Trubaduuritreffit 19.09.2004
Teema:
"Reissulla"
Syksy ensimmäiset trubaduuritreffit avasi HELY ry:n
tervehtynyt puheenjohtaja Roland "Rocky" Koppatz,
joka kertoi aluksi trubaduuritreffien syntytaustaa. Yli neljä
vuotta sitten olivat trubaduurit alkaneet kokoontua kerran kuussa
keskenään mm. Café Strindbergin yläkerrassa. Syksyllä
2001 Rockyn palattua vuoden kestäneeltä Irlannin vierailultaan
oli syntynyt ajatus kokoontua siten, että tilaisuuksiin voisi
tulla myös yleisöä kuuntelemaan. Paikaksi oli Pekka
Jokisen myötävaikutuksella löytynyt Komediateatteri Arenan
ravintola. Syksystä 2002 lähtien on trubaduuritreffejä isännöinyt
toukokuussa 2002 perustettu Helsingin laulelman Ystävät HELY ry.
Tämän johdannon jälkeen ojennettiin Pekka Jokiselle kukkakimppu
Komediateatteri Arenan 10-vuotisen taipaleen kunniaksi. Samalla
todettiin, että Teatteriravintola Arena oli HELY ry:n 100. jäsen
ja ensimmäinen yhteisöjäsen.
Illan teema oli "reissulla" ja ohjelman
kokoajana ja juontajana toimi tuttuun tapaan Timo Vitikka.
Musiikkiosuus käynnistyi Heimo Kuparisen esittämällä
kahdella Juha Vainion laululla. Ensimmäinen oli
kotkalaisseurueen Helsingin jalkapallo-ottelumatkasta kertova Terveisiä
Kotkasta ja vanhenevian miesporukan Lapin matkasta kertova,
loistava Mies kun tulee tiettyyn ikään. Kolmantena
laulunaan innostui Hemppa esittämään espanjaksi Galitsiaan
sijoittuvan laulun Santiago de Compostella, jonka
avainhenkilö tuntui olevan salaperäinen Carmela. Timo
Vitikka osallistui ansiokkaasti esityksen säestykseen sekä
kitarallaan että laulaen.
Toinen esiintyjä oli näissä kuvioissa uusi tai ainakin
harvoin nähty Jari Leinonen. Jari esitti
12-kielisellä kitaralla itseään säestäen ja huuliharppua
soittaen kaksi omaa lauluaan. Ensimmäinen oli Yli
virran (pitkin siltaa), joka kertoi paikalleen
juuttuneesta reissusta. Toinen oli Urbaani matka
(oudossa kaupungissa), jossa ovet eivät auenneet ja johtivat siirtymiseen
uuteen kaupunkiin. Jarin miellyttävää ja rauhallista
esiintymistä olisi mukava kuulla useamminkin.
Seuraavana esiintyi HELY ry:n sihteeri Matti Seppänen,
joka ensimmäisenä numeronaan esitti osittain viheltäen Reino
Helismaan laulun Reissumies ja kissa. Toisen laulun,
Alf Hamben Odysseys -nimisen, kohdalla sattui esittäjälle
black-out (muistikatkos), joka keskeytti tuon laulun
esityksen. "Niitä sattuu ammattilaisillekin"
lohdutettiin esiintyjää. Seppiksen kolmas laulu oli
Helismaan ja Toivo Kärjen yhteistyön tulos Muhoksen Mimmi.
Seppis kutsui esiintymään HELY ry:n varsin uuden jäsenen Atro
Ruotasen, johon hän oli kesällä tutustunut huonetoverinaan
Oriveden opiston "Laululyriikka" -kurssilla. Atro
lauloi debyytti-numeronaan persoonallisesti tulkiten laulun Meksikon
pikajuna, jonka suomenkielinen teksti on Reino
Helismaan. Atro on ammatiltaan opettajana luontainen
esiintyjä, jota varmaan tullaan kuulemaan jatkossakin.
Seuraava esiintyjä oli Petri Hohenthal, jonka ensimmäinen
laulu oli hänen suomentamansa venäläinen mustalaislaulu Vielä
kerran kohdataan. Toisena laulunaan Petri esitti usein
ennenkin laulamansa eri maita kiertävän laulun Kusiainen
("...jollei ei pistä tikku pyllyyn, kusiainen
kumminkin").
Mikko "Manuel" Halosen laulut olivat vauhdikkaat
englannin ja espanjan kielillä esitetyt Take it easy
ja Bamboleo. Molemmat ovat trubaduuritreffeillä
aiemminkin kuultuja varmoja yleisöhittejä, jotka varsinkin ensi
kerran kuultuina tekevät vaikutuksen. Mikon ammattimainen
ote vaikuttaa kyllä aina.
Alan ammattilainen, trubaduurina ja näyttelijänä itsensä elättävä
Lassi Mettälä Kojonperältä oli seuraava esiintyjä.
Lassi kertoi aluksi vaikuttavan tarinan isovanhemmistaan ja jatkoi
sitä muhkealla äänellään elokuvasta "Punainen
heisipuu" tutulla venäläisellä, mutta suomennetulla
laululla Reissu. Lassin toinen laulu oli hänen
levyltäänkin tuttu Vladimir Vysotskin laulu Rekkalasti
Uraliin, jonka suomenkielinen teksti on Turkka Malin käsialaa.
