Varsinaisen ohjelman aloitti Chrisu Österberg, joka
muisteli Rockya kahdella laululla. Näistä ensimmäinen oli
Juice Leskisen Syksyn sävel, "Katu täyttyy askelista, elämä
on kuolemista...pane käsi, käteen ollaan hiljaa..." Toisena
laulunaan Chrisu esitti saksaksi Rockyn kanssa yhteisillä
keikoilla usein laulamansa Die Gitarre und das Meer.
Tauon jälkeisellä toisella kierroksella Chrisu lauloi ensin Edu
Kettusen laulun Minä olen muistanut. Toinen hänen
lauluistaan oli aiemminkin kuultu Cornelis Vrereswijkin laulu
Grimasch om morgonen nyt omana käännöksenä Aamuinen irvistys.
Lauluista kolmas oli ruotsiksi ja suomeksi laulettu Om
(Jos), jonka suomenkieliset sanat olivat esittäjän omaa käsialaa.
Illan toinen esiintyjä oli Anne Jääskeläinen, jota aivan
turhan harvoin on saatu kuulla trubaduuri-illoissa. Anne aloitti
väittämällä, että perhe pitää hänen lauluaan sietämättömänä.
Vaikea uskoa! Anne lauloi tapansa mukaan itse tekemiään
lauluja tällä kertaa normaalia alemmaksi viritetyn lainakitaran
säestyksellä capon kanssa, mikä hieman häiritsi hänen
keskittymistään. Annen lauluissa on usein vahva
naisnäkökulma ja niin nytkin. Lauluista ensimmäinen oli
uhmakas Pystypäin ja toinen hieman haikea Kesän muisto.
Tauon jälkeiseen bluesiin Anne oli pyytänyt ja saanut
säestäjäkseen Nikolai Bladin ja nyt irtosi laulu jo aivan eri
tavalla. Vapautunut tulkinta omasta laulusta Pain don¹t show on
the face sai yleisönkin hyvin mukaan lyömään tahtia. Laulu on
myös Anne hiljan valmistuneella levyllä "Aikuisen naisen blues",
jossa on myös kahdeksan muutakin hänen lauluaan.
Seuraavan esiintymisvuoron illan juontaja Matti Seppänen
oli merkinnyt itselleen. Illan aluksihan hän totesi olevan
sietämätöntä, kun Roland Koppatz menehtyi sairauteensa.
Sietämätöntä on myös, jos/kun joku vie tyttöystävän. Monista
tästä aiheesta tehdyistä lauluista Seppis oli valinnut
esitettäväkseen Jaakko Tepon laulun Hilma ja Onni, jossa
laulun minää odottaa lopussa suloinen kosto. Toisena
laulunaan Seppis esitti Vesa Nuotion laulun Mies kuin soitin,
joka kuvaa ikääntymisen mukanaan tuomaa sietämätöntä kehitystä:
"kun jäykistyy, mutta vääristä paikoista".
Tauon jälkeisessä osuudessaan Seppis lauloi kaksi Cornelis
Vreeswijkin laulua, Visa vid Nybroviken, joka on
Corneliksen ylistys Tukholmalle sekä Rockylta oppimansa
norjalaisen merimieslaulun säveleen tehdyn laulun Ågren.
Näiden laulujen välillä kuultiin vielä José Armandolan tango
Sininen huvimaja (Blauer Pavillon).
Nikolai Blad alias Eero Lehtinen on totuttu tuntemaan
loisteliaista tangoista ja kitaraesityksistä, eikä odotuksissa
nytkään petytty. Eeron lauluista ensimmäinen oli Enrico
Santosin tango Nakkikioski, jonka suomalainen teksti on
Siboney Orozan. Laulussa oli sietämätöntä "kun mulle
naurettiin". Eeron toinen tango oli hänen kääntämänsä
Discépolon Missä kävit? molemmat tuttuja Nikolai Bladin
samannimiseltä levyltä "Missä kävit?"
Eero jatkoi vielä tauonkin jälkeen "house bandina" säestäen Annen
lisäksi Stigua ja vaimoaan Ulla-Mariaa.
Eeron jälkeinen esiintyjä oii Seppo Pulkki, joka
tavanomaiseen vaatimattomaan tapaansa lauloi ensin koskettavan
oman laulunsa Laulajan muistosanat. Sepon toinen
laulu oli englanniksi laulettu Chris Christoffersonin Shake
hands with a devil.
Tauon jälkeiseen osuuteensa Seppo oli valinnut alkuperältään
englanninkielisiä lauluja, joista ensimmäinen oli kaikille tuttu
I wanna go home. Toinen lauluista oli John Denverin
Annie's song, joka nyt kuultiin suomenkielisenä versiona.
Lopuksi lauloi Seppo vielä ensimmäisen säkeistön laulusta
Knights in the satin.
Ulla-Maria Linjamaa säesti totuttuun tapaan kitaralla Eero
Lehtinen. Lauluista ensimmäinen oli suomeksi esitetty fado,
Meren laulu. Toinen laulu oli "Pikku
Prinssi"-satukirjasta tuttu laulu Jos kesytät minut.
Ullan ensimmäinen laulu toisella jaksolla oli Toivo Kärjen
harvoin kuultu Märkää asfalttia. Toinen laulu, Pertti
Viherluodon Punaiset lehdet jatkoi hieman samaa
suomalaismelankolista linjaa, mihin esittäjän äänimateriaali ja
tulkinta hyvin sopivat. Ullan kolmas laulu edusti aivan eri
linjaa ja oli lauluyhtye Hortto Kaalon paremmasta maailmasta
uneksiva laulu Hai, hai Hortokaalot, minkä kertosäettä
yleisö innostui laulamaan mukana.
Illan viimeisenä esiintyjänä yleensä laulava Stig Sundman
lauloi nyt ensimmäisen kerran poikkeuksellisesti jo ennen taukoa.
Stigun yhteislauluksi sopivat kappaleet olivat tällä kertaa tutut
Syyspihlajan alla ja Hiljanin kylätie, jotka
molemmat viittasivat Rolandin pois menoon.
Tauon jälkeisessä viimeisessä laulussa Josef, Josef Stigu
toivoi Annen esimerkin innostamana lauluun blues-säestyksen, jonka
Eero Lehtinen "house bandin" ominaisuudessa toteutti mallikkaasti.
Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri@hely.info
|
Christer Österberg
Matti Seppänen
Nikolai Blad
Ulla-Maija Linjamaa &
Nikolai Blad
Stig Sundman |
Muistio 2006 / Trubaduuritreffit lokakuussa