Trubaduuritreffit 16.01.05

Teema:   "Naisen arvoitus"

Vuoden 2005 ensimmäisen Trubaduuri-illan teema "Naisen arvoitus" oli oli koonnut tuvan täydeltä yleisöä Teatteriravintola Arenan molempiin kerroksiin.  Esiintyjiä oli kaikkiaan 16 ­ kaikki miehiä!  Ilmeisesti naisen arvoitus oli naisesiintyjille itsestään selvä tai ei kiinnostanut ­ valitettavasti.  Illan ohjelman kokosi ja juonsi varmaan tapaan Timo Vitikka, joka välispiikkeissään luki suurien ajattelijoiden ajatuksia illan teemasta.  Yli 40 laulua kuultiin, mutta naisen arvoitus ei tainnut ratketa ­ pikemminkin päinvastoin.  Laulujen lyhyydestä johtuen tarjoutui halukkaille mahdollisuus kahteen esiintymiseen.

Jo lähes tuttuun tapaan ohjelman aloitti Heimo "Hemppa" Kuparinen, joka pohjattomalta tuntuvasta ohjelmistostaan oli ensimmäiseksi laulukseen vallinnut laulun Mona Lisa.  Voisiko arvoituksellisemmaksi enää mennä?  Hemppa esitti lyhyen laulun kahdella kielellä, suomeksi ja englanniksi.  Hänen toinen laulunsa oli niinikään lyhyt ja arvoituksellinen Kenties - Quisas ?, sekin kahdella kielellä, suomeksi ja espanjaksi esitettynä.  Timo Vitikka osallistui komppiin.

Toinen esiintyjä oli HELY ry:n puheenjohtaja Roland Koppatz.  Rocky oli valinnut ensimmäiseksi laulukseen vanhan kansanlaulunomaisen kupletin Prinsessan sukkanauha.  Sävelen alkuperä ei käynyt selville.  Reino Hirviseppä  neuvoo kirjassaan "Hupilaulun taitajia", että tekstin voi laulaa ensin Rosvo Roopen sävelellä ja varmaan monella muullakin.  Rockyn toinen laulu oli Karibian alueelta peräisin oleva ja sikäläisellä murteellisella englannilla esitetty, Harry Belafonten aikanaan tunnetuksi tekemä Shame and scandal in the family.  Laulun opetus oli se, että perheen äidilläkin oli salaisuutensa, joita isä ei tiennyt.

Tero Kuparinen jatkoi kolmella omalla sävellyksellään, joista ensimmäisen teksti oli myös Teron. Kauniin laulun nimi oli Sinun luoksesi jään.  Kaksi muuta lauiua olivat Pia Perkiön teksteihin tehtyjä.  Niistä ensimmäinen oli Ikävä, jossa ikävöitiin sadetta ja toinen erittäin lyhyt, lastenlauluksikin sopiva Kirsi ja kaverit.  Laulut istuivat hienosti Teron esittäminä, mikä ei ole ihme, omia kun ovat.  Olisi hauska joskus kuulla omia lauluja toistenkin esittäminä ja tulkitsemina.

Kalevi Mäkelä jatkoi omaksumaansa linjaa ja esitti kolme suomentamaansa mainiota irlantilaista laulua.  Näistä ensimmäinen oli kuuluisasta Dublinilaisesta katukauppiaasta kertova laulu Molly Malone; eli nainen, joka myi eläviä simpukoita ja tiettävästi muutakin.  Kallun toinen laulu oli nimeltään William, Willam Solean ? ja kolmas Spanish Lady, joka Kallun käännöksenä oli saanut nimen Espanjatar.  Kallun välispiikit osoittavat miehen perehtyneen suomentamiensa laulujen taustoihin erittäin huolellisesti; historiallista taustatietoa lauluista tuntui riittävän vaikka kuinka.

Pertsa Reposen teksti oli ensimmäisen Petri Hohenthalin esittämän laulun Tatuoitu nainen sanojen pohjana.  Laulu tuli aikanaan tutuksi Hootenanny Trion esittämänä ja levyttämänä v. 1963.  Petrin toinen laulu oli tunnelmallinen Sua rakastan.

