Trubaduuritreffit 15.05.05

Teema: "Omat laulut"


Kevään viimeinen trubaduuri-ilta helluntaina erosi aikaisemmista muutenkin kuin vain teemansa OMAT LAULUT perusteella. Helluntaina julkistettiin Teatteriravintola Arenassa  yhdistyksen jäsenten ensimmäinen levy AITOJA HELYJÄ ja helluntaina tuli kuluneeksi tasan kolme vuotta Helsingin Laulelman Ystävät HELY ry:n perustavasta kokouksesta Kulosaaaren kasinolla. Tämän kunniaksi HELY tarjosi kuohuviinit illan kaikille esiintyjille. Näkyvin ja kuuluvin ero oli kuitenkin illan ohjelman kokoaja ja juontaja Ilkka Aaltonen, joka rennolla ja osuvalla teekkarihuumorillaan luotsasi illan kulkua ja rajoitti tiukasti runsaan esiintyjäjoukon (22) laulut enintään kahteen esiintyjää kohti ­ ainakin keskiarvoisesti siinä onnistuen. Illan laulujen anti oli pääosin ennen Arenassa esittämätöntä ja yleisö näytti jälleen nauttivan kuulemastaan.

Ensimmäinen esiintyjä oli HELY ry:n puheenjohtaja Roland Koppatz tyytyi esittämään vain yhden laulun. Hän esitteli sen "saksalaistyyppiseksi juomalauluksi" ja oli nimennyt Aloituslauluksi. Varmaotteisesti esitetyn ja elämänmyönteisen laulun tunnelmassa oli paljon saksalaista, eikä ihme saksa on yksi Rocky´n kolmesta kotikielestä.

HELYn tunnuslaulukilpailun voittanut Hannu Seppänen jatkoi omalla voittolaulullaan Laulun vuoksi, jonka kertautuvan säkeen yleisö oppi ensi kuulemalta. Harmi, ettei koko laulun sanoja ollut esillä ­ laulu olisi lähes heti toiminut myös yhteislauluna. Mikäli yleisö omaksuu laulun saamme kuulla sen trubaduuritreffeillä vielä monen monta kertaa. Hannun toinen laulu oli nimeltään yksinkertaisesti vain Kiitos. Se päättyi laulun sisällön yhteenvetomaiseen toteamukseen "kiitos ... mua päähän potkineille".

Itsekin Stakesin virkamiehenä parikymmentä vuotta toimineen tutkija Matti Halmeahon laulut käsittelivät hänelle tuttua elämänalaa. Lauluista ensimmäinen, nimeltään Pikkuvaltiomies Pekkinen, kuvaili pikkuvirkamiehen päivän kiertoa ja sielunelämää laulun avainsanan ollessa "murkina". Lauluista toisessa Tutkija Kenonen puolestaan syventyi tutkijan uteliaisuudella aina vain uusiin elämäilmiöihin ja myös eli. Toteavalla ja hauskalla tavalla laulut valottivat näiden kahden ammatin eroja, joita Matilla on tutkijana ollut tilaisuus havainnoida ja kirjata muistiin aivan lähietäisyydeltä.  Olisikohan lauluissa omaelämänkerrallistakin sisältöä? Joka tapauksessa elämänmakuisia tekstejä!

HELY ry:n suomalaistunut hollantilaistrubaduuri Jan Steen kertoi tehneensä ja laulavansa omia suomenkielisiä lauluja yleensä vain juhlien juomalauluina. Janin ensimmäinen laulu oli nimeltään Ei kannata rakastaa nopiasti. Se sisälsi paljon opettavasia neuvoja huumorilla höystettynä. Lauluista toinen, oli nimeltään yksinkertaisesti vain Viinalaulu. Nimi kertoo laulun aiheesta ja sisällöstä lähes kaiken ja vaikutti hyvin suomettuneelta.

Kalevi Mäkelä, "irkkumusiikin kävelevä tietosanakirja", kuten Ilkka hänet esitteli, oli vuorossa seuraavana kahdella omalla laulullaan. Lauluista ensimmäinen oli laulajan  oma suosikki, yhteiskunnallisesti kantaa ottava Terroristi, joka ironian keinoin suomi yleistä suvaitsemattomuutta. Kallun toinen laulu oli kertomus naisesta nimeltä Gloria Mundi, johon laulun kertojaminä oli ihastunut. Katoavaista...

Seuraavana esiintynyt duo Jarmo Vainikainen, kitara ja Nikolai Kirshanov, viulu ja laulu ovat Kallun soittokavereita Wilkurit-yhtyeestä. Duo esitti Vadjalaisen häälaulun, jonka Nikolai lauloi vadjan kielellä. Laulussa esiintyi joitakin suomen kielelle tutun tuntuisia sanoja, mutta laulun kokonaisuus selviää vasta selostettuna. Tämä kansanlaulumainen esitys oli ensimmäinen vadjan kielinen tubaduuritreffien historiassa.

