Seuraava esiintyjä oli viimeksi pari vuotta sitten trubaduuri-illassa kuultu espanjalaissyntyinen ja suomalaistunut Paco Mena.  Hänen ensimmäinen laulunsa oli Dean Martinin ohjelmistosta tuttu Sway, nyt espanjaksi laulettuna.  Pacon flamencopohjainen säestystapa toi lauluun aivan uuden oman tunnelmansa.  Toinen Pacon lauluista oli Les Cavaliers-ryhmän esityksistä tuttu Moliendo Café.  Kolmannessa laulussa Paco lauloi stemmaa Heimo Kuparisen rinnalla Alberto Cortesin laulussa El rincon de alma, Sielun nurkkaus.  Vaikuttava esitys vaikka sitä ei ollut etukäteen edes harjoiteltu.

Tauon jälkeen sama pari esitti vielä kauniin ja koskettavan kuubalaisen laulun Quando salir de Cuba.

Illan neljäs esiintyjä oli Matti Seppänen ja hänen ensimmäinen laulunsa oli Evert Tauben Flickan i Havanna, josta Seppis nyt esitti oman käännöksensä Neitonen Havannan.  Toinen laulu oli niinikään Tauben käsialaa, ruotsiksi tangon tahdissa esitetty Bröllopsresa till Barcelona, joka tunnetaan myös nimellä Den gyllene fågeln.  Kertomuksen repliikkiosuudet olivat tässäkin Tauben laulussa naisen suusta.  Seppiksen lauluista kolmas oli suomalainen kansanlaulu Suutarin emännän kehtolaulu, jonka 13 vuorolaulusäkeistöstä nyt kuultiin vain emännän osuudet; tapahtumien kulku kun käy selville jo niistäkin.

Aivan liian harvoin viime aikoina trubaduuri-illoissa kuultu Ari Talkamo aloitti Finn-Trion ohjelmistosta tutulla trad. laululla Ei koskaan selvin päin ja jatkoi sitten harvoin miehen laulamana kuullulla laululla Oi niitä aikoja, Those where the days. Myös Arin kolmas laulu Where have all the flowers gone on lähes aina kuultu naisen laulamana.  Onkin kiintoisaa kuinka jotkut laulut leimautuvat esittäjiensä mukaan joko miehen tai naisen lauluiksi, vaikka itse laulun sanoissa ei ole mitään sukupuoleen viittaavaa. Onko esimerkiksi Ystävän laulun ystävä mies vai nainen?  Arin laulua ja kitaran käsittelyä on aina mukava kuulla ­ tervetuloa mukaan vaan useammin!

Pirkko Sandroos ilahdutti yleisöä kertomalla ja lukemalla tulipalosta pelastamastaan käsinkirjoitetusta vihkosta J. Alfred Tannerin kuplettien sanojen naishahmoista, mm. Halooska ja ne muut muijat sekä Naissotilas Suomen pelastusarmeijassa. Ajan tavan ja henkilökohtaisen tyylinsä mukaan esityksissä on paljon puhelauluosuuksia, joissa Tannerin erinomaiset esiintyjän kyvyt ja näyttelijän taidot pääsivät hyvin oikeuksiinsa.

Illan lauluosuutta jatkoi Seppo Pulkki jo tutuksi tulleella omien laulujensa kaihoisan kauniilla tyylillä.  Kuten usein aikaisemminkin oli kahden laulun osalta jälleen kyseessä Sepon laulujen ensiesitys.  Näistä ensimmäinen oli nimeltään Mun annathan uniisi tulla ja toinen Korkea veisu miehelle.  Aiheet laulujensa sanoihin Seppo kertoi saaneensa pitkästä naisen kanssa käymästään puhelusta ­ oli ollut ilmeisesti se kuunteleva osapuoli.  Sepon kolmas laulu oli aikaisemminkin kuultu kaunis ja rauhoittava Anna minun tässä hiljaa vain olla.

Roland Koppatz varoi laulamasta Ismo Kallion laulua "...Jäkäti jäpläplä...", josta kuulemma osaa vain tuon kertosäkeen. Rockyn ensimmäinen laulu oli kaikille tuttu My Bonnie, jonka yksi säkeistö omistettiin trubaduuri-iltojen perinteiden mukaisesti Peter Fryckmanille; My money is over the ocean....   Rockyn toinen laulu oli naisen suuhun tehty irlantilainen Cura of Kildare ja kolmas naisen petollisuutta kuvaava, niinikään irlantilainen Whisky in the jar, jonka kertosäeosuuteen yleisö innolla yhtyi.  Rockyn esiintyminen oli nyt kuten aina yhtä läsnäolevaa ja ammattimaisen varmaotteista.

Erkki Suomaa aloitti osuutensa erittäin persoonallisella ja yllättävällä tulkinnallaan Tatu Pekkarisen ja Georg Malmstenin laulusta Nikkelimarkka.  Ekin mukaan erityisesti laulun toinen suruista kertova säkeistö on kuin naisen suusta kuultua ­ vai oliko se nyt päinvastoin.  Ekin toinen laulu oli hänen oma käännöksensä Leonard Cohenin laulusta Yö on kaunista. Kolmannen laulun tuli esittämään Irma Suomaa Ekin säestäessä kitarallaan.  Laulu oli irlantilainen trad., jonka sanomaan Irma tulkinnassaan eläytyi.

Illan toinen naisesiintyjä Irma Tapio tunnustautui heti alkuun 60-lukulaiseksi ja sanoi laulujensa olevan pääosin siltä ajalta.  Hän aloitti laululla Careless Love.  Irman tulkinta ja ote lauluun oli voimakasta ja eläytyvää.  Toinen laulu oli Vietnamin sodan aikainen Cruel War, joka kertoi armaansa mukaan rintamalle haluavasta neidosta.  Kolmas Irman esittämä laulu edusti eri genreä ja oli vuoroin suomeksi ja ruotsiksi laulettu Mua lemmitkö vielä, oi Kustaa, josta laulaja epäili laulun kertojaminänaisen olevan "hieman yksinkertaisen".

Ulla Maria Linjama miehensä Eero Lehtisen, alias Nikolai Bladin, säestämänä aloitti vaikuttavasti argentiinalaisella tangolla Sentimental melonga, Surutyö.  Pariskunnan yhteistyö on aina yhtä riemastuttavaa kuultavaa, niin nytkin.  Duon toinen laulu oli Rosalinan laulu ("Kaunis olet kuin ruusunnuppu...") elokuvasta Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ja kolmas Näin tietäni käyn.  Ullan neljäs laulu oli hänen Mielenterveysseuran työn hyväksi levyttämältä levyltään ja nimeltään Rakasta mua tällaisena hulluna.  Tämä ennenkin kuultu vaikuttava laulu sisältää aluksi puheosuuden, joka vaatii esittäjältään muutakin kuin pelkkää laulun osaamista.  Pariskunnan esitys oli jälleen yksi illan ehdottomia kohokohtia.

Ennen viimeistä esiintyjää lauloivat Ari Talkamo ja Irma Tapio vielä spontaanisti duettona kauniin suomalaisen kansanlaulun Oi, ystäväin ("..oi armahain, älä unhoita minua...").  Ari esitti vielä laulun Väliaikainen, joka sai yleisön mukaan kertosäkeeseen.

Illan päätti jo lähes perinteiseen tapaan Stig Sundman, joka yhteislaulatti yleisöä Ari Talkamon kitarasäestyksellä lauluilla Joosef, Joosef ja Kingston Trion tunnetuksi tekemällä Tom Dooley'lla.


Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri@hely.info

 

www.hely.info