| |
Trubaduuritreffit 16.05.2004
Teema:
"Sota ja rauha"
Kevätkauden viimeinen trubaduuri-ilta oli Teatteriravintola
Arenassa Kaatuneiden muistopäivänä 16.4. Aurinkoisen sunnuntain
päätteeksi illan teema "Sodan ja rauhan lauluja" kokosi treffeille
14 esiintyjää ja tuvan täydeltä yleisöä, joista moni oli
ensimmäistä kertaansa pikalla. Vakituisen juontajan ollessa
estyneenä illan esiintyjäjärjestyksen kokosi Petri Hohenthal
HELY ry:n sihteerin Matti Seppäsen toimiessa vähäpuheisena
juontajana.
Illan ensimmänen esiintyjä oli Riitta Leivo, jonka
edelisestä vierailusta trubaduuritreffeillä oli vierähtänyt
parin vuoden aika. Riitan ensimmäinen laulu oli hänen omansa Saippuakupla,
jossa kauniisti toivottiin aikaa elämän pienien ja nopeastikin
ohimenevien asioiden ja ilmiöiden havaitsemiseen. Toisena
laulunaan Riitta esitti Joan Baezin aikanaan laulaman Phil Ochsin
laulun There but for fortune.
Toisena esiintyjänä jatkoi Vesa Salmi kahdella omalla
laulullaan. Ensimmäinen laulu oli vuoden 2001 syyskuun 11. päivän
johdosta tehty vaikuttava Suojelusenkelien lepopäivä,
joka pohjautui tuon päivän dramaattisiin tapahtumiin
Manhattanilla ja Washingtonissa. Vesan toisen laulun, nimeltään Rauhankyyhkynen,
kantava aihe oi suomalainen hiljaisuus. Vesan laulut ja lyriikka
ei jätä ketään kylmäksi ja ne jakavat helposti mielipiteet.
On kuitenkin kiistatonta, että niiden sanoma ja sisältö
puhuttelevat ja laulut ovat niin "tekijänsä näköisiä",
että on vaikea kuvitella niitä kenenkään muun esittämäksi.
Niiden teho piilee juuri itse laulun ja esityksen saumattomassa
kokonaisuudessa.
Illan kolmas vieras Kati Pellinen tuli Arenaan Tampereelta
asti. Kati on miehensä Esan kanssa vetänyt tämän kauden
Akustista baaria aloittaen Tampereella ja kevätkaudella myös
Turussa ja Helsingissä. Kapakka-trubaduuriksi itseään nimittävä
Kati aloitti kahdella Veikko Lavin laululla, joista ensimmäinen,
nimeltään Willy Heinz, kertoi samannimisestä Kotkassa
kaatuneesta ja sinne haudatusta saksalaissotilaasta. Myös Katin
toinen laulu oli Veikko Lavin kaunis ja koskettava Evakon laulu,
joka sai kyyneleet monen kuulijan ja esittäjänsäkin silmiin.
Kolmantena laulunaan Kati esitti Teppo Nuorvan kauniin ja
monitasoisen laulun Rauha, joka on myös Katin alkuvuodesta
julkaistulla levyllä "Aura".
Matti Seppänen alotti Ruben Nilssonin 1935 tuntemattomasta
sotilaasta tekemällä laululla Den okände soldaten, jonka
hän tapansa mukaan esitti alkukielisenä. Seppiksen seuraavat
laulut olivat ilman säestystä esitetyt 1960-luvun kaksi
protestilaulua ensimmäisenä Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen Tottelisinko
ja toisena Cornelis Vreeswijkin Telegram till en bombad by.
Viimeistä laulua pianolla säestämään tuli HELYn jäsen Maisa
Krokfors. Laulu oli 145 vuotta sitten ensiesitetty, koulusta
kaikille tuttu Paciuksen säveltämä Runebergin Sotilaspoika
Paavo Cajanderin suomennoksena. Kuulijasta riippuen laulun saattoi
käsittää sotilasuraa ihannoivana tai hyvinkin sodanvastaisena.
Illan seuraava esiintyjä oli Chrisu Österberg, jonka
ensimmäinen laulu oli 60-luvulta kaikille tuttu Buffy Saint
Marien sanoiltaan edelleen ajankohtainen Universal soldier,
joka Suomessa tuli tunnetuksi Hectorin levyttämänä nimellä
Palkkasoturi. Hyvä valinta illan teeman puitteissa esitettäväksi!
Hieno valinta oli myös Chrisun toinen laulu, Jyrki Siukosen Jäähyväiset
aseille, jonka Chrisu kertoi kuulleensa ensi kerran Liisa
Tavin esittämän Hakaniemen torilla johokin sodanvastaisen
mielenosoituksen yhteydessä. Laulu oli kolahtanut heti eikä sekään
ollut menettänyt ajankohtaisuuttaan lainkaan valitettavasti.
Tuli taas vaikutelma, ettei maailma ole oppinut mitään.
Helsinkiläistynyt eestiläislaulaja Lembit Tolga lauloi
ensimmäisenä laulunaan eestin kielellä laulun Voiko tulla
koskaan toista iltaa? Lembitin toinen laulu oli John Lennonin Imagine,
jonka falsettiosuudet varmaan jännittivät joka kohdassa
baritoni- ja bassokorkeudella laulavia kuulijoita. Tenorille
ne eivät kuitenkaan tuntuneet olevan mikään ongelma.
