Trubaduuri-illasta ei ollut ilmoitusta lehdissä ja niinpä Teatteriravintola Arenaan oli kokoontunut vain siellä aikaisemminkin käynyttä yleisöä kuuntelemaan teema Henkeviä lauluja.  Kun vielä sähköistä äänentoistoa ei voitu käyttää muodostui täysin akustisesta illasta varsin intiimi jopa kodikas tilaisuus.  Esiintyjiä oli 14 ja iltaa isännöi Matti Seppänen.  Henkevyydestä kuultiin illan mittaan monta erilaista näkemystä ja tulkintaa.

Heimo Kuparinen aloitti Reijo Lehtovirran ja Juhani Vainion kauniilla laululla Kaunissaari, jolla tietenkin tarkoitetaan Junnulle rakasta Pyhtään Kaunissaarta Kotkasta länsilounaaseen.  Hempan toinen laulu oli Ragnar Nyholmin tekemä sota-ajan tapahtumia ja tunnelmia kuvaava Kumpujen yö.   Laulu oli aikanaan ollut soittokiellossa siinä liian totuudenmukaisesti kuvattujen asioittensa vuoksi.  Kolmantena laulunaan Hemppa esitti "vanhan parran" laulun Elämälle kiitos.  Laulun oikeaksi tekijäksi osoittautui tietenkin chileläinen Vioteta Parra.  Laulu kuultiin osaksi myös alkukielisenä, espanjalaiselta nimeltään Gracias a la vida.

Illan ainoa naisesiintyjä oli Leni Willman, joka oli henkeväksi lauluksi valinnut Timo Jetson Eino Leinon runoon säveltämä Loukatut.  Runon koskettavan tekstin sävellys ja esittäjän oma tulkinta metallikielisellä kitaralla akustisesti säestäen tekivät esityksestä elävää laulelmaa parhaimmillaan.

Matti Seppänen oli merkinnyt itsensä seuraavaksi esiintyjäksi.  Seppis yllätti ilman ennakkovaroitusta pyytämään Roland Koppatzin säestämään häntä laulussa Ontuva Eriksson.  Laulu on Tapio Rautavaaran Oiva Paloheimon runoon säveltämä.  Yleisön reaktioista päätellen esitys oli vähintään tyydyttävä, vaikka ennakkoharjoittelua ei ollutkaan. Toisena laulunaan Seppis esitti ensimmäistä kertaa julkisesti priki "Blue Birdin" haaksirikosta Evert Tauben järkyttävästi kertovan tarinan Balladen om Briggen Blue Bird av Hull.

Suomalaistunut hollantilaissyntyinen trubaduuri Jan Steen aloitti Filomena-kuoron esittämänä kuulemansa vanhan ylioppilaslaulun Kaikki pyörii.  Jani tuli kitaroineen estradilta yleisöä lähemmäksi aivan kuin todellisessa akustisessa esiintymistilanteessa trubaduurin tuleekin.  Janin toinen laulu oli aamukasteen raikas oma teksti Ratsastus ja rakkaus.

Kuten edellistä esiintyjää ei seuraavaakaan, Jan Hohenthalia ollut pitkään aikaan ole näkynyt trubaduuri-illassa.  Niinpä olikin miellyttävä kuulla hänen esiintymistään, joka alkoi omalla mietiskelevällä laulullaan Jälkeen iltauutisten.  Jannen toinen laulu oli niinikään hänen oma onnellisuudesta kertova Taidat olla onnellinen (..."kuinka tähdet tanssittaa kuuta").

Chrisu Österberg aloitti Liisa Ryömän suomennoksella Carl Mikael Bellmanin Epistola no 81, Hontelot varjomme, jonka johdantoteksti kuuluu: "Riitapukari Löfbergille Danto-puomin kuolintalossa, runoiltu haudan ääressä, omistettu tohtori Bladille".  Chrisun toinen laulu oli aikaisemminkin kuultu käännös Cornelis Vreeswijkin laulusta Somliga går i trasiga skor, joka Chrisun käännöstekstissä oli nimeltään Toiset ne ryysyissä kulkea saa.

Aivan toisen tyyppistä henkevyyttä edusti Roland Koppatz lauluillaan.  Niistä ensimmäinen oli Vesa Nuotion ihka uusi Tango suomalainen, joka luotasi suomalaisen sielunelämää raadollisen tarkkanäköisesti.  Välisoittoina kuultiin Rockyn instrumentaaliesityksiä mm. tutuista tangoista Kotkan Ruusu ja La Cumparsita.  Hieno ensiesitys ja selvää hittiainesta! Tämän haluaisin kuulla uudelleen.  Tangoa seurasi Henkevä ryyppylaulu ja Koskenkorva-potpurri, jossa kyseistä juomaa ylistettiin ainakin neljällä eri laululla. 