Jouni Kotkavuori jatkoi  valitettavasti vain yhdellä omalla laulullaan nimeltä Ikkunapöytä ­ kynttilästä vähän jäljellä.  Laulun nimi kertoo paljon sen sisällöstä, minkä Jone lauloi miellyttävällä kertovalla tavallaan.

Ilkka Aaltonen pohjusti ensimmäistä lauluaan väittämällä luullensa illan teemaksi "Naisen karvoitus" ja hankki täten moraalisen oikeutuksen esittää vanha tunnettu vertauskuvallisen laulu Mä tiedän paikan (miss´ ei vesi jäädy).  Laulun kaksimielisen vihjailevaa tekstiä Ilkka säesti haitarillaan.  Toisena laulunaan Ile esitti oman laulunsa turkulaisesta tukevan oloisesta basisti-poloisesta.  Hauskan laulu oikea nimi taisi jäädä mainitsematta, mutta nokkela riimitys ja päähenkilön persoona jäivät varmaan kuulijoiden mieleen.  Laulu tuntui olevan muutenkin mieleen.

Yhteen lauluun tyytyi seuraava laulaja Atro Ruotanen, joka nyt esiintyi ensimmäistä kertaa yksin Arenan estradilla. Lauluksi valittu Paul Ankan  Diana sai Atron esittämänä erittäin persoonallisen ja poikkeuksellisen kauniin tulkinnan, joka toi tutun laulun sanat esiin aivan uudella tavalla.  Lisää tällaista!

Matti Seppäsen ensimmäinen laulu oli Arttu Suuntalan tunnetuksi tekemä ja levyttämä Suhmuran Santra, joka kertoi koruttoman tarinan kohtalon ja sattuman merkityksestä kertoja-lauluajan koko elämään Pohjois-Karjalan takamailla. Seppiksen toinen laulu oli irlantilainen ja Christy Mooren ohjelmistosta tunnettu Nancy Spain.

Trubaduuritreffeillä uutena esiintyjänä oli vielä ennen taukoa vuorossa Vladimir Klimenko. Hän ei kertomansa mukaan ollut laulanut yleisön edessä vuosiin ja tämä oli siinäkin mielessä kiintoisaa kuultavaa. Laulusta ei tätä huomannut ­ kouliintunut ääni oli mahtava ja kitara soi osaajan käsissä. Vladimirin ensimmäinen laulu oli kaunis venäläinen Romanssi ja toisena kaikille tuttu, iki-ihana Valkoiset tuomet.  Tervetuloa pian uudelleen !

Tauon jälkeen aloitti niinikään trubaduuritreffeillä uusi nimi, mutta selvästikin paljon esiintynyt Erkki Suomaa. Lainakitaralla itseään säestäen hän esitti ensin oman laulunsa naisesta, joka oli kuin Joka seitsemäs aalto.  Ekin toinen laulu oli hänen suomentamansa, yksi Irlannin tunnetuimpia pub-lauluja eli Wild Rover, joka suomalaiseksi nimekseen oli saanut Ei, ei enää.  Myös Erkin toivoisi ilmaantuvan trubaduuri-iltaa toistekin.

Someron Kojonperän näyttelijä-trubaduuri Lassi Mettälä yllätti tällä kertaa hidastempoisilla ja kauniilla lauluilla, toisin kuin häneltä oli totuttu kuulemaan.  Asu kuitenkin entinen ­ punainen !   Lauluista ensimmäinen oli Eija Koiviston sanoihin sävelletty Onnen hurmaa ja toinen Vladimir Vysotsky´n laulu Mitä voinkaan kertoa.  Jälkimmäisen laulun suomenkielisen tekstin tekijä jäi kertomatta, mutta venäjänkielentaitoisella Lassilla lienee osansa tekstissä.  Lassin kolmas laulu oli nimeltään Taatusti tosi romanssi.  Lassin välispiikkijatkokertomus taisi monelta muultakin kuin minulta mennä hieman ohi ­ tai yli hilseen. Esitys oli yksityiskohdissaan ja kokonaisuutena erittäin hieno ja hallittu niin musiikillisesti kuin dramaturgisestikin.  Ammattityötä !

