nimeämätöntä lauluaan. Laulujen tekstin perusteella laulujen nimet saattaisivat olla Olen laululintunen (tai Elämän pakolainen), Aamun laulu ja Kullannupun laulu.  Sepon yleensä herkät ja sisällöltään koskettavat laulut tuntuvat olevan tekijänsä vaatimattomasti esittäminä yleisön kestosuosikkeja.  Jo Sepon bassoääni pysäyttää kuuntelemaan.

Ennen seuraavaa esiintyjää juontaja Timo Vitikka lauloi ilman säestystä katkelman Donizettin Lemmenjuoma-oopperan aariasta Una furtiva lagrima, Vierivä kyynel ja viimeisenä esiintyjänä Stig Sundman oli valinnut Junnu Vainion kesäisiä tunnelmia tulvivan laulun Käyn ahon laitaa, joka sopi loistavasti yhteislauluna laulettavaksi illan ja kevätkauden päätöslauluksi. Stigua säestivät Rocky ja Timo.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri@hely.info

 

 
 

www.hely.info