Ari Talkamo aloitti
elokuvasta Rio Bravo tutulla, Ricky Nelsonjn ja Dean Martinin
laulamalla laululla My rifle, pony and me. Arin
metallikielisen kitaran country-komppi yhdessä kauniin laulun
kanssa oli tosi miellyttävää kuultavaa. Toisena kappaleenaan Ari
esitti Perttu Hietasen Eino Leinon runoon säveltämän laulun
Lapin kesä. Arin hieno kitarasäestys noudatti hienosti
Taisto Weslinin sovittaman ja Vesa-Matti Loirin levyttämän
kappaleen pianosäestystä.
Illan myöhemmässä vaiheessa Ari hauskutti yleisöä laululla
Joulupuu on rakennettu, jonka sävel vaihtui maan mukaan
puolalaisesta Partisaanivalssista ainakin Ranskan ja Japanin kautta Italian O sole mion säveleen.
Illan mittaan Ari lauloi muiden esiintyjien välissä juontajan
oikeudella Denverin laulun Country roads ja hieman
myöhemmin Rafu Ramstedtin suomalaisen kansanlaulun säveleen
tekemän Juhannusjuhlat Paksulassa, joka tunnetaan ehkä parhaiten
Hootenanny Trion levytyksestä nimellä Halitulijallaa.
Arin panosta kuultiin vielä ennen illan loppua Andrén säestämänä
joululaulussa Feliz Navidad - I wish you a Merry Christmas.
Toisena esiintyjänä laulanut Matti Seppänen esitti
ensimmäisellä kerralla vain Kaarlo Sarkian runoon säveltämänsä
laulun Maisema. Toisen laulunsa alussa sattui
Seppikselle jokaisen esiintyjän painajainen, täydellinen
muistikatkos eli black out ja hän lopetti luvaten jatkaa myöhemmin
uudestaan.
Toisella kerralla asiat sujuivatkin paremmin. Aloituksena
oli Pontikkapoika J. Karjalaisen hienolta levyltä "Lännen
Jukka" ja toisena Avoimessa maisemassa, laulajan
omana käännöksenä Ulf Lundellin takavuosien menestyskappaleesta
Öppna landskap.
Kolmannella esiintymiskerrallaan Seppis vaihtoi kielen ruotsiin ja
aloitti Dan Anderssonin kauniilla laululla Minnet.
Myös jatko oli ruotsiksi. Cornelis Vreeswijkin
Bellman-henkinen Visa vid Nybroviken, joka monesti jakaa
kuulijoiden mielipiteet jyrkästi. Yleisön yllytyksestä tuli
lopuksi vielä toinenkin CV:n laulu En vacker visa till Linnéa.
Illan kolmas esiintyjä oli Chrisu Österberg, joka
ensimmäisessä laulussaan kaiholla muisteli Göteborgissa
viettämäänsä vuotta laulussaan Oi, Göteborg! Chrisun
toinen laulu ensimmäisellä puoliajalla oli Juice Leskisen
muistoksi laulettu Syksyn sävel, jossa "elämä on
kuolemista".
Toisella esiintymiskerralla Chrisu aloitti John Lennonin ja Paul
McCartneyn laululla Norwegian wood ja jatkoi sitten Tuomari
Nurmion levyttämällä vanhalla laululla Oi, mutsi, mutsi, jonka
ainoan säkeistön hän lauloi omana käännöksenään myös ruotsiksi O,
morsan, morsan. Nurmion hiljattain julkaistulla levyllä
"Murheellisimmat laulut" kuullaan laulun toinenkin säkeistö, joka
tuo tuttuun lauluun uuden ulottuvuuden.
HELY ry:n uusin jäsen ja vasta toista kertaa mukana ollut Ilkka
Varjola aloitti pilke silmäkulmassaan Juha Vainion hieman
tuntemattomammalla laululla Laihian keikka, joka kertoi
laulaja-minän kommelluksista nuukuudestaan tunnetulla
paikkakunnalla. Ilkan toiseksi laulukseen valitsema laulu oli
Arttu Suuntalan tunnetuksi tekemä Terho Könösen Pohjois-Karjalaan
sijoittuva Suhmuran Santra. Lauluhan kuvailee
epäsuorasti maalaismaisemaa, vaikka pääosassa onkin paikalliset
ihmiskohtalot.
Toisella esiintymiskerrallaan Ilkka sai persoonalliseen
esitykseensä säestäjikseen Timon, Arin ja Andrén hänen laulaessaan
Juha Vainion laulun Käyn ahon laitaa ja mukaan laulajiksi
myös yleisön! Toinen laulu tällä kertaa oli niinikään Junnun
laulu Kotkan poikii ilman siipii.
