| |
Trubaduuritreffit 06.11.05
Teema:
"Haaveet, unelmat, mieliteot"
Haaveet, unelmat, mieliteot olivat laulujen aiheena HELY ry:n
marraskuun trubaduuri-illassa
Ruotsalaisuuden päivänä 06.11. Teatteriravintola Arenassa.
Paikalla olleet esiintyjät esiintyivät samassa järjestyksessä myös
tauon jälkeisellä puoliskolla. Illan ohjelman kokosi ja juonsi
ammattitaitoiseen tapaansa Timo Vitikka. Tauon
jälkeisessä osuudessa oli esiintyjillä mahdollisuus irroittautua
illan ilmoitetusta aihepiiristä.
Illan ohjelman aloitti Tero Kuparinen kolmella säveltämällään
laululla. Lauluista ensimmäinen, Ystävyyden talo, oli
Jori Nummelinin tekstiin tehty kaunis ja ajatuksia herättävä
kappale. Myös Teron toisen, unelmista kertova laulu Jos
oli saman tekstintekijän käsialaa. Säveltäjänä Tero vaikuttaa
olevan parhaimmillaan sisällöltään merkityksellisten ja lyyrisesti
kauniiden tekstien parissa. Niihin myös hänen tapansa tulkinta
tekstiä sopii erittäin hyvin. Lauluista kolmas oli Pia Perkiön
hauskaan tekstiin tehty Maalarilaulu, "Mitä ihmettä, mitä
kummaa". Laulu toimii varmasti erinomaisesti lastenlauluna,
mutta tuntui yhtä hyvin naurattavan aikuisyleisöäkin, vaikka ei
mitään "aikuisviihdettä" ollut tarkoitus ollakaan.
Tauon jälkeisessä osuudessaan Tero jatkoi omilla sävellyksillään.
Lauluista ensimmäinen oli Mika Toivasen ja Jori Nummelinin tekstiin
sävelletty Meet minne meet ja toinen Nummelinin tekstin
pohjalta tehty Elämä tää. Kun alkuosan laulut löytyvät
Teron levyiltä, kuultiin nämä molemmat laulut nyt ensiesityksinä.
Toisen jakson viimeinen laulu oli Pia Perkiön tekstin pohjalta
tehty, rauhallinen Lumisade, joka on kuultu
trubaduuri-illassa joskus aikaisemminkin.
Toinen esiintyjä oli Vesa Salmi, joka omien laulujensa
pohjustukseksi ja taustaksi kertoi kokemuksistaan entisenä
mielisairaalan hoitajana eri laitoksissa. Pohjustus oli
varmasti paikallaan Vesan uutta yleisöä ajatellen sen verran
rankkaa tekstiä olivat. Lauluista ensimmäinen, Kätketty
sydän, kertoi ihmissuhteiden vaikeudesta laulun kertojaminä
kun oli nähnyt paljon vaivaa omien tunteittensa kätkemiseen.
Vesan toinen laulu, Pirteiden piriveikkojen valssi, taas
puolestaan oli huumeidenvastainen laulu amfetamiinikoukkuun jääneen
päähenkilön konkreettisista ongelmista. Vähällä ei Vesa
kuulijoitaan päästänyt kolmannessa laulussaankaan, jossa Reiskan
rakkaus on laulun nimihenkilö Feministi-Kaisa. Ei ollut
helppoa Reiskallakaan!
Matti Seppänen esitti ruotsalaisuuden päivän merkeissä Mikael
Wiehen kauniin laulun En ängel steg ner ifrån himlen, jonka
Wiehe omisti chileläissyntyiselle vaimolleen esiintyessään pari
vuotta sitten Suomessa loppuunmyydyssä Svenska Teaternissa.
Seppiksen toinen laulu oli hänen ja monien muidenkin lapsuusajan
pyhäkoululauluna tuttu Musta Saara, jonka hyvää tarkoittavat
sanat kuulostavat nykyihmisen korvassa varsin rasistisilta:
"Karitsan veri valkoiseksi sai Mustan Saaran kokonaan."
Tauon jälkeisen osuutensa Seppis aloitti kahdella suomennetulla
Cornelis Vreeswijkin lauluista. Näistä ensimmäinen oli
Corneliksen ensimmäisen LP-levyn ensimmäinen kappale, Ballad på
soptippen, joka Georg Dolivon suomennoksessa on saanut nimekseen
Roskisdyykkarin balladi. Aikanaan Folk-Fredin levyttämä
kappale sai kertosäkeeseensä "Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu,
silti hyväksi ei milloinkaan.." yleisön spontaanisti mukaan.
Corneliksen toinen laulu Regina Rento oli Juha Vainion
suomennos laulusta Sportiga Marie, jossa Junnu oli muuttanut paitsi
henkilön nimen, myös hänen ammattinsa. Silti laulu oli
aikoinaan Yleisradion soittokieltolistalla. Seppiksen
viimeinen laulu oli Dan Anderssonin herkkään runoon sävelletty
Minnet.
Duo Pilkkasiipi, jonka muodostavat Pirkka Lindholm ja
Marko Pölönen, aloitti omalla rakkauslaulullaan Mitä
vikaa?, mutta jätti kuulijat kysymyksen vastausta vaille.
