Trubaduuritreffit 21.08.05

Teema: "Eläimet"

Eläimet olivat laulujen aiheena syksyn ensimmäisillä Trubaduuritreffeillä sunnuntaina 21.08. Teatteriravintola Arenassa. Varhainen ajankohta, kesäisen aurinkoinen sää ja Juhlaviikkojen muu tarjonta ilmeisesti aiheuttivat sen, ettei paikalla ollut aivan tavanomaisen paljon yleisöä ja esiintyjiä.

Illan juontajana ja ensimmäisenä esiintyjänä toimi HELY ry:n sihteeri Matti Seppänen, joka lausui tervetulosanat.   Seppis esitti ensimmäisenä kappaleenaan kalevalaisen laulun nuotilla Juice Leskisen runon Hylkeenpyytäjä ilman säestystä.  Tämä runo oli löytynyt Juicen runokirjasta "Räkä ja roiskis suuvedellä".  Toinen laulu oli ruotsalaisen Mikael Wiehen  Mitt hjärtas fågel vuodelta 1993, jonka Seppis esitti omana käännöksenään Syömmein lintu.  Kolmas laulu oli ­ sekin aiemmmin Arenassa kuultu, Mikko Asunnan suomeksi kääntämän, Väinö Österbergin Hyttynen, jossa esittäjän lauluääni kulki lähes kokonaan falsetissa.

Toisena esiintyi Seppo Pulkki kahdella monelle vuosikymmenten takaa tutulla laululla, joista molemmista hän teki bassollaan ja 12-kielisellä kitaralla säestäen mieleenpainuvat ja persoonalliset tulkinnat.  Ensimmäinen oli Stan Jonesin klassikko Aaveratastajat (Ghost riders in the sky), jonka verse-osan Seppo esitti osittain puhelauluna.  Vaikuttavan tehokas esitys!  Sepon toinen laulu oli lauluyhtye Peter, Paul & Mary´n 60-luvulla tunnetuksi tekemä, Leonard Liptonin ja Peter Yarrown laulu Puff the magic Dragon eli Lohikäärme Puff, jonka suomalaiset sanat ovat Sauvo Puhtilan ja Niilo Pellervon.

Kolmas esiintyjä oli keväällä Kungälvin Vislinje´lta kotiutunut Chrisu Österberg.  Cornelis Vreeswijk-fanina tutuksi tullut Chrisu aloitti itse suomentamallaan Corneliksen laululla Halleluja, olen terve taas (Halleluja, jag är frisk igen, vilken lättnad...) joka kertoi pienen pienestä, mutta sitäkin harmillisemmasta otuksesta, joka saattaa sotkea kenen tahansa elämän.  Chrisun toinen laulu oli alkukielellä esitetty, Björn Afzeliuksen ja Mikael Wiehen yhteistyönä tekemä ja levyttämä Som en duva vuodelta 1986.  Vertauskuvallinen, kaunis ja kantaa ottava laulu ajoittuu aikaan, jolloin Ruotsi ­ kuten Suomikin ­ vastaanotti pakolaisia mm. Chilestä ja muista Etelä-Amerikan maista.

Kalevi Toosi (ent. Mäkelä) oli muuttanut virallisestikin nimensä sähköpostiosoitteen mukaiseksi, mikä kuulemma on hänen isovanhempiensa talon nimi.  Ohjelmisto Kallulla kuitenkin oli ennallaan: oma käännös irlantilaisesta valaanpyyntiä koskevasta laulusta Paddy and the whale eli Paddyn valaanpyynti.  Laulun sisältö oli selvästi saanut innoituksensa Raamatun kertomuksesta Joonasta ja valaasta.

Kirkkonummen Veikkolasta Vihdin rajalta iltaan tullut Hannu Seppänen lauloi kitarasäestyksellä kaksi omaa lauluaan. Näistä ensimmäinen, Karman laki kertoi metsästäjän kokemuksista hänen kohdatessaan jahtimatkallaan erilaisia puhuvia eläimiä.  Hannun toinen kappale, Hauki-laulu oli vuodelta 1982.  Myös tässä laulussa eläimellä ja ihmisellä oli kyky ymmärtää toistensa kieltä.  Mihin lie tuo kyky kadonnut nykypäivän ihmiseltä?