Ilkka nousi vielä kolmannenkin kerran laulamaan. Tällä kertaa oli
vuorossa ensin Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä, jonka
alkusäkeissä Seppikselle oli tullut black out. Ilkalta laulu
tuntui menevän vanhalla rutiinilla. Toinen laulu oli vanha,
tutu Muurari, jonka säestykseen osallistui André ja
kertosäkeeseen myös yleisö.
Seuraava esiintyjä Jouni Kotkavuori lauloi tavoilleen
uskollisena omia laulujaan ja miksikäs ei, kun niitä näyttää
riittävän joka lähtöön uskottavan oloisia lisäksi. Niin
nytkin. Lauluista ensimmäinen oli ajatuksia herättävä
Vanha puu. Lauluista toinen oli aiemminkin kuultu
Olen tullut kotiin.
Jonen toisella esiintymiskerralla kuultiin hänen omat laulunsa Sä olit kesä,
jonka kertosäkeessä laulettiin "mä kaipaan sun aurinkoon"
sekä 90-luvun lama-ajan country-vaikutteinen
Talo, joka kertoi jokaisen omakotirakentajan painajaisunesta
"...kuljin eilen ohi talon, jonka rakensin..." ja André yhtyi
säestykseen kitarallaan.
Koko syksyn jännetuppitulehduksensa vuoksi esiintymisiään
pantannut Kalevi Toosi lauloi ensimmäisellä kerralla vain
yhden laulun eli suomeksi kääntämänsä irlantilaisen Frenchin
Palaa takaisin, Paddy Riley.
Toisella esiintymiskerralla oli
vuorossa Kallun oma Suloinen joulu, joka ruoti kriittisesti
kaupallista joulua ja tyypillistä suomalaisen perheen
joulunviettoa, jossa poliisillakin on osansa.
André Zweig aloitti country-klassikolla Sinner man
ja pyysi seuraavan laulun kitara- ja laulusäestykseen mukaan Timo
Vitikan. Duon komea esitys oli etelä-amerikkalainen El condor
pasa. Tämän jälkeen puolestaan Timo Vitikka lauloi
J. Karjalaisen laulun Kolme cowboyta kiihdyttäen
tempoa loppua kohti ja saaden yleisön kertosäkeeseen
mukaan. Timon on harvoin kuultu laulavan yksin, vaan yleensä
stemmalaulajana ja säestäjänä jonkun toisen esityksessä. Miksi
näin, kun paukkuja on sooloesitykseenkin.
André esitti myöhemmin
vielä jodlaustaitojaan ja Timon säestämänä laulun Green green
grass of home sekä alkukielellä että suomeksi.
Stig Sundmania on totuttu kuulemaan illan viimeisenä
esiintyjänä ja yhteislaulujen laulattajana. Nyt Stigun ensimmäinen erä oli
jo ennen illan taukoa ja lauluksi hän oli valinnut illan teemaan
loistavasti sopivan toivo Kärjen ja Reino Helismaan laulun
Rakovalkealla, joka tuo Lapin tunnelman
ja lumon kuulijan mieleen.
Illan ehdoton yllättäjä oli nyt ensi kertaa esiintynyt,
mutta usein yleisössä ollut HELY ry:n jäsen Pekka Vihma. Arin
metallikielisellä lainakitaralla itseään varmaotteisesti säestäen
Pekka lauloi ensin Ismo Alangon Hassisen koneen aikaisen
koskettavan laulun On jouluyö ja laulaa saa. Pekan toinen
laulu oli hänen hyvän ystävänsä Matti Halmeahon tunnelmallinen ja
melkeinpä harras Kynttilät. Pekan kolmas laulu oli
tuntemattoman runoilijan lyhyt Illusio, jonka sävel oli
Pekan oma. Pekan lopetettua ansaittuihin aplodeihin ihmeteltiin
pöydissä ääneen, missä mies oli piileskellyt menneet vuodet. Lisää
tällaista!
Illan lopuksi lauloi André Zweig yhdessä Ari Talkamon ja
Timo Vitikan kanssa
vielä Irvin Berlinin iki-ihanan joululaulun White Christmas
ja Stig Sundman päätti illan kaikille tuttuun lauluun Oi niitä aikoja
saaden yleisön innolla mukaan kertosäkeeseen.
Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
sihteeri(at)hely.info
|
Ari Talkamo
Matti Seppänen
Chrisu Österberg
Ilkka Varjola
Jouni Kotkavuori
Kalevi Toosi
Timo Vitikka
Andre Zweig
Stig Sundman |
Muistio 2006 / Laulelmatreffit joulukuussa