Duon, jossa Pirkka toimii laulaja-kitaristina ja Marko kitaristina,
tyyli sijoittuu rock-lyriikan ja laulelman välimaastoon ja pyrkii
olemaan sisällöltään kantaa ottavaa. Myös toinen laulu
Antakaa niiden törmäillä liittyi voimakkaasti samaan genreen.
Sen sijaan kolmas laulu poikkesi selvästi edellisistä nokkelan ja
oivaltavan sanoituksensakin vuoksi. Sen teksti ja nimi Älä
turhaan nojaa omaan harkintaan toi ainakin tämän kirjoittajalle
mieleen Juice Leskisen sarkastisen laulutekstin "Pidä kynttilää
vakan alla".
Kalevi Toosi aloitti Perttu Hietasen tekstiin säveltämällään
kauniilla laululla Elokuu. Kallun toinen laulu oli
hänen irlantilaisen kansanlaulun suomennos Dawnin kreivikunnan
tähtönen, joka nimensä mukaan kertoi kauneimmasta laulajan
kohtaamasta neitosesta. Kallun kolmas laulu oli niinikään
hänen kynästään lähtöisin oleva Rakkaus on hauskaa.
Irlantilaista alkuperää sekin.
Tauon jälkeisessä osuudessa Kallu keskittyi jälleen
irlantilaislauluista tekemiinsä laulukäännöksiin ja aloitti
kauniilla "Down by the glenside" -laulun suomennoksellaan Laakson
rinteellä kulkiessa. Lauluista toinen oli "Sally
gardens" -nimellä tuttu Pajupuistossa. Kolmas
laulu oli "Spanish Lady", joka suomennoksena oli saanut nimekseen
Espanjatar. On kiintoisaa huomata kuinka tututkin
irlantilaislaulut alkavat elää lähes uusina lauluina, kun niihin
tulee mukaan omalla äidinkielellä lauletut sanat. Kallun
sanoitukset ansaitsisivat tulla tunnetuiksi suuremmallakin
foorumilla.
Seppo Pulkki aloitti rakennusvirheeseen viittaavalla omalla
laulullaan Jääkukkaset, joka syntysyistään huolimatta oli
kauniin kuvaileva ja vertauskuvallinen. Sepon toinen laulu
ensimmäisellä jaksolla oli kaunis ja herkkä Rakkauslaulu "Laulun
tein kullallein, rakkauslaulun tein". Sepon herkät laulut ja
hivelevä bassoääni yhdessä 12-kielisen kitaran kanssa ovat
yhdistelmä, joka aina hiljentää yleisön kuuntelemaan tekstin
sanomaa. Miehenä voin vain kuvitella miltä laulu tuntuu
naispuolisen kuuntelijan korvissa ja korvien välissä.
Sepon tauon jälkeiset laulut jatkoivat samaa linjaa. Lauluista
ensimmäinen oli Vieköön talvi pois kukkaset ja toisen
nimi jäi kuulematta. Lauluntekijällä on kovin vaatimaton tapa
jättää laulunsa nimeämättä tai nimetä ne vasta esitystilanteessa.
Näin näytti käyvän Sepon kolmannelle laululle, jonka hän juuri ennen
esitystään nimesi otsikolla Pilvet. Kauniita kaikki
tyyni!
Viimeinen esiintyjä ennen taukoa oli André Zweig, joka pyysi
yleisöltä laulutoivomuksia. Ensimmäisenä laulunaan André
esitti osittain hebreankielisen laulun Ruusujen ilta.
Toinen toivottu laulu oli "jotain unkarilaista", joka johti
czardas-rytmiseen lauluun En koskaan. Kolmas
toivomus tuotti useimmille tutun laulun Onnellinen pikkumies,
"Tehtaankadun kaksiossa onni odottaa". Laulun iloinen
ja mieleenpainuva kertosäe sai yleisön spontaanisti mukaan
laulamaan. Timo "Tikka" Vitikka osallistui kitarakomppiin.
"Det bara händer att lyckan vänder" alkoi duon vielä esittämä
vauhdikas ja elämänmyönteisyyttä pursuava laulu Man skall leva
för varandra, joka sisälsi kosolti hyviä elämänohjeita på
svenska.
Tauon jälkeisellä esiintymisvuorollaan André ja Tikka yleisön kanssa
onnittelivat aluksi paikalla ollutta Seppoa syntymäpäivän johdosta
Amerikasta omaksutulla ja suomalaistuneella Paljon onnea vaan-laululla.
Varsinaisista lauluista ensimmäinen oli flamenco-rytminen Manos
suaves, Pehmeät kädet, jonka André lauloi pääosin hebreaksi.
Toisen laulun Gipsy Kingsin ohjelmistosta tutun Quisaz,
aloitti Tikka Andrén jatkaessa. Vauhdikkaat laulut ja duon
ammattitaitoinen viihdyttäjän ote kitarakomppeineen olivat yleisön
mieleen.
Illan päätti lähes perinteeksi muodostuneella tavalla Sig Sundman,
joka yhteislaulatti Andrén säestäessä kitaralla paikalla vielä
ollutta yleisöä lauluilla Jos sais kerran reissullansa ja
Oi Joosef, Joosef, jossa nimi vaihtui syntymäpäiväsankarin
mukaisesti Sepoksi. Stigu lopetti kaikille tuttuun Oi niitä
aikoja, joka aina kirvoittaa yleisön mukaan kertosäkeessä
yhteislauluun.
Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
|
|
Muistio 2005 / Trubaduuritreffit marraskuussa