Kari Saine jo tutuksi tulleessa stetson-hatussaan esitti ensimmäisenä laulunaan tunnelmoivan Eikä aamulla enää sada    
-nimisen laulunsa. Karin kohtaloksi tuli laulun alussa  äänentoisto ­ vika oli jälleen johdossa ­ ja hän joutui aloittamaan laulunsa kahdesti, mistä mies ei tuntunut lainkaan häkeltyvän.  Karin toinen laulu oli hänen jo 23 vuotta sitten tekemänsä country-henkinen Pitkä tie, joka todellakin oli kulkenut pitkän tien syntyhetkiltään Areenaan.

Seuraava duo, Pirkka Lindholm ja Marko Pölönen kutsumanimeltään PILKKASIIPI (lintu Pilkkasiipi, Melanitta fusca kuten Ilkka yleisöä valisti) ei laulussaan fuskannut, vaan esitti ensin pilke silmäkulmassa laulun Varjoissa viihtyvä mies. Lauluosuuden hoiti Pirkka, jonka käsialaa laulu on. Marko säesti toisella kitaralla. Duon toinen laulu oli nimeltään Minä pelkään, joka osoitti, että pelätä voi lähes mitä vain. Laulut ja esitys edustivat selvästi Suomessakin orastavaa uutta, nuorta laulelmalinjaa, joka hakee esikuvansa mm. amerikkalaisesta laulu- ja rytmimusiikista.

Jouni Kotkavuori kertoi ajatelleensa laulaa ensimmäisen laulunsa lähiaikoina toista kertaa vihittävän ystävänsä häissä ja esitti sen nyt eräänlaisena ennakkokokeiluna. Tunnelmallinen laulu nimeltään Elämää yllättää, joka nimensä mukaan kertoi elämän yllätyksellisyydestä, sopi yleisön mielestä hyvin häissä esitettäväksi. Jonen toinen laulu Anna sen virrata kertoi vertauskuvin niinikään elämästä. Jounin persoonallinen lauluntekotyyli alkaa jo tulla tutuksi ja kertoo paljon miehestä itsestään ­ niin uskon.

Ennen taukoa esiintyi vielä illan juontaja Ilkka Aaltonen kahdella joskus aikaisemminkin kuullulla laulullaan. Ensimmäinen oli "kaverilta kuultuun tositarinaan pohjautuva" Fär-saarille sijoittuva Pyhä paikka, jonka lähes näkymätön päärooli on saarten enemmistöasukeilla ­ lampailla. Toisessa laulussaan Ilkka kertoi Anna Mäki-nimisestä naiseksi varttuvasta tyttösestä laulussa Mäen Anna, joka laulun lopussa tapaa ilmeisesti elämänsä miehen. Säestyksensä Ilkka hoiti hanurillaan. Jälkimmäinen laulu on kuultavissa myös levyllä AITOJA HELYJÄ.

Tauolla keyboard´iaan asentanut Hely ry:n uusi jäsen ja nyt ensi kertaa trubaduuri-illassa esiintyjäpuolella olut Anne Jääskeläinen esiintyi duona kitaraa soittavan kanadalaissyntyisen Andree Cooligan kanssa. Ensimmäisen laulun nimeltään Why? ­ ei kuitenkaan Suomen euroviisulaulu! ­ lauloi Andree. Kysymys jäi vastausta tässä Annen tekemässä laulussa. Toinen laulu oli Aikuisen naisen blues, jonka puolestaan esitti Anne. Annen kosketinsoitossa oli varmuutta, jota voi pianon soiton ammattilaiselta odottaakin. Annen lauluääni, joka ei muistuta totuttua blues-laulua oikeastaan lainkaan, muodosti tavallaan kontrastin laulun sanomalle. Tervetuloa toistekin!

Matti Seppänen lauloi ensimmäinen laulunaan ja maailman kantaesityksenä Helyn jäsen Atro Ruotasen sanoihin säveltämäsä tangoparodian Tavallinen tango. Laulun tekstissä oli paljon tuttua, mutta niin oli varmaan sävelessäkin. Atron sanoitus näytti selvästikin huvittavan kuulijoita. Toisen laulunsa Painonhallintaa Seppis esitti ukulelen ja Rockyn kitarasäestyksen tukemana. Laulu on mukana levyllä AITOJA HELYJÄ, josta tekijäkin voi sen nyt kuunnella ja opetella kunnolla.

Koska trubaduuri-iltaan aikonut Vesa Salmi oli sairastunut eikä päässyt tulemaan lauloi Seppis vielä Vesan mahdollisten paikalla olleiden fanien lohdutukseksi ilman säestystä Vesan laulun Tärkeä sukupuoliopetus ­ kesto 23 sekuntia!