Jouni Kotkavuori (HELY ry:n hallituksen jäsen) oli säestyssoittimekseen tuonut mukanaan "kitalelen", joka näytti kitaran ja ukulelen ristisiitokselta. Kitaravirityksellä varustettu soitin toimi loistavasti Jonen omien laulujen säestyksenä. "Eihän tällä muiden lauluja kehtaisi säestääkään" totesi mies vaatimattomasti.  Jonen ensimmäinen laulu, kaksimieliseltä nimeltään Riimihärkä oli varsinaista riimityksen ilotulitusta ­ ei kuitenkaan kokonaan itsetarkoituksellista.  Laulu olikin varsinaisesti laulu laulujen tekemisestä, kuten tekijä sen esitteli.  Jounin toinen laulu nimeltään Vetelehtijä kertoi värikkääsi tieteelliseltä nimeltään Parasitus urbanus -nimisestä kaupunkilaistuneesta joutomiehestä, jolla aikaa riitti moneen, mutta ei kuitenkaan kaikkeen.  Jouni toivotti yleisön tervetulleeksi Metrofolkin konserttiin perjantaina 26.8. klo 20:00 Teatteriravintola Arenaan.

Illan ensimmäinen naispuolinen esiintyjä oli Irma Tapio (HELY ry:n hallituksen jäsen).  Irma ei tiennyt ensimmäisen laulunsa tekijää, mutta oli kuullut sen keväällä lapsenlapsensa esittämänä.  Laulu, nimeltään Hiiri ja ilmapallo, kertoi nimensä mukaan hiirestä, joka osti ilmapallon ja kuinka ollakaan joutui sen kuljettamana seikkailuihin.  Irman toinen laulu sisälsi yleisölle arvoituksen: "Mikä on laulu, jossa kerrotaan vasikasta ja pääskysestä?"  Sehän on Dona, dona, jonka Irma esitti englanniksi ja pyysi yleisöä mukaan kertosäkeeseen.  Luultavasti toivetta ei olisi tarvinnut lausua ääneenkään, niin tuttu oli sävelmä kaikille.

Yleensä illan viimeisenä laulanut ja yleisöä laulattanut Stig Sundman esiintyi nyt poikkeuksellisesti  jo tässä vaiheessa. Ja hyvä niin.  Stigua säesti kitaralla Rocky.  Lauluista ensimmäinen oli Saku Sammakko, jonka kaikki tunsivat ­ moni jo nuoruusvuosiltaan.  Niinpä ei ollutkaan ihme, että Stigu sai laulullaan ja leppoisella olemuksellaan yleisö hyvin lauluun mukaansa.  Stigun toinen laulu oli Kipparikvartetin ohjelmistosta tuttu Pieni ankanpoikanen, joka niinikään toimi yhteislauluna hauskasti.  Lastenlauluista olisi löytynyt vaikka koko illan ohjelma eläinaiheisia lauluja ­ itse asiassa hieman outoa, etteivät muut kuin Stigu olleet tätä huomanneet.

Illan viimeinen esiintyjä ennen taukoa oli Roland "Rocky" Koppatz.  Hän esitti ensimmäisenä kappaleenaan laulun fiktiivisestä eläimestä, eli Georg Malmsténin Mikki-HIiri merihädässä.  Laulussa esiintyi toinenkin "eläin" ­ Suomen Joutsen.  Meripeikosta taas ei voi mennä takuuseen.  Rockyn esitys korosti ja kuvasi elävästi laulun tapahtumia ja sen keskeisten hahmojen luonnetta.  Paikalla olleet lapset näyttivät myös eläytyvän.  Rocky´n toinen laulu oli HELY ry:n toisissa snapsilaulukilpailussa palkittu Punainen on rapu, joka oli tehty J. Kuoppamäen Sininen ja valkoinen -laulun melodiaan.

