Trubaduuritreffit 13.02.2005

Teema:   "Seikkailu"


Helmikuun Trubaduuri-illan teema "Seikkailu" keräsi  Teatteriravintola Arenaan ennätysmäärän esiintyjiä ja yleisöä riitti molemmat kerrokset täyteen. Esiintyjiä oli kaikkiaan 23.  Illan ohjelman kokosi ja juonsi tutun ammattitaitoiseen tapaansa Timo Vitikka.  Esiintyjien määrästä johtuen laulujen määrä rajoitettiin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kahteen esiintyjää kohti.  Tunnelma oli tiivis ja yleisö vaikutti tyytyväiseltä kuulemaansa.

Seppo Pulkki, joka yleensä on saanut esiintymisvuoron vasta illan loppupuolella, aloitti nyt kahdella omalla laulullaan, jotka molemmat tulivat hänelle tutusta ympäristöstä ­ mereltä.  Ensimmäinen oli historiaan sijoittuva Rantarosvot , joka kertoi uhkaavan tarinan rantojamme terrorisoivista Svea-mamman maan rosvoista ja nuoresta neidosta.  Sepon laulu ja tarina olivat esityksessä erottamattomasti yhtä.  Toinen laulu Lentävä hollantilainen kertoi aavemaisen tarinan pirun purresta.

Toistamiseen trubaduuritreffeille saapunut Eki Suomaa pohjusti ensimmäistä lauluaan, upeaa Jaques Brell´in
Port d´ Amsterdam, kertomuksella omasta seikkailustaan katusoittajana Amsterdamissa.  Liisa Ryömän suomentama vahva laulu sai persoonallisen ja rosoisen tulkinnan.  Ekin toinen laulu oli hänen oma suomennoksensa irlantilaisesta shanty-laulusta Sally Brown.  Aiemminkin on huomattu, että itse käännetty laulu muodostuu laulajalle kuin omaksi.  Niin nytkin.

Illan ainoa naisesiintyjä oli trubaduuritreffeillä ensi kertaa laulanut Jaana Raivio.  Hän lauloi aluksi Tero Kuparisen  P. Mustapään runoon säveltämän laulun Sateen aikana, jota Tero Kuparinen itse säesti kitarallaan. Toinen laulu, nimeltään Leivon laulu, oli myös tekstiltään Teron käsialaa ja tämänkin kauniin, harrastunnelmaisen laulun, esittivät Jaana ja Tero yhdessä.  Tervetuloa uudelleen.

Kalevi Mäkelä, joka on esiintymisissään perehdyttänyt yleisön irlantilaisiin lauluihin ja etenkin niistä tekemiinsä käännöksiin, ei tuottanut pettymystä nytkään.  Kallun ensimmäinen laulu, nimeltään Roddy McCall, kertoi Pohjois-Irlannin rajan yli ulottuneesta yllätysoperaatiosta.  Toinen laulu oli irkkupubeista tuttu Whisky in the Jar, niinikään Kallun omana käännöksenä.  Tarttuva laulu ja esitys sai säestäjäkseen mm. Lasse von Hertzenin, joka kävi lainaamassa tähän tarkoitukseen pari lusikkaa baarin puolelta.

Seuraavana vuorossa oli Ilkka Aaltonen, joka säesti itseään hanurillaan ja lauloi ensimmäisenä laulunaan Kari Kuuvan säveltämän ja Jyrki Hämäläisen yhdessä Kuuvan kanssa sanoittama, Ilkka "Danny" Lipsasen isoisästä kertova laulu Seikkailija.  Kelle muulle nimi sopisikaan paremmin kuin juuri Algot Niskalle.  Aihe näyttää olevan silminnähtävän rakas myös Ilkalle, jonka kesällä nähty laulunäytelmä "Pirtukuningas ja orpopoika" kertoo samasta henkilöstä.  Ilkan toinen laulu oli Mamba-yhtyeen Tero Vaaran  Lauantai-ilta, jonka tapahtumat ja mainio teksti sopivat uskomattoman hyvin Ilen esittämäksi.  Harmillista oli vain se, että esityksessä hanurin voimakas säestys häiritsi tekstin kuulumista.