Illan teemasta poikkeavana kappaleena lauloivat Seppis ja seuraavana esiintynyt Lassi Mettälä unisono-duettona kitaroilla säestäen paikalla olleen syntymäpäiväsankarin Marjan yllätykseksi Tamara Lundin ja Rami Sarmaston laulun Sinun omasi.

Lassi jatkoi vahvalla tyylillään ja tukevalla kitarakompilla kahdella omalla kappaleellaan, joista ensimmäinen, nimeltään Sinä ja toinen Ootko mun? paljastivat esittäjänsä taidot yhtä varteenotettavana tekstin ja lauluntekijänä kuin esiintyjänäkin. Kolmantena aloittamansa puhelaulun Lassi jätti lähes mielenosoituksellisesti kesken juontajan puututtua sivusta asiaan.

Kungälvin Folkhögskolan Vislinjen -kurssilta samana aamuna Suomeen palannut Chrisu Österberg esiintyi seuraavana kahdella ruotsinkielisellä laulullaan. Chrisun lukuvuoden aikana saama koulutus näkyi selvästi esiintymisvarmuutena ja siinä, että hän esitti laulunsa ilman tekstipapereita. Lauluista ensimmäinen, Anna-Bellas blues käsitteli nuoruudenrakkautta ja suhteeseen liittyneitä ongelmia, erityisesti tytön äitiä. Toinen laulu oli tehty tangon tahtiin ja nimeltään Jag vill ha sex... Laulun nimen loppuosa ­ jos siinä sellainen oli ­ on syytä jättää kertomatta. Esiintymiskokemuksen lisäksi oli Kungälvin kurssi avannut Chrisussa myös laulunekijän.

Seuraavana esiintynyt Erkki Suomaa oli ottanut mukaansa säestäjäkseen harmonikkaa soittavan Juha Mäntylän. Lauluista ensimmäinen oli Oodi laululle, jossa Ekin rosoinen ja karhea ääni  loi jännittävän vastakohdan laulun kauniille ja herkälle sanomalle. Toinen laulu,  Juhan tekemä Narri vertautui väkisinkin André Zweigin bravuurinumeroon Narri vain. Laulujen käsittelemä aihepiiri on samanlainen, mutta käsittelytapa ja tulkinta tyystin eri.

André Zweig oli ensimmäiseksi laulukseen valinnut laulun nimeltään Endless waves ensimmäiseltä CD-levyltään, joka oli aikanaan tehty Ruotsissa. Laulu oli vertauskuvallinen ja Andrén tulkinta persoonallisen vakuuttava. Andrén toinen laulu Onnelinen pikkumies oli yleisölle sen verran tuttu, että sen oli helppo yhtyä laulun riemukkaaseen kertosäkeeseen. Andrén levyraadissakin aikanaan mukana olleessa iskelmällisessä laulussa on selvää hittiainesta!

Päivi von Hertzen  esitti seuraavana spontaanisti ja ilman säestystä pari pientä lauluaan, ensimmäisenä snapsilaulunsa Tuu, tuu ... ja toisena tyttärelleen Lotalle aikanaan laulamansa kehtolaulun Äidin pikku vauva, jonka nukutusteho perustuu yksinkertaisen kansanlaulumaisen säkeen rauhalliseen toistamiseen ­ kunnes kuulija nukahtaa. Päivi lopetti laulunsa varmuuden vuoksi jo parin säkeen jälkeen.

Iltaan myöhemmin vaimonsa Ulla Marian kanssa ilmaantunut Eero Lehtinen alias Nikolai Blad säesti lauluaan metallikielisellä kitarallaan ja banjonsoitosta tutulla kolmen sormen hämmästyttävällä näppäilytekniikalla. Eeron lauluista ensimmäisessä, nimeltään Matkalukemista oli pitkä ja nautittava kitaraosuus. Lauluista toinen oli nimeltään Kansibaarin balalaikka. Eeron persoonallinen laulu ja tulkinta kitarasäestyksineen korostivat hienosti laulujen sisältöä.

Toiseen laulukierrokseen jäi aikaa vain ainoalle halukkaaksi ilmoittautuneelle Kari Saineelle, joka lauloi vielä kauniin laulunsa Julia.

Illan päätti jo totuttuun tapaan Stig Sundman laululla Mä mistä löytäisin sen laulun Ilkka Aaltosen säestäessä harmonikallaan ja yleisön liittyessä kertosäkeeseen.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis, sihteeri

JK
Syksyn trubaduuri-illat alkavat tänä vuonna poikkeuksellisesti jo elokuussa 21.8. klo 18. Teema vielä auki. Merkitse kuitenkin jo nyt kalenteriisi. Tervetuloa!
 

www.hely.info