Ari Talkamo aloitti lauluosuutensa tuttuun tapaan huumorilla ja ensimmäinen laulu oli suomalainen kansanlaulu Neitonen.   Arin toinen laulu oli hänen joskus aikaisemminkin esittämä Charles Aznavourin kaunis She.  Sävelkorkeudeltaan varsin ylhäällä liikkuneen kappaleen Ari esitti ilmeisesti laulun alkuperäissävellajissa.  Arin kolmas oli Kotkan Ruusu, mutta hieman muunnetuin sanoin eli Tänä yönä onni suosii ottajaa  ja kuinkas ottajalle sitten kävikään !

Ensimmäisen esiintymiskierroksen viimeisenä esiintyjänä oli Seppo Pulkki, joka hänelle ominaisella, vaatimattomalla tavallaan esitti tyttärensä ja ex-vaimonsa runoihin tekemiään, kauniin kaihomielisiä, omia lauluja. Laulut olivat nimeltään Niittykukka ja Sulhon/miehen ylistys.  Sepon kolmas laulu, sanoiltaan ehkä koskettavin alkoi sanoilla Anna minun tässä hiljaa olla vain, mikä lienee myös laulun nimi.

Toisen laulukierroksen aloitti Heimo Kuparinen kauniilla, elokuvasta Orfeus Negro tutulla laululla Manha de Carnaval. jonka hän esitti osittain portugalin kielellä.  Toisena laulunaan Hemppa lauloi suomeksi italialaisalkuperää olevan vanhan iskelmän Marina, jonka kertosäe sai yleisön lauluun mukaan.

Vuoden verran Irlannissa asunut Roland Koppatz innostui toisella kierroksella esittämään kaksi irlantilaista laulua. Ensimmäinen oli varmaan useimmille tuttu kapteeni Farrell´ista kertova Whisky in the Jar, mutta toinen harvemmin kuultu Cura of Kildare.  Rockyn esitys ja ääni sopivat irlantilaisiin "kapakkalauluihin" mainiosti, joskaan ääni ei ole niin whiskyn syömä kuin esimerkiksi Ronny Drewn tai Luke Kellyn.  Ehkäpä asia korjaantuu vuosien myötä.

Tero Kuparisen lauloi hänen Eino Leinon runoon säveltämänsä Hän kulkevi kuin yli kukkien, joka poikkeaa tuntuvasti samaan runoon sävelletystä tunnetummasta teoksesta.  Tässä oli mielestäni enemmän ns. potkua, joskin kysymys on makuasioista. Joka tapauksessa kiintoisa esitys.  Toinenkin laulu oli Teron oma ja Anna-Leena Härkösen sanoihin sävelletty Vaimon laulu ja kolmas kokonaan hänen omansa Siinä jotakin on (...huominen on meille yhteinen).  Lauluista lisätietoa osoitteessa www.terokuparinen.com

Ilkka Aaltonen jatkoi hanurilla itseään säestäen Kofi Annanista kertovalla laulullaan Sulle oon vain Annan.  

Ilkka Aaltonen säesti myös seuraavaksi laulamaan tullutta Sig Sundmania.  Stigun laulu oli Georg Malmsténin säveltämä Katariinan kamarissa, jonka sanat ovat R. R. Ryynäsen käsialaa, kuten monien muidenkin "Molli-Jorin" laulujen sanat.

Illan päätti mestaritrubaduuri Petri Hohenthal kahdella laululla Oi, sä neitosista kaikkein kaunehin  ja upealla sävellyksellään Paluu, jonka tekstin oli tehnyt jo edesmennyt Alan Miehet -yhtyeen jäsen Hannu Karlsson.

Muistiin merkitsi
sihteeri
 

www.hely.info