Seuraava esiintyjä oli jo lusikoinut Kallun irkkulaulun yhteydessä, eli kyseessä siis oli Cumulus-yhtyeestä tuttu diplomi-insinööri Lasse von Hertzen.  Hän kutsui mukaan soittamaan toisen Cumuluslaisen Sakari Lehtisen. Sakari banjoineen oli nyt ensimmäistä kertaa trubaduuri-illassa mukana ­ toivottavasti ei viimeistä.  Kaksikon yhteinen esitys oli laulu nimeltään Honolulu (...siellä olla saa kuin Zulu...), jonka kertosäkeeseen yleisö yhtyi. Lassen toinen laulu oli Evert Tauben Den lycklige nudisten eli Nudistipolkka, jonka suomenkielisen tekstin on tehnyt Pentti Saaritsa.

Sitten vuorossa oli Roland Koppatz, joka aloitti Captain Kidd´istä kertovalla balladilla Neljäs mies.  Laulun teksti on Reino Helismaan ja sävel Toivo Kärjen.  Laulun tekijän asiantuntemusta kuvastaa Rockyn mielestä viimeisen säkeistön  teksti "Viisi jalkaa hiekkaa kolmen miehen päälle loi...", sillä kuuden jalan syvyiseen hautaan (sen aikainen haudan vakiosyvyys) ei mahtunut hiekkaa kuin viisi jalkaa.  Rockyn toinen laulu oli hänen erikoisaluettaan ­ shanty´ä.  Laulun nimi, New York Girls, kertoo tyhjentävästi sen, mikä on laulun teema.

Ensiesiintyjänä trubaduuritreffeillä oli seuraava, itseään laulavaksi lavilogiksi kutsuva, Matti Halmeaho, joka tekee tieteellistä opinnäytettä Veikko Lavin laulutuotannosta.  Matti oli valinnut ensimmäiseksi laulukseen Lavin koskettavan laulun Takarivin Taavi, joka on yksi Lavin monista sota-aiheisista ja sodanvastaisista lauluista.  Matin tulkinta laulusta oli persoonallinen ja laulun sanoma tuli esiin vähintään yhtä hyvin kuin tekijän itsensä levyttämänä.  Matin toinen laulu oli hänen omaa tuotantoaan, nimeltään Päärynä.  Hedelmän kanssa laululla ei ollut mitään tekemistä, mutta sen tarinassa tietyt muodot muistuttivat päärynää ja kiehtoivat laulun kertoja-minää.

Petri Hohenthal esitti Timo Vitikan ja André Zweigin säestämänä seuraavana Petrin oman, kauniin ja puhuttelevan laulun Maailman meret, joka sisältää paljon vertauskuvallista ja ajatonta symboliikkaa. 

Lauluyhtye Metrofolk, nyt ilman Jan Hohenthalia, eli kokoonpanossa Jouni Kotkavuori kitara ja laulu, Tero Pulkkinen irlantilainen buzuki ja laulu sekä Sami Heinänen basso, esitti Jounin Kotkavuoren Petrin 40-vuotistaiteilijajuhlaan tekemän laulun Laula vain trubaduuri.  Laulu kertoo karun kauniisti trubaduurin ammatin valo- ja varjopuolista.  Yhtyeen toisen laulun, Karamellivuoren balladi, Metrofolk esitti yhdessä Petri Hohenthalin kanssa, joka säesti esitystä viulullaan.  Laulu on elokuvasta "Brother, where are you" ja sen suomalainen käännös on kokonaan Petrin käsialaa.

