Trubaduuritreffit 19.09.05

Teema: "Juominen"


HELY ry:n syyskuun trubaduuri-illan laulujen teema JUOMINEN oli houkutellut paikalle ennalta odotettua vähemmän yleisöä ja esiintyjiä. Esiintyjiä oli kaikkiaan 12, joiden joukossa kaksi nyt ensi kertaa mukana ollutta.  Asetelma antoi mahdollisuuden halukkaille laulaa estradilla useampaankin kertaan.

Illan ohjelman kokosi ja juonsi Timo Vitikka, joka myös aloitti esitykset traditionaalisella Whispering -sävelmään tehdyllä  laululla Kaikki stadin kundit dokaa brenkkuu (muuten olis elämä niin kenkkuu...).  Ilkka Aaltonen yhtyi säestykseen hanurillaan ja intoutui vetämään sekaan varsin jazzahtavan hanurisoolonkin.

Ilkka Aaltonen jatkoi aloituskappaleen jälkeen Olavi Virran tunnetuksi tekemän laulun Oh, El Bajon´in säveleen tehdyllä laululla Oo, viinaa juon.  Laulun sanojen tekijä jäi kuulijoille hieman arvoitukseksi, mutta epäilykset kohdistuvat esittäjään itseensä.  Ilen toinen laulu oli varsin suorasukainen kehoitus, nimeltäänkin Tarjoilija, tuo meille viinaa, joka ei kuitenkaan saanut ravintolan tarjoilijoita liikkeelle.  Ilkan kolmas laulu oli hänen omaa tekoaan ja nimeltään Into Turvasen juomalaulu, jonka juju perustui ilkkamaisen nokkelaan sanaleikkiin jo laulun aluksi: "Turvaseksi olen syntynyt..."

Kalevi Toosi (ent. Mäkelä) oli runsaasta irlantilaisten käännöslaulujensa varastosta valinnut ensimmäiseksi laulukseen Kannun punssia (Tuuranluurallaa, tuuranluurallei...), jota laulun mukaan juodaan sekä maustettuna että maustamattomana.  Kallun toinen laulu oli Guinnessin panimon tunnuslauluna tunnetuksi tullut Juokaa nyt miehet, jonka kertosäe "Pannaans nyt ryypäten..." kertoo lähes kaiken laulun sisällöstä.

Ruotsin Kungälvin Vislinjellä viime vuoden viettäneen Chrisu Österbergin ensimmäinen laulu oli Liisa Ryömän suomentama C. M. Bellmanin Epistola nr 81, "Märk hur vår skugga..." Sen johdantokirjoitus kuuluu "Riitapukari Löfbergille Danto-puomin kuolintalossa, runoiltu haudan ääressä ja omistettu Tohtori Bladille".  Chrisun toinen laulu tässä vaiheessa oli Lennon & McCartneyn Norwegian wood.

Aane Rautio oli uusi esiintyjä näissä kuvioissa. Hänen ensimmäiset laulunsa olivat monille opiskelija-ajoilta tuttu Jos eukkosi kieltää sua juomasta, joka olisi sopinut yhteislauluna laulettavaksi.  Toinen laulu oli Juice Leskisen Soittajan vaimo, jonka kertosäkeessä kuulijaa vaivasi laulajan esittämä kielivirhe.

Ari Talkamo oli pitkästä aikaa päässyt tulemaan trubaduuri-iltaan. Hän hauskuutti tapansa mukaan aluksi yleisöä parilla makoisalla vitsillä ja lyhyillä lauluilla Vesi loppuu, Kotkan Ruusun säveleen tehdyllä Tänä yönä onni suosii ottajaa sekä omalla, kauniilla, Armin säveleeseen tehdyllä juomalaulusanoituksellaan Mulle olet kaikkein armain.  Varsinaisen osaamisensa Ari näytti Hectorin laulussa Juodaan viinaa, jonka country-henkinen kitarakomppi oli hengästyttävää kuultavaa ­ ja nähtävää.  Ammattilaisen työtä!  Osuutensa Ari lopetti lyhyellä trubaduurien suosikkilaululla Kolpakko kutsuu...  Tule Ari useammin mukaan!

Illan ainoa naispuolinen esiintyjä oli Leni Willman, joka aloitti ilman säestystä Kitty Wellsin kappaleella After Midnight ja sai yleisön taputtamaan laululle tahtia.  Lenin toinen laulu oli  Kaksi sydäntä, jonka hän säesti lainaamallaan metallikielisellä kitaralla.  Lenin laulamisessa on aina sellaista esittämisen riemua, jota on ilo kuunnella ­ ja katsella.

Seuraava esiintyjä Matti Seppänen aloitti juomisen seurauksista varoittavalla pohjalaisella kansanlaululla Mies kapakass¹ se kerran joi.  Seppiksen toinen laulu oli C. M. Bellmanin Epistola nr 35 Liisa Ryömän suomennoksena "Tuopistaan voi vielä luopuakin, mutta ikinä ei kapakastaan...". Bellmanin alkuperäisen tekstin henkeä uskollisesti noudattavassa laulussa, joka on "koskeva kaunotarta ja hänen häilyväisyyttään", juomisella on tärkeä osuus kaunottaren Anna-Gretan unohtamisessa.

