Syksyn 2006 ensimmäinen trubaduuri-ilta 24.09.  Teatteriravintola Arenassa kokosi mukavasti yleisöä ja esiintyjiä.  Laulujen teemana oli "Kesän kiekuja ja kaikuja".  Illan aikana esiintyi 15 laulajaa/trubaduuria.  Iltaa isännöi vaihtelevalla menestyksellä Timo Vitikka.

Ensimmäinen esiintyjä oli, kuten usein ennekin, Heimo Kuparinen, joka avausnumeronaan lauloi Kauko Käyhkön säveltämän ja Aune Ala-Tuuhosen sanoittaman Suviserenadin.  Toisena lauluna seurasi englanniksi ja suomeksi laulettu Love letters in the sand ja kolmantena espanjaksi laulettu Cuando caliente el sol (Kun aurinko lämmittää).  Hempan kumppaniksi Juha Vainion lauluun Käyn ahon laitaa tuli kitarallaan ja säestysstemmallaan Timo Vitikka.

Illan toinen esiintyjä oli Eeva Pyykölä, jonka edellisestä vierailusta oli kulunut aivan liian kauan.  Eeva lauloi pianolla itseään säestäen yli 10 vuotta sitten tekemänsä laulun, jonka hän nyt esitti ensi kertaa yleisön kuullen.  Laululle Eeva antoi kysyttäessä nimeksi Ilman sinua.  Eeva esiintyi pianolla itseään säestäen ja hänen tumma äänensä soi upeasti, väliin voimakkaana ja väliin herkkänä laulun tunnelmia korostaen.  Eeva suunnitteli laulavansa vain yhden laulun, mutta yleisön pyynnöstä lauloi toisena. myös oman laulun Lihakauppias, jolla hän on joskus aikaisemminkin nautittavasti hauskuuttanut yleisöä.  Moni kuuli sen nyt ensi kerran.

HELY ry:n varsin uusi jäsen Ari-Hermanni Heinonen oli seuraava esiintyjä ja uusi mielenkiintoinen tuttavuus trubaduuritreffeillä.  Ari-Hermannin ensimmäinen laulu oli hänen omansa ja nimeltään Tuokiokuvia ja se kertoi tunnelmallisesti käynnistä vanhempien kotitilalla Pohjanmaalla.  Ari-Hermannin toinen laulu oli kaikille tuttu Saarenmaan valssi, jonka hän esitti viron kielellä.  Laululla hän viittasi perheensä lomaan viime kesänä Saarenmaalla. Arin kolmas laulu oli Rauno Lehtisen herkkä On hetki, joka kuultiin osin ruotsiksi ja osin viroksi laulettuna.  Vastaavat käännökset Lehtisen alkuperäisistä sanoista ovat tehneet R. Ahlbom ja Ilona Ots, os. Noor.  Tervetuloa, Ari-Hermanni toistekin.

Ilkka Aaltonen käytti esiintymisvuoronsa laulunäytelmänsä "Kultainen ankka" laulujen esittämiseen markkinoiden samalla näytelmää, joka esitetään Komediateatteri Arenassa 23. ja 24. lokakuuta.  Laulut olivat Minä olen Josif Stalin laulettuna Siilasvuon sävelellä ja Suomesta saamme oivan mallimaan edelleen Stalinin roolihahmon mukaan ja Kekkosen vastaus siihen imperfektissä.  Kolmantena laulunaan Ile esitti gynelogi Rauramon syntymäpäiville tekemänsä kronikan Gynegologi-boogie, joka joidenkin kuulijoiden mielestä hipoi jo hyvän maun rajoja "...menen kämmentämään..." teksteineen.  Hauska ja riimeiltään nokkela se oli kuitenkin, kuten Ilkan laulut yleensäkin.

Nikolai Blad alias Eero Lehtinen aloitti Vladimir Vysotskin laululla Ei kenenkään maa, jonka suomenkieliset sanat ovat Turkka Malin.  Tämän vahvasti sodanvastaisen laulun tulkinta poikkesi kiinnostavasti Lassi Mettälän vastaavan laulun esityksestä.  Eeron toinen laulu oli Unto Monosen harvoin kuultu tango Tuo tyttö tiskin takaa.  Kuten aina, niin nytkin oli ilo kuulla ja katsoa laulun rinnalla Eeron kitarasäestystä.  Se sujui lainakitarallakin loistokkaasti ja korostui vielä hänen säestäessään vaimoaan Ulla-Maria Linjamaa tämän laulaessa Larinkyöstin sanoihin tehtyä kaunista laulua Suvisia suruja.  Ulla-Marian toinen laulu oli suomeksi laulettu Erna Tauron iki-ihana Syyslaulu, jonka kertosäkeeseen yleisö tunteella yhtyi.  Laulun suomalaiset sanat on tehnyt Esko Elstelä.