Pienen tauon jälkeen aloitti Timo Vitikka, André Zweigin säestämänä, Domenico Modugnon laululla Volare, italiaksi.  Kaksikon toiseen lauluun, Andrén espanjaksi esittämään Vagabundo´oon (Kulkuri) liittyi myös Roland Koppatz kitarallaan.  Seuraavana oli vuorossa J. Karjalaisen tuttu laulu Kolme cowboyta, joka sai yleisön mukaan kertosäkeeseen Timon laulaessa säkeistöosat.  Tämä Les Cavaliers-yhtyeestäkin tuttu kolmikko lauloi vielä Andrén johdolla Rauli Somerjoen ja Arja Tiaisen iki-ihanan laulun Paratiisi, jossa "...linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu..."  Tämän porukan esiintymisessä on aina sellaista ammattitaitoa, vauhtia ja laulamisen iloa, jota yleisö mielikseen kuuntelee.

Tällaisen esityksen jälkeen seuraavan esiintyjällä Matti Seppäsellä oli edessään varsin haastava tehtävä. Seppiksen tyylilaji oli toinen ­ laulelmaa ajalta ennen nuorisomusiikkia!  Ensimmäinen laulu oli Helismaan ja Kärjen Rovaniemen markkinoilla, joka nykyisin, tekijöiden jo kuoltua, tunnustetaan lähes kulttuuriksi.  Seppiksen toinen laulu oli kaikille tuttu kansanlaulu Isontalon Antti ja Rannanjärvi, jonka kertautuviin säkeisiin yleisö yhtyi. Tähän lauluun Petri vielä lauloi, Seppiksen kompatessa, yhden puolihävyttömän lisäsäkeistön, joka selvästikin oli myöhempää tekoa kuin itse laulu ja ääni yleisöstä kertoi tällaisia säkeistöjä löytyvän muihinkin lauluihin.

Ensimmäistä kertaa HELY ry:n trubaduuritreffeillä esiintynyt, hollantilaissyntyinen Jan Steen, aloitti ranskalaisella, Marie Laforêt´n chanson´illa  Vivre sans Tendresse  (Ei elämää ilman rakkautta).  Janin toinen laulu oli hänen oma, englanniksi laulettu anoppilaulu, nimeltään The night is Young . Laulun keskeinen sanoma oli "That´s what I´m doing night and day".

Ari Talkamo aloitti tavoilleen uskollisena huumorilla ja kertomuksella basistin seikkailuista synkimmissä Afrikan viidakoissa.  Arin ensimmäinen laulu oli Keijo Räikkösen säveltämä ja sanoittama Esplanadi, jonka Hootenanny Trio teki levytti vuonna 1963.   Lauluhan kertoo erään yksinäisen stadilaisen ankean tarinan, kun työpaikka on mennyt, rahat on loppu ja ainoana toivona oli enää matka paljasjaloin kohti mummolaa.   Toisena laulunaan Ari esitti Ricky Nelsonin, seikkailuista kertovan laulun Traveling Man ja kertosäkeeseen yhtyivät muutkin trubaduurit.

Lassi Mettälää on totuttu kuulemaan väkevien laulujen, kuten Brell´in ja Vysotskin laulujen vahvana tulkkina.  Nyt oli Lassi valinnut ensimmäiseksi laulukseen Vladimir Vysotskin laulun Marseille, jonka suomennos on Turkka Malin ja Lassi itsensä tekoa.  Lassin toinen laulu oli niinikään Vysotskia, Turkka Malin suomentama Nyrkkeilijä.  Lassin esitykset eivät  koskaan jätä kylmäksi - siinä määrin vaikuttavia ovat tulkinnat ja hänen tapansa tuoda esiin tekstin dramatiikka.  Lassin kolmas laulu oli työlaulu (work song) Töitä painan, jonka suomenkielinen teksti taisi olla hänen omansa.  Entisen timpurin ja rakennusmiehen laulamana siinä oli aivan omaa uskottavuutta.

Illan päätti ­ kuten monasti ennenkin ­ Stig Sundman Petrille omistamallaan, Heikki Saaren ja Tapio Rautavaaran laululla Vain merimies voi tietää.

Tilastotietoa:
Vuoden 2004 trubaduuri-illoissa kävi kaikkiaan 49 eri esiintyjää, joista 22 oli trubaduuritreffeillä ensikertalaisia.   Vuonna 2003 trubaduuritreffeillä kävi esiintyjiä yllättäin sama määrä eli 49.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
sihteeri
 

www.hely.info