Jouni Kotkavuori aloitti omalla laulullaan Kun taiteilija juo (on se suurempaa...), joka osuvasti kertoi nimensä mukaisesta aiheesta. Taiteilijoiden juomisestahan on vuosikymmenten saatossa tullut lähes legenda. Jonen toinen laulu, sekin omaa tuotantoa, oli nimeltään Tarinan kertojan helmi ja kolmas Sulo Suominen, joka kertoi elämisen ihanuudesta täällä pohjoisessa kotomaassamme.

André Zweig aloitti vauhdikkaasti laululla Tuokaa vodkaa, jääkylmää vodkaa, joka monille oli tuttu edesmenneen Petri Hohenthal esityksistä trubaduuri-illoissa ja jonka Petri olisi vuorenvarmasti itse laulanut, jos olisi ollut mukana. André sai yleisön varsin hyvin mukaansa laulun kertosäkeeseen. Andrén lauluista toinen oli kaikille tuttu Kuubalainen serenadi, joka Andrén persoonallisen, lattarimaisen kitarakompin myötä sai nyt aivan uudenlaisen tulkinnan.

Tauon jäkeisen osuuden Seppis aloitti peräpohjalaisella kansanlaululla Oulun poijat, jotka "Näälmannin möljassa ranstia joivat".  Muut laulut olivat tuttuihin sävelmiin tehtyjä  lyhyitä juoma- ja snapsilauluja: Henrik Huldénin Hurrin kanssa, oma Jag hade en gång en snaps ja Bosse Österbergin Hälsa kocken.

Uusi tuttavuus oli kesällä ensimmäisen levynsä julkaissut Kari Pyrhönen, joka oli saapunut iltaan musiikista kiinnostuneen pikkupoikansa kanssa.  Kari esitti omia laulujaan, joista ensimmäinen oli Tylsä sunnuntai.  Sen yhdisti illan teemaan avainsanat terassi ja aamukalja.  Karin lauluista toisessa, nimeltään Hieno ihminen, puolestaan juotiin sherryä.  Kari houkuteltiin vielä laulamaan kolmaskin laulu, joka oli suomenruotsalaisista jupeista uskottavasti kertova pilkkalaulu.  Kari oli mielenkiintoinen tuttavuus, jota soisi kuulevansa trubaduuri-illoissa toistekin.

Chrisu Österberg esitti Tuomari Nurmion varhaisen laulun Oi, mutsi, mutsi, jonka toisen säkeistön hän lauloin itse kääntämänään myös ruotsiksi.  Lauluista toinen oli tällä kertaa Cornelis Vreeswijkin Hopplös blues.

Toisessa osuudessa oli Kallun ensimmäinen laulu hänen itse tekemänsä Nestevajauksen vastustamislaulu, jossa olisi aineksia trubaduuritreffejä laajemmallekin yleisölle.  Viimeinen laulu, nimeltään Fineganin ruumiinvalvojaiset, oli Kallun oma käännös tunnetusta irlantilaislaulusta Finegans Wake.

André Zweig nostatti tunnelmaa kansanlaulupohjaisella laululla The House of the Rising Sun. Andrén vauhdinpito jatkui mustalais-venäläisellä juomalaululla ja sen jälkeen vielä jiddishinkielisellä juomalaululla, jonka nonsens -vuorosanat hän opetti yleisölle saaden kaikki mukaan hauskanpitoon.   Ammattimiehen työtä!

Aarne Rautio esiintyi uudelleen ja lauloi Reino Helismaan laulun Reissumies ja kissa sekä Turkka Malin Runkomäen iltamat.

Jouni Kotkavuoren toinen esiintymisvuoro tauon jälkeen paljasti miehestä aivan uuden puolen: irlantilaiset laulut, joita ei aiemmin hänen laulaminaan ole juurikaan kuultu. Aloituslaulu  oli All for the Grog ja sitä seurasi kaikille tuttu Wild Rover, jonka koputuosuus ja kertosäe sai yleisön hyvin mukaansa. Lauluista kolmas oli Gallway Races. Jounin laulutyyli sopii loistavasti irlantilaislaulujen esittämiseen ja sanojen muistamisen varmuus kieli siitä, että näitä lauluja on joskus tullut lauletuksi enemmänkin. Kolmannella esiintymiskerrallaan Jouni lauloi vielä yhden irlantilaisen, Star of the County Down, mikä vain vahvisti aiempaa vaikutelmaa. Aivan mainiota kapakkamusisointia!

Itsensä kauppalaivastossa ja merillä elättänyt Seppo Pulkki pistäytyi vielä laulamaan kahdessa oktaavissa laulun
What Shall We Do with a Drunken Sailor ja vastasi itse laulun kysymykseen: "Ei mitään!"

Illan päätti André Zweig, joka yleisön toivomuksesta lauloi iki-ihanan laulun Beautiful Maria.


Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
 

www.hely.info