Rockyn vielä säestäessä Stig Sundman lauloi laulun Ken on syntynyt tammi-, helmi- jne kuussa lasin nostakoon...

Seppo Pulkki oli jälleen tehnyt uusia puhuttelevia lauluja.  Näistä ensimmäinen oli nimeltään yksinkertaisesti Hiljaisuus (..."puhut tuhansin sanoin").  Lauluista toinen, Ihminen, puhui persoonallisella tavalla jokaisen ihmisen ainutkertaisuudesta ­ teema, jota Veikko Lavi ja monet muut lauluntekijät ovat käsitelleet lauluissaan.  Laulu yksinäisyydestä oli Sepon lauluista kolmas, jonka hän etukäteen ilmoitti laulavansa kovaa ja korkealta ja laulu kulkikin paikoitellen oktaavia Sepon normaalia bassoa ylemmällä sävelkorkeudella.

HELY ry:n porvoolaisjäsen ja Visans Vänner i Östra Nylandin varapuheenjohtaja Stefan Paavola oli tullut toistamiseen trubaduuritreffeillä ja hyvä niin!  Stefan aloitti omalla blues-vaikutteisella laulullaan Mä annan mennä vaan, joka on hänen CD-levynsä, "Troubadour", ensimmäinen ironissävyinen kappale.  Stefanin toinen laulu puolestaan oli hänen levynsä viimeinen kappale, Dan Anderssonin Spelman nyt Soittoniekka -nimisenä ja herkästi suomeksi laulettuna.  Stefanilla oli mukana levyjään 20 €/kpl ja omistuskirjoituksella varustettuna 15 €/kpl.  Signeerattujen levyjen kauppa taisi käydä paremmin.

Tauon jälkeisen osuuden aloitti Kalevi Toosi, joka ensimmäiseksi laulukseen oli valinnut Kaarlo Kramsun 1800-luvun lopulla tekemän isänmaallisen laulun Laulumme.  Sen henkevä sanoma ja paatos oli nousevan itsetunnon ja suomalaisuuden läpikotaisin sävyttämä.  Todellinen aikansa lapsi!  Muina lauluina kuultiin Elvi Sinervon runoihin Perttu Hietasen säveltämät Tumma virta ja kauhujuttuja kertoneesta mummusta tehty laulu Minun mummoni ­ molemmat hienoja harvinaisuuksia, jotka Vera Telenius on aikoinaan levyttänyt LP-levylle.

Eki Suomaa sai lainaksi kitaran ja esitti suomentamansa Georges Moustakin laulut Rakkauden sanansaattaja  ja Aikanaan. Molemmisssa lauluissa on sisältöä kuin vain kreikkalaissyntyisen chanson-säveltäjän ranskalaisissa lauluissa vain voi olla.  Ekin kolmas laulu oli persoonallisen omaperäisesti tulkittu suomalainen kansanlaulu Oman kullan silmät.  Eki toivotti vielä läsnäolijat tervetulleiksi hänen ja Lassi Mettälän Elämän maku-konserttiin  Teatteriravintola Arenassa keskiviikkona 19.04. klo 19.00.

Krister Björklundin ensimmäinen laulu oli hänen omansa, herkkä Enkelini.  Lauluista toinen oli Evis Presley'inkin esittämä Blue eyes crying in the rain.  Krister tunnusti rakkautensa country-musiikkiin ja kolmantena kappaleenaan lauloi 60-luvun folk-kaudelta tutun ja koskettavan kauniin All my trials.

Stefan Paavola palasi vielä estradille rakkaan ja hienon Westerlund-kitaransa kanssa ja aloitti improvisoidulla instrumentaaliesityksellä ­ varsinaisella ilotulituksella.  Lauletuista kappaleista ensimmäinen oli oma laulu Muisto (..."en haluaisi olla turisti Porvoossa").  Toisena lauluna tuli Tapio Rautavaaran turhan harvoin kuultu Minun veljeni Jan oli kulkuri vaan.  Stefanin kolmas laulu oli hänen omansa Du och jag är vi (..."dej vill jag ha, dej vill jag bli"...), joka edusti tekijänsä aivan uutta tuotantoa.

Paikalla olleet Les Cavaliers -yhtyeen jäsenet, Heimo Kuparinen, Roland Koppatz ja Timo Vitikka esittivät yhdessä Partisaanivalssin sekä Timon ja Hempan englanniksi ja espanjaksi laulaman Johnny Guitarin.  Espanjalaisosuus kulki vauhdikkaassa flamenco-tempossa.

Illan päätti Stig Sundman, joka laulatti yhteislauluna kaikille tutun Tapio Rautavaaran Martti Haavion sanoihin säveltämän ja tunnetuksi tekemän laulun Sininen uni.  Hyvä valinta Stigulta jälleen illan lopetuslauluksi!

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri@hely.info

www.hely.info