Irma Tapio aloitti ohjelman
laulamalla Cornelis Vreeswijkin ensimmäisen 1964 julkaistun
LP-levyn ensimmäisen laulun, Ballad på en soptipp, suomeksi
Roskisdyykkarin balladi, jonka sanoihin osa yleisöstä yhtyi.
Kappaleen teki aikoinaan meillä tunnetuksi Folk-Fredi alias Matti
Siitonen. Laulun suomalainen teksti on Georg Dolivon käsialaa.
Toisena laulunaan Irma esitti 60-luvulta tutun Ed McCurdyn
sodanvastaisen laulun Last night I had the strangest dream
osittain suomeksi ja osittain alkukielellä.
Ilta oli näin saatu alkuun 60-luvun merkeissä ja sitä jatkoi
Chrisu Österberg niinikään Bob Dylanin tunnetulla laululla
Blowing in the wind. Toisena lauluna Chrisu esitti oman
käännöksensä Avignonin taivaalla ruotsalaisen Jimmy Ginsbyn
laulusta Månen över Avignon. Vahvasti sodanvastaisen laulun
teksti on ristiriidassa laulun kauniin melodian kanssa, mikä
yhdessä Chrisun tulkinnan kanssa vain korosti tekstin karua
sisältöä.
Illan kolmas esiintyjä oli Eki Suomaa, joka aloitti Kaj
Chydeniuksen säveltämällä vahvasti Rooman vallan aikaisesta
orjasta kertovalla poliittisella laululla Spartacus
näytelmästä Berliini järjestyksen kourissa. Ekin lauluista toinen
oli vuonna 1915 Amerikassa kuolleen alunperin ruotsalaisen
ammattiydistysaktiivin Joe Hillin laulu Lakkorikkuri Antti
Mäntti, jonka suomenkieliset sanat ovat Olli Pellikan.
Eki jatkoi säestämällä vaimonsa Irma Suomaan laulua. Irman
ensimmäinen laulu oli Boris Vianin Deserteur, joka T. Saarikosken
käännöksenä on saanut nimen Seison torilla. Laulusta
on myös Jukka Kemppisen käännös nimellä Sotilaskarkuri.
Suomaan Irman lauluista toinen oli Mrs. MacCarthy,
irlantilainen rauhanlaulu vuodelta 1815.
Seuraavana vuorossa ollut Seppo Pulkki säesti itseään
Ovation-kitarallaan ja aloitti kauniilla laulullaan Ota minut
vieläkin syleisyysi hellään. Seppo jatkoi lyhyesti
värmlantilaisella On aivan sama missä kuljet ratsumies
-laululla ja sen jälkeen kansanballadilla Minä seison korkealla
vuorella, jonka sävel on sama kuin laulun Olet maamme armahin
Suomenmaa. Juontaja pyynnöstä Seppo esitti vielä Laulu
Orm Punaisesta, eli viikingistä, joka löysivät Amerikan noin
500 vuotta ennen "sitä espanjalaista rosvoa".
Suoraan Sveitsistä palannut Nikolai Blad alias Eero
Lehtinen aloitti Ahti Taposen suomentamalla kasinotaloutta vastaan
suunnatulla tangolla Cambalatze. Myös Eero turvautui
suomalaiseen kansanperinteeseen laulamalla toisena laulunaan
alunperin Malboroughin herttuasta kertovan sodanvastaisen balladin
Melperi (meni sottaan...).
Eero jäi säestämään vaimoaan Ulla-Maria Linjamaa, joka
esitti omina tulkintoinaan kaksi suomalaista tangoa.
Ensimmäisenä Olavi virran ohjelmistosta tutun Toivo Kärjen ja
Reino Helismaan Täysikuun ja toisena Suopursu kukkii.
Ulla-Marian esiintyessä on aina nautittavaa seurata
taiteilijaparin yhteistyötä. Eeron kitarasäestys on
vähintään yhtä kiinnostava kuin laulajan tulkintakin. Niin
nytkin. Pari onkin järjestänyt silloin tällöin
tangokonsertteja.
Viimeisenä esiintyi ennen taukoa Anne Jääskeläinen, joka
aloitti omalla laulullaan Projektieläin, joka kuvaili
ironisesti ja sattuvasti nykypäivän IT-maailman
projektityöskentelyä. Annen toinen laulu oli joskus
aikaisemminkin kuultu Aikuisen naisen blues, joka
vauhdikkaasti nimensä mukaisesti ivasi nimihenkilön todellisia ja
kuviteltuja ongelmia. Annen molemmat laulut ovat hänen
samannimiseltä CD-levyltään.
Pienen tauon jälkeisen osuuden aloitti Irma Tapio Joan
Baezin kehitysmaiden ongelmiin pureutuvalla laululla Song of
Bangladesh, jonka suomenkieliset sanat ovat Jukka Linkoheimon.
Ohjelmaa jatkoi omilla lauluillaan Duo Pilkkasiipi, Pirkka
Lindholm ja Markojuhani Pölönen. Kaksikon
lauluista ensimmäinen oli Helppo on sanoja suoltaa.