Tauon jälkeen aloitti André Zweig.  Andrén tunteella tulkitsema Marjatta Pokelan lastenlaulu Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa sai aivan uusia ulottuvuuksia ja kuulijat mukaan tuttuun kertosäkeeseen.  Andrén toinen laulu oli komea El Condor pasa, jonka latinorytmeihin osallistui myös Rocky.  Erityisesti Andrén persoonallinen kitaratekniikka kiinnitti taas huomiota - nailonkielistä plektralla.

Toisen laulukierroksen aloitti Matti Seppänen, joka lauloi kaksi Reino Helismaan eläinaiheista laulua: ensimmäinen oli 50-luvun Helsinkiin sijoittuva tapahtuma Etana asialla ja toinen toivottomasta rakkaudesta kertova Käki ja pöllö.

Roland Koppatzin seuraavana esittänyt englanninkielinen, Creatoere-Peretti-Weiss´in laulu Lion sleeps tonight, joka kirvoitti yleisön laulamaan mukana laulun kertosäettä.

Tauolla autosta haitarinsa noutanut Hannu Seppänen aloitti hanurista ja hiirestä kertovalla omalla laulullaan Hiiri söi. Toisen kappaleensa Hannu valitsi eläinten nimiä vilisevästä lauluvarastostaan mm. Mexicana, Madeleine, Kilimanjaro esittämällä instrumentaalikappaleen Kalahari.  Oman siantappo-laulunsa sanoi Hannu esittävänsä lähempänä joulua.

Seppo Pulkin laulut olivat hänen omiaan.  Ensimmäinen oli Amerikan todellisista löytäjistä kertova Orm Punainen, joka mm. söi turskaa.  Sepon toinen laulu oli hänen tunteellista puoltaan esittelevä, koskettava En unohda sua koskaan, jossa laulajan syvä basso ja heleä 12-kielinen kitara muodostivat vaikuttavan kontrastin.  Näinkö kyyneleen jonkun naispuolisen kuuntelijan silmissä?

Chrisu Österberg jatkoi Cornelis Vreesvijk -suomennoksilla.  Lauluista ensimmäinen oli HELY ry:n Joensuussa jatko-opiskelevan Atro Ruotasen kääntämä Rutsiralli, alkuperäiseltä nimeltään Incestvisa.  Chrisun toinen laulu oli Corneliksen ironisesti uskonnon asioihin kantaaottava Somliga går i trasiga skor, joka suomeksi oli saanut nimekseen Toiset ne ryysyissä kulkea saa.

Jouni Kotkavuoren lauluista ensimmäisen nimi jäi kuulematta, mutta itse laulu kertoi hauskasti Homo erectus suburbanus -nimisen lajin edustajasta.  Jounin toinen, niinikään oma laulu,  on totuttu kuulemaan Metrofolk-yhtyeen esittämänä ja Jan Hohenthalin laulamana.  Laulu Tässä nyt, kertosäkeeltään "tosiystäviä on vähän..." sujui myös tekijänsä esittämänä hyvin.  Mielenkiintoista oli kuulla laulusta toisenlainen tulkinta.

Kallu Toosin aikaisemminkin kuultu oma laulu Kova kundi oli edellisestä kuulemasta selvästi jämäköitynyt ja sen hauska sanoma tuli nyt aikaisempaa paremmin esiin.

Huvilateltassa pidetystä Eva Dahlgren -konsertista trubaduuri-iltaan tullut Leni Willman haikaili ensin oman bändin perään kuten Evalla oli ollut.  Hän sai lainaksi Rockyn kitaran ja esitti ensimmäisenä laulunaan englanninkielisen Midnight...  Lenin toinen laulu oli hänen omansa Kevätlaulu.  Viime kaudella trubaduuri-illoista pois pysytellyt Leni toivotettiin tervetulleeksi vierailemaan alkaneella kaudella useamminkin.

Irma Tapio lauloi vielä kauniisti ja persoonallisesti Reino Helismaan tutun ja aina yhtä ihanan laulun Päivänsäde ja menninkäinen sekä suomalaisen kansanlaulun Iltalaulu (Tääll´ yksinäni laulelen kun ilta tullut on...).

Varsin onnistuneen illan päätti André Zweigin eläytyneesti esittämä Beautiful Maria.

Muistiin merkitsi ja kommentoi
Seppis
 

www.hely.info