Trubaduuritreffit 17.04.2005

Teema: "Lähteminen"


Huolimatta samanaikaisesta jääkiekon neljännestä ­ ja ratkaisevaksi osoittautuneesta ­ loppuottelusta suuremmalla Areenalla oli Teatteriravintola Arenan tilat 17.4. jälleen täyttyneet laulelman ystävistä kun illan teemana oli "lähteminen".  Paikalla oli niin uutta yleisöä kuin uusia laulajiakin.  Illan ohjelman kokosi ja juonsi tutun varmaan tapaansa jälleen Timo Vitikka.  Kaikkiaan 22 esiintyjää kävi laulamassa.

Ensimmäisenä esiintyjänä aloitti neljästä HELY ry:n jäsenistä koostuva Metrofolk, jossa soittavat Jan Hohenthal kitara ja laulu, Jouni Kotkavuori kitara ja laulu, Tero Pulkkinen irlantilainen buzuki ja laulu sekä Sami Heinänen kontrabasso.  Yhtyeen tapana on esittää etupäässä omia lauluja ja niin tälläkin kertaa.  Ensimmäinen oli Janin kaunis Kortti ystävälle.  Porukan toinen kappale oli Teron laulama Arjen blues, jonka nimi itse asiassa sisältää tarinan ytimen.  Yhtyeen kolmas laulu oli Jounin tekemä Torkkelinmäelle sijoittuva Väliaikaisen kodin ikkunasta, jonka Jan tulkitsi.  Metrofolkin esitykset sekä yhteislaulu ja -soitto ovat nautittavaa kuultavaa, joka yhtyeen olemassaolon aikana on jatkuvasti parantunut.

Illan toinen esiintyjä oli Matti Seppänen, joka ensimmäisenä laulunaan esitti Hectorin suomennoksen Mikael Wiehen laulusta Lindansaren, joka Susanna Haaviston levyttämänä tunnetaan nimellä Nuorallatanssija.  Kauniista ja vaikuttavasta laulusta totesi yleisön joukosta eräs jälkeenpäin: "Koskettava esitys!"  Voiko esiintyjä parempaa kiitosta saada?  Seppiksen toinen laulu oli Julio Sandersin vanha tangoklassikko Adios Muchachos  nimimerkki Kullervon niinikään vanhana suomennoksena.

Uskollisesti country-asuunsa ja stetsoniinsa sonnustautunut Kari Saine Järvenpäästä lauloi persoonallisena tulkintana Tuomari Nurmion  varhaistuotannon kestosuosikin Mutsi, mutsi.  Karin toinen laulu oli Elviksen ohjelmistosta tuttu Heartbreak Hotel englanninkielisenä versiona.

Veikko Lavi-tulkitsijana tutuksi tullut Matti Halmeahooli valinnut esitettäväkseen kaksi omaa kappalettaan.  Näistä ensimmäinen oli Viisauden hotelli, joka laulun kertomuksessa löytyy etelästä saapuneelle matkaajalle Rovaniemeltä pohjoiseen.  Toinen laulu Mies pohjoisesta kertoi nimensä mukaan pohjoisesta Helsinkiin saapuneesta pohjoisen miehestä, joka pian huomaa odottavansa asemalla ensimmäistä takaisin pohjoiseen matkaavaa junaa.  Matin laulut pohjautuvat vankasti suomalaiseen kertovaan kuplettiperinteeseen ja esityksessä on reissumiehen rentoa otetta. Huuliharppuosuudet toisessa laulussa vahvistivat tätä tunnelmaa.

Seppo Pulkki lauloi ensimmäisenä laulunaan Armas Maasalon, Alli Nissisen tekstiin säveltämän laulun Pikku juttu, jota esittäjä kutsui myös Lähtölauluksi.  Sepon toinen laulu oli hänen oma esityspaikan lähinaapurustoon sijoittuva Päivänsäde Hakaniementorilla.  Kolmantena esitetty On Anna juurella puun oli niinikään Sepon oma, kuolleen vaimon muistolle omistettu, omakohtaisen tuntuinen kauni laulu.  Sepon esitystapa teki laulusta erittäin uskottavan.

Uusi esiintyjä näissä kuvioissa oli seuraava, itseään nimellä Pieni Pumppu kutsuva duo kitaristi-lauluja Olli "Bull" Anikari ja huuliharppua soittava Pentti Pohjalainen.  Duo esitti Ollin tekemiä lauluja, joista ensimmäinen oli stadin slangilla kirjoitettu Ei stikkaa vodaa nyt.  Lauluista toinen nimeltään Trubaduuri poikkesi tunnelmaltaan tyystin Metrofolkin usein esittämästä samannimisestä laulusta.  Lauluista kolmas, Joutsenen surma, oli Lappiin sijoittuva koskettava tarina joutsenista, jotka tunnetusti solmivat elinikäisen parisuhteen.  Yleisö ehti oppia Ollin toistuvan kehotuksen kaverilleen: "Puhalla, Pena!"

Tavoilleen uskollisena esitti Kalevi Mäkelä seuraavana kaksi kääntämäänsä irlantilaislaulua.  Näistä ensimmäinen Yövierailulaulu, alkuperäiseltä nimeltään Night Visiting Song, liittyi tiiviisti illan temaan.  Kallun toinen laulu oli joskus aikaisemminkin kuulltu Kaikki ryypätty, jonka kertosäkeen ehti yleisö oppia laulun aikana.