Toisena kuultiin punk-vaikutteinen Katso tarkkaan ja
kolmantena laulu Peljätään. Harvakseltaan
aikaisemminkin trubaduuri-illoissa esiintyneen duon esitys ei
koskaan ole mielestäni kuulostanut paremmalta kuin nyt. Sekä
Pirkan laulu että Markon säestyskitara soivat nyt selvemmin ja
protestilaulujen henkeen paremmin sopien kuin ennen. Näin
ainakin tämän kuulijan korvaan.
Seuraava esiintyjä, Matti Seppänen, lauloi molemmat
laulunsa ruotsiksi. Lauluista ensimmäinen oli Cornelis
Vreeswijkin uran alkuajan sodanvastainen trad. melodiaan tehty
laulu Jag hade en gång en båt. Seppiksen toinen laulu
oli Ruben Nilssonin ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1935
julkaistusta runokokoelmasta "Vanvördiga visor" löytynyt ironinen
ja sodanvastainen Den okände soltaden.
Pia Werner uutena tulokkaana esitti saksan kielellä
herkästi toisen maailmansodan aikaisen kuuluisan laulun Lili
Marlene Chrisu Österbergin säestämänä.
Niinikään uusi esiintyjä trubaduuritreffeillä oli seuraavana
laulanut Gustav "Gutte" Klingstedt. Lauluista
ensimmäinen oli Simon & Garfunkel -duon He was my brother,
jonka Gutte esitti persoonallisesti ja varmaotteisesti kitaralla
säestäen. Toinen laulu oli Cranberries/Zoombie.
Itä-Uudenmaan Visans Vänner piireissä toimiva Gutte oli
miellyttävä uusi tuttavuus. Häntä kuten Piaakin toivoisi
kuulevansa pian uudelleen.
Gutten jälkeen lauloi hänen mukaan iltaan tullut amerikkalainen
ystävänsä Joel laulun, jonka nimi kirjoittajalta meni
ohi...
Uusi esiintyjä trubaduuritreffeillä oli myös seuraavana laulanut
Ilkka Varjola, joka hauskutti yleisöä kansanlaululla
Ison sian tappolaulu. Ilkan toinen laulu oli myös hauska
Laulu paperi-insinööristä. Miehen otteista huomasi
asialla olevan kokeneen trubaduurin ja viihdyttäjän.
Ammattitaitoinen viihdyttäjä oli myös seuraava esiintyjä,
Ari-Hermannin Heinonen, joka aloitti kutkuttavalla
kertomuksellaan Pirtulasti lastattu on Pietarissa huolella...
Laulaja käytti lauluosuuksissa tuttujen laulujen melodioita, kuten
"Joulupuu on rakennettu", "Ota löysin rantein, älä jännitä",
"Nikkelimarkka", "Joulu-Pukki" ja "Väliaikainen" jutellen
väliosuuksia ja sai näin aikaan mainion kokonaisuuden. Toisena
laulunaan Ari-Hermanni esitti oman laulunsa Jälkikirjoitus,
joka päättyi toteamukseen: "Biisi möisi takuuvarmasti platinaa
jos sen laulaisi Mamba..." Kerrassaan erinomaista
kuplettiperinteen jatkumoa!
Ilkka Aaltonen sanoi laulujensa olevan protestia vuosi
vuodelta yhä aikaisemmin alkavaa joulumarkkinoita vastaan. Ilen
ensimmäinen laulu ei sisältänytkään mitään viittausta
tavanomaiseen joulurekvisiittaan. Se oli hänen oma koskettava
Maailma jääkukkien takana. Ilkan toinen laulu oli hänen P.
Mustapään runoon säveltämänsä kaunis Lasinkuultava laulu.
Molemmat laulut ovat Ilkan hienolla levyllä "Yksintein".
Ilkka säesti itseään tottuneesti pianolla.
Ari Talkamo oli vallinnut esitettäväkseen kaksi hienoa
60-luvun protestilaulu-klassikkoa. Näistä ensimmäinen oli
Donovanin levyttämä ja tunnetuksi tekemä Buffy Saint Marien
Universal Soldier. Upea laulu on, kuten monet muutkin illan
mittaan kuullut sodanvastaiset laulut, edelleenkin valitettavan
ajankohtainen. Arin toinen laulu oli mm. Joan Baezin
ohjelmistosta tuttu Where have all the flowers gone? Kaunis
laulu puhuttelee yhä vaan ja Ari tulkinta vain korosti laulun
sanomaa.
Onnistuneen illan päätti Stig Sundmanin laulama, Arin,
Irman ja Ilkan säestämä Veikko Lavin Evakon laulu, jonka
kuuleminen tälläkin kertaa sai monen silmän kostumaan.
Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri@hely.info
Tauon jälkeen esiintyivät:
|
Irma Tapio
Christer Österberg
Eki Suomaa
Irma Suomaa
Seppo Pulkki
Nikolai Blad
Ulla-Maria Linjamaa
Anne Jääskeläinen
|
Muistio 2006 / Trubaduuritreffit marraskuussa