Seuraava esiintyjä Tuija Rantalainen oli uusi tuttavuus trubaduuritreffeillä.  Tuija on klassisen pianokoulutuksen saanut ammattilainen, jonka kevätkauden konsertit KOM-teatterin ravintolassa olivat loppuunmyytyjä yleisömenestyksiä. Tuijan esittämät laulut ovat hänen omiaan ja tuttuja mm. noista konserteista.  Lauluista ensimmäinen oli Hakaniemen torin maisemiin sijoittuva koskettava Tuulisen tosin asukkaat.  Toisessa laulussaan Delfiiniuni Tuija vaihtoi täysin tunnelmaa ja ilotteleva laulu "...pyöritään vatsat vastakkain..." sai varmasti jokaisen kuulijan hyvälle mielelle.  Oli nautittavaa kuulla Tuijan soittoa ja eläytynyttä omien laulujen tulkintaa.  Illan ehdoton kohokohta!

Laulava lavilogi Matti Halmeaho aloitti omalla kesästä 1931 kertovalla realistisella Lasilastilaulullaan.  Matin toinen laulu oli Veikko Lavin laulu Puisto, jonka melodia on Teosto-tietojen mukaan kansanlaulu Ol' kaunis kesäilta, eikä Lavin oma sävellys, kuten Lavi oli sen teosilmoituksessaan merkinnyt.  Kolmantena laulunaan Matti esitti Aulis Turpeisen tekstin pohjalta tehdyn olympiakisoihin viittaavan laulun Huoltoaseman baarissa.

Tauon jälkeen ensimmäinen esiintyjä Christer Björkstam aloitti ahvenanmaalaisella kansanlaululla Vem kan segla förutan vind, jonka hän lauloi molemmilla kotimaisilla kielillä.  Christerin toinen laulu oli Denverin kaunis Annie's song. Kolmantena lauluna kuultiin vielä suomeksi laulettu Heijastus (Spegling), jonka suomalaisen tekstin on tehnyt Reino Helismaa.

Seuraavana vuorossa ollut Matti Seppänen aloitti Jaakko Tepon laululla Rantaleijona, joka heijasteli kesän kaikuja Ruikonperältä.  Toisena laulunaan Seppis esitti Ulf Lundellin menestyskappaleen Avoimessa maisemassa (Öppna landskap) omana käännöksenään.  Laulun tunnelmat hän sanoi tunnistavansa myös omikseen mm. toisen harrastuksensa, merimelonnan kautta.  Kolmannen laulunsa Seppis oli poiminut kesällä ostamaltaan Mikko Perkoilan erinomaiselta laulelmalevyltä "Peilikuva hämärtyy".  Laulu oli Tom Lehrerin makaaberi Irlantilainen balladi, jonka onnistunut suomalainen teksti on Mikon.

Chrisu Österberg aloitti Saku Sammakon säveleen tehdyllä Lordin Fordi-laululla, jonka ensimmäinen säkeistö on Roland Koppatzin ja muut hänen omiaan.  Chrisun toinen laulu oli Cornelis Vreeswijkin tunnetuksi tekemä norjalainen merimieslaulu Ågren, joka nyt laulettiin suomeksi laulajan omin sanoin.  Ågren oli laulussa muuttunut Kankkuseksi ja laulun nimeksi oli tullut Herra Kohmelo.  Kolmas laulu Huomiseen on ikuisuus oli niinikään suomennos, tällä kertaa Bob Dylanin laulusta Tomorrow is a long time Mikael Wiehen ruotsintamasta versiosta.  Neljäntenä kuultiin vielä Chrisun aikaisemminkin laulama Björn Afzeliuksen Isabelle.

Tero Kuparinen aloitti omalla tunnelmallisella kappaleellaan Leivon laulu, joka aivan lopussa vaihtui mollista duuriin.  Teron toinen laulu oli Laulu saukosta, jonka hän oli säveltänyt valmiiseen tekstiin.  Pia Perkiön teksti oli seuraavan laulun pohjana, joka myös oli Teron omaa sävellystyötä.  Laulu nimeltään Omistettu, kertoi elämän ainutkertaisuudesta.  Lauluista neljäs, Tää on maan paras juttu, oli blues-vaikutteinen rytmikäs kappale, joka poikkesi tyyliltään täysin Teron muusta ohjelmasta.  Hauska ja piristävä yllätys!

Aarne Rautio oli joutunut odottelemaan vuoroaan pitkään ennen esiintymistään. Ensimmäisenä kuultu laulu oli Turkka Malin Runkomäen iltamat.  Esitystä vaivasi alussa lievä epävarmuus, joka poistui laulun edetessä.  Toinen  laulu oli Chris Rhean Tie turhuuteen, jonka suomalaisen käännöksen on tehnyt Janne Tulkki.

Uusintakierroksella ehti vielä Hemppa Kuparinen esittää Juha Vainion koskettavan laulun Yksinäinen saarnipuu ja osan Josef Kosman laulusta Les feuilles mortes (Kuolleet lehdet) ranskaksi.

Tavan mukaan Stig Sundman esiintyi illan viimeisenä ­ niin luultiin ­ laulaen ja laulattaen yhteislauluna valssin Metsäkukkia Vitikan ja Kuparisen säestämänä. 

Tämän jälkeen kuultiin kuitenkin vielä Ulla-Marian ja Eeron yhteisesityksenä vaikuttava ja puhelauluvoittoinen Hullu sekä Tuija Rantalaisen hieno Cinema Amadora.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri@hely.info
 

www.hely.info