Jos tähänastiset laulut olivatkin olleet enemmänkin
sodanvastaisia ja rauhan lauluja etupäässä rauhan ajalta, niin Heimo
"Hemppa" Kuparinen laulut olivat selvästi
viime sotiemme ajalta. Ensimmäinen, venäläisen Nikita
Bogolowskin suomeksi laulettu laulu Pienet kukkivat kunnaat
oli varmaan pääosalle kuulijoista ennestään tuntematon.
Sensijaan Hempan toinen laulu Tumma on yö oli sitäkin
tutumpi sodanaikaisia tunnelmia peilaava laulu. Sen Hemppa lauloi
osin venäjäksi ja osin suomeksi. Kolmas laulu oli sotamme aikana
erittäin laajalti tunnettu Eldanka-järven jää,
jonka sanat Tiesmaa-niminen tekijä teki tunnetun Ali Baba
-laulun säveleeseen. Laulu oli sodan jälkeen pitkän
kiellettyjen laulujen listalla ainakin virallisesti.
Ensimmäinen tauon jälkeinen esiintyjä oli mestaritrubaduuri Petri
Hohenthal. Petrin ensimmäinen laulu oli hieno venäläistä
alkuperää oleva Ystävät, he rakastivat rauhaa, jonka hän
on aikanaan suomentanut. Petrin toinen laulu oli värmlantilainen
laulu On aivan sama milloin kuolet ratsumies. Puolalainen
tunnettu partisaanilaulu Tänään en voi luokses tulla oli
Petrin kolmas laulu. Laulusta on ainakin kaksi suomennost, joista
Petrin esittämä oli Saukin käsialaa Hannele Vidon raakakäännöksen
pohjalta.
Petri jäi vielä säestämään kun HELYn varapuheenjohtaja Päivi
von Hertzen tuli esiintymään. Päivi ilmoitti edustavansa
"nostalgia"-osastoa ja lauloi ensimmäisenä laulunaan
Petrin kanssa duettona Where have all the flowers gone,
johon suuri osa yleisöstä yhtyi. Toisessa laulussaan Päivi myös
säesti itseään ensi kertaa kitaralla tällä Arenalla.
Laulu Last night I had a strangest dream kuului
niinikään 60-luvulta tuttuun nostalgiseen folk-genreen. Päivi
sai vieläkin ääneensä sitä 60-luvun heleyttä, joka aikanaan
viehätti ja valloitti. Säestyskin sujui Petri tuella mallikkaasti.
Kalevi Mäkelän ohjelmiston kolme laulua olivat kaikki hänen
irlantilaisista lauluista suomentamiaan. Kaikki laulu olivat enemmän
tai vähemmän epäonnistuneiden englantilaisia vastaan kapinoiden
peruja. Kallun ensimmäinen oli hänen At the rising of the
moon-laulun käännös Kohotessa kuun. Toinen taas Kevin
Barry, joka kertoi englantilaisten vangiksi jääneestä
samannimisestä kapinallisesta, joka hirtettiin kun ei ilmiantanut
toveritaan. Tällä tavalla Irlanti sai jälleen yhden marttyyrin,
joka oli vallanpitäjille vaarallisempi kuolleena kuin elävänä.
Kolmas suomennettu laulu oli Pihasoittajien hienolta levyltä
"Rocky road to Dublin" otettu Off to Dublin
vuoden 1916 pääsiäiskapinan ajalta. Kallun sanoitukset istuvat
mainiosti irkkulaulujen henkeen ja sävelmiin ja tuovat laulut
suomalaiselle kuulijalle lähes kotoisiksen tutuiksi.
HELY ry:n jäsen Forssan Kojonperältä, Lassi Mettälä
oli valinnut ensimmäiseksi laulukseen Vladimir Vysotskin laulun Vainaja,
jonka vaikuttava suomennos on Turkka Malin käsialaa. Lassin vahva
ja eläytynyt tulkinta teki laulun vysotskimaisen ironian lähes käsin
kosketeltavaksi. Laulu on levytettynä Lassin CD-levyllä "eriPARIa,
Vysotskin lauluja". Laulujen ironinen ja lähes
irvokas linja jatkui Jaques Brel¹n laulussa Au suivant.
Sota-aikaisesta kenttäbordellista kertova karu laulu oli saanut
saaut Liisa Ryömän suomentamana suomalaiselta nimeltään Seuraava.
Tosi rankka teksti, tosi rankka suomennos, tosi rankka esitys!
Tero Pulkkisen tai Metrofolkin (www.metrofolk.com) kanssa
yleensä esiintyvä Jouni Kotkavuori oli vuorossa
seuraavana. Jounia kuultiin nyt trubaduuritreffeillä ensimmäistä
kertaa estradilla yksin kitaransa kanssa. Toivottavasti ei
viimeistä siinä määrin vakuuttava oli esitys. Jonen ensimmäinen
laulu oli Peter, Paul ja Maryn laulamana tunnettu Gone the
Rainbow. Toinen laulu, nimeltään Marlene ei se Lili
oli Jounin vakuuttavaa omaa tuotantoa. Jounin hieno ääni pääsi
paremmin oikeuksiinsa soololaulussa kuin yhtyeessä. Lisää tällaistakin!
Illan viimeinen esiintyjä on yhteislaulattajana tunnettu Stig
Sundman, jota säestivät Hemmpa ja Petri. Stigun ensimmäinen
laulu oli sota-ajan tuntoja heijasteleva tuttu Elämää
juoksuhaudoissa. Illan päätti Lili Marlene/ Liisa
pien, jonka säkeistöt Stigu ja Petri lauloivat vuorotellen
suomen ja saksan kielisinä yleisön yhtyessä kertosäkeisiin.
Muistiin merkitsi
Seppis
|
|