"Kun jätit mut, en murtunut..." lauloi Hannu Seppänen ensimmäisessä laulussaan Kiitän Elisaa, joka liittyi sekä samannimiseen naiseen että puhelinoperaattoriin.   Hannun toinen laulu oli  Sun tähren, jonka hän on levyttänytkin. Kolmas laulu, nimeltään Tiellä taas edusti esittäjänsä mukaan ns. outlaw-linjaa ja oli suomalainen vastine ehkä yleisimmälle country-hokemalle "On the road again".  Teksti oli loistokasta sanaleikkiä ja moniselitteistä riimittelyä parhaan suomalaisen kuplettiperinteen hengessä, "varastettuun säveleen" tehtynä.

Erkki Suomaa oli ensimmäiseksi laulukseen valinnut tunnetun irlantilaislaulun, traditionaalisen Finegan´s Wake, joka oli hänen oma suomennoksensa.  Seuraavaksi Eki säesti kitaralla ja vaimonsa Irma Suomaa lauloi Jaques Brel´n laulun Ne me quitte pas, suomeksi nimellä Älä mene nyt.  Laulun suomalaiset sanat ovat Pekka Tegelmanin ja Martti Suosalon käsialaa.  Irman tulkinta oli laulun sanomaan vahvasti sitoutunut ja eläytyvä.  Kolmas laulu oli niinikään samojen kääntäjien käsialaa, suomalaiselta nimeltään Porvarit, jonka esittäminen sai oikeutuksensa sen tekijän Jaques Brel´n kautta.  Oli sen verran rankkaa tekstiä ja tulkintaa laulelmailtaan.

Tauko

Tauon jälkeen André Zweig ja Timo Vitikka lisäsivät kierroksia kolmella vauhdikkaalla laululla.  Näistä ensimmmäinen oli Andrén johdolla laulettu espanjankielinen Baila, baila.   Toinen laulu oli Andrén oma Lähteminen, jonka stemmalauluun ja säestykseen Timo tiiviisti osallistui.  Kolmas tämän Les Cavaliers-duon lauluista oli espanjaksi laulettu mustalaisrumba Un Amor.  Parin yhteissoitosta ja -laulusta henkii soittamisen ilo ja myös pitkäaikaisen yhteistyön tuoma luonteva saumattomuus.

Ilkka Aaltonen aloitti lainakitaralla itseään säestäen netistä löytämällään kaksimielisellä laululla Karhunmetsästys. Ile osoitti seuranneensa illan tapahtumia Hartwal-Arenalla ja kertoi jääkiekon Kanada-maljan alkavan niillä minuuteilla matkansa Ouluun.  Tapahtuneen kunniaksi saatiin kuulla spontaanisti tilanteeseen muunneltu säkeistö kansanlaulusta Oulun poijat: "Oottako kuullut kun Oulun poijat, pomfeli, pomfeli Arenanpa reunalla..."

Ilkka jäi vielä säestämään ja Stig Sundman laulatti yleisöä onnittelulaululla Paljon onnea vaan Margareta Caireniuksen syntymäpäivän kunniaksi.  Stigun toinen laulu oli kaikille tuttu kaksikielisenä laulettu On armas mulle aallon tie, joka myös laulettiin yhteislauluna.

Argentiinalaisiin ja muihinkin tangoihin viime aikoina erikoistunut Eero Lehtinen alias Nikolai Blad oli nyt liikkeellä nailonkielisen kitaransa kanssa ja esitti ensimmäisenä kappaleenaan kymmenkunta vuotta sitten tekemänsä laulun Palmuja kesäpaidassa.  Eeron toinen laulu oli Savukerasia -tango, jonka sanat olivat hänen omansa tuttuun tangosävelmään.  Eeron persoonallista laulua säestävä kitarakomppi on hienoa kuultavaa.  Metallikielisen kitaran ja ja sormiplektrojen terävyys oli nyt muuttunut pehmeämmäksi, mutta toimi hyvin. Eeron kolmanteen lauluun tuli mukaan hänen vaimonsa Ulla Maria Linjama.  Pariskunnan esittämä laulu oli KOM-teatterin Taru sormusten herra-produktiosta Toni Edelmanin kaunis laulu Palaa luokseni.  Laulut antoivat hieman esimakua Eeron ja Ulla Marian tulevista konserteista 17.05. ja 18.05. Teatteriravintola Arenassa.

Suoraan keikaltaan trubaduuritreffeille tullut Jari Mäkinen esitti ensin Arenan serenadiksi kutsumansa sanoitusmuunnelman Kuubalaisesta serenadista ja toisena laulunsa Sä oot niin ruma, joka ironiastaan huolimatta on aidon uskottava ylistys naiselle.

Hyvää kannatti odottaa.  Illan viimeisenä esiintyjänä tuli laulamaan Lassi Mettälä.  Lassi aloitti vähien esipuheidensa jälkeen Georg Malmsténin tangolla Muistelo ("...en tahtois olla ilman tätä tuskaakaan...").  Laulu sai miehekkään ja vahvan tulkinnan, jota tanakka kitarakomppi vielä upeasti täydensi.  Toinen laulu oli Juha Vainion Sellaista elämä on, jonka sanoma välittyi hienosti Lassin herkässä esityksessä.  Kolmas laulu oli tunnelmaltaan erilainen, käännösbiisi vanhasta, tutusta jazz-standardista St. James Infirmary.  Suomalaisten sanojen tekijä jäi tuntemattomaksi, mutta nimekseen se oli saanut suoran käännöksen St. James´in ruumishuone.  Laulut osoittivat esittäjänsä taidot erilaisten laulujen persoonallisena tulkkina.

Onnistuneen ja monipuolisen illan päätti vielä André Zweig usein aikaisemminkin esittämällään englanniksi ja suomeksi laulamallaan laululla Mä narri oon, The Clown of the Town, joka on aina yhtä vaikuttavaa kuultavaa.

Muitiin merkitsi ja kommentoi

Seppis
sihteeri@hely.info
 

www.hely.info