Kolmantena laulunaan Lassi esitti Tauno Palon esittämänä
tutuksi tulleen kauniin Melakosken ja Larin-Kyöstin laulun Suvisia
Suruja osoittaen, että kyllä hän kauniitakin lauluja osaa
laulaa !
Teekkarihuumorin taitajana tunnettu Ilkka Aaltonen esitti
haitarilla säestäen oman, hauskan pääsihteeri Kofi Annanista
kertovan laulunsa nimeltään Sulle olen vain Annan (Sulle
silmäni annan), joka perustuu Ilkalle tyypilliseen
sanaleikkiin. Ilkka on kesällä debytoinut näytelmäkäsikirjoittajana
Kivenlahden Hyökyvuoren näyttämöllä esitetyssä näytelmässä
"Pirtukuningas ja orpopoika", jota esitetään
vielä kaksi kertaa ja nyt sisätiloissa Komediateatteri Arenassa
01. ja 02. lokakuuta. Lippuja voi tilata suoraan Ilkalta.
Kalevi Mäkelä jatkoi tiukasti omaksumaansa linjaa ja
esitti jälleen pari suomennostaan irlantilaisista
kansanlauluista. Ensimmäinen oli maailman kauneimmaksikin
lauluksi joskus kutsuttu Danny Boy, joka oli varsin
uskollinen englanninkieliselle alkutekstilleen. Kallu
selosti myös asiantuntevasti laulun syntyhistoriaa ja sisältöä,
jonka juuret ovat syvällä irlantilaisessa kulttuurissa.
Kallun toinen laulu oli Vapaa mies.
André Zweigin ensimmäinen laulu oli nimeltään Ilta
redillä. ´Toisena laulunaan André esitti oman laulunsa Lähteminen,
jonka keskeinen sanoma oli laulun nimen mukainen. Andrén
kolmas laulu, espanjaksi esitetty Vagabundo sai mukaansa myös
Timo Vitikan laulu- ja kitarasäestysosuuden.
Ari Talkamon ensimmäinen laulu oli useimmille 70-luvulta
tuttu Leaving on a jet plane, jonka Ari on
esittänyt estradilla joskus aikaisemminkin. Toisena
laulunaan Ari esitti Ricky Nelsonin matkustuslaulun Traveling
man, josta tuli kuuluisa Rickyn esittäessä sen suuren
suosion saaneessa lännenelokuvassa Rio Bravo. Laulu
esiintyi "Hello, Mary Lou" -hittisinglen
B-puolella.
Suomalaistuneen virolaisen vieraan, tenori-trubaduurin Lembit
Tolgan ensimmäinen laulu oli J. Karjalaisen Kolme cowboyta
ratsastaa. Toinen laulu oli virolainen, mustalaisten
vapauden kaipuusta kertova, valssirytminen laulu eestin kielellä
laulettuna ja kolmas Frank Sinatran tunnetuksi tekemä ja André
Zweigin trubaduuritreffeillä usein laulama My way.
Laulu kulki niin korkealla ylärekisterissä, että huomasi yleisön
aivan jännittävän laulajan puolesta. Hyvin riittivät
tenorilla rahkeet.
Aivan ääniasteikon vastakkaisesta laidasta oli sen sijaan
seuraavan esiintyjän Seppo Pulkin aloituslaulu Toiset
on luotuja kulkemaan. Sepon basson syvyyttä saattoi
vain ihastella ja hämmästellä. Sepon toinen laulu, hänen
omansa, raitiovaunumatkasta kertova Erään sortin toive
taas paljasti laulajan herkemmän ja lyyrisemmän puolen.
Kolmantena laulunaan esitti Seppo jo kertaalleen kuullun Meksikon
pikajunan, tehden siitä oman persoonallisen
tulkintansa. Säestyssoittimena oli kauniisti soiva
12-kielinen kitara, kuten aiemmin Jari Leinosellakin.
Toisen kerran estradille tullut Petri Hohenthal aloitti laululla Ehkä
vielä kerran ja jatkoi kahdella mustalaislaululla Kulkuri
mä oon vaan ja Soita, soita balalaika.
Jouni Kotkavuori sai lainaksi kitaran ja esitti
kansanlaulun säveleen tehdyn laulun Kun poijat ne menee
Ameriikkaan. Jonen toinen laulu oli kaunis ja sisällöltään
puhutteleva Laulun tie, jonka soisi kuulevansa
toistekin. Aikaisemminkin on huomattu, että Jouni yksin
esiintyessään laulaa hyvin erilaisia lauluja kuin Metrofolkin
kanssa esiintyessään. Toteuttaako mies tällöin enemmän
itseään?
Lassi Mettälä yritti vielä uutta nopeusennätystä: Turkka
Malin suomentama Vysotskin laulu Aamuvoimistelu
taisi mennä ennätysajassa Lassin oman arvion mukaan 1
minuutti 13 sekuntia ! Eikä mennyt kieli solmuun.
Onnistuneen illan päättivät Les Cavaliers-yhtyeen
paikalla olleet jäsenet André, Hemppa, Petri ja Timo
kokoamallaan espanjankielisellä Kanaria-potpurrilla, jossa
laulun siivin kierrettiin Chilestä mm. Meksikon kautta Mallorcaan
ja Palmalle. Esiintymässä kävi 15 laulajaa, mutta ei tällä
kertaa yhtään naista valitettavasti.
Helsingin Laulelman Ystävät HELY ry:n puolesta muistiin merkitsi
Seppis