HELY.muistio.2004.trubaduuritreffit.lokakuu

		Muistio 2004 / Trubaduuritreffit lokakuussa


	Trubaduuritreffit 24.10.2004 Teema: "Laulu, joka kolahti" Lokakuun trubaduuritreffien teema, "Laulu, joka kolahti", oli koonnut Teatteriravintola Arenaan poikkeuksellisen suuren yleisön sekä paljon esiintyjiä sekä ennestään tuttuja että uusia, aina ulkomaita myöten! Estradilla kävi illan mittaan yhteensä 15 esiintyjää, joista HELY ry:n jäseniä oli 11. Illan ohjelman kokosi onnistuneen vaihtelevaksi kokonaisuudeksi Timo Vitikka, joka myös juonsi tilaisuuden. Monet esiintyneistä kertoivat miksi heidän esittämänsä laulut olivat "kolahtaneet" ja yleisö näytti selvästi nauttivan kuulemastaan. Illan ohjelman aloitti teeman mukaisesti HELY ry:n puheenjohtaja Roland Koppatz, joka ei valinnut yksittäisiä lauluja, jotka olivat "kolahtaneet", vaan pari laulelmamusiikkityyliä. Ensimmäinen oli calypso ja esimerkki siitä oli Harry Belafonten tunnetuksi tekemä Jamaica farewell. Rockyn taipuisa ääni ja taitava kitarakomppi toimivat hienosti ja kaikille tutun laulun kertosäkeeseen yhdyttiin spontaanisti. Toiseksi laulelmatyyliksi Rocky oli valinnut 1700-luvulla vaikuttaneen ruotsalaisen Carl Michael Bellmanin epistolan nro 2, Nu skruva fiolen, hej spelman skynda dig, jonka viuluosuuteen Petri Hohenthal liittyi viulullaan. Hieno kappalevalinta, joka kuvaa valinnan vaikeutta viinin ja kauniin naisen välillä ja päättyy opetukseen: "Miksi vallita kun voi saada ja nauttia kummastakin!" Esiintyjä kertoi olleensa edeltävänä perjantaina ja lauantaina Hanasaaren kulttuurikeskuksen Bellman-illassa, jossa hänenkin tietoutensa Bellmanin ajan tapakulttuurista oli lisääntynyt kuultujen esitelmien myötä. Toinen esiintyjä oli Oopperakuoron basso Jari Mäkinen, joka oli Rockyn kanssa trubaduureina Silakkamarkkinoiden makutuomariston tilaisuudessa ja tapahtuma oli ylittänyt uutiskynnyksen Helsingin Sanomissa. Ensimmäisenä laulunaan Jari esitti Oopperan Pojat Karkuteillä -yhtyeen Juha Lehdon laulun Sua vain (mä rakastan), joka oli laulettu Jarin ja Päivin (Nikko) häissä. Ei ihme, että laulu oli kolahtanut. Jarin toinen laulu oli symbolinen ja koskettava Oiva Paloheimon sanoihin sävelletty Lähtevien laivojen satama, joka Jarin laulamana sai arvoisensa tulkinnan. Seuraavana vuorossa oli Johanna Matila, joka oli säestäjäkseen pianolla tuonut mukanaan Eeva Mannisen. Eeva on ammatiltaan laulunopettaja Turun ja Porin konservatoriossa. Johannan kauniisti esittämä laulu oli Kaj Chydeniuksen Anna-Leena Härkösen tekstiin säveltämä Oot mulle kaikki. Petri Hohenthal aloitti venäläisellä kansanlaululla En voi kalliita lahjoja antaa, joka hänelle oli aikoinaan ollut tärkeä ja jonka hän oli levyttänytkin. Laulun suomalaiset sanat Anki Lindqvist oli tehnyt Petrin pyynnöstä. Toisen laulunsa Petri oli kuullut Los Chalchakis -yhtyeen esittämänä nimellä Lorana ja ihastunut siihen. Tämän laulun Petri on levyttänyt nimellä Pullon viiniä kanssasi jakaa saan Los Camerados -yhtyeen kanssa. Alkuperäinen laulu kertoo itkijänaisesta ja suomalainen versio on Petrin kertoman mukaan saanut monen naisen silmät kostumaan. Kolmas laulu oli Seven Daffodils, jonka Petri oli kuullut Brother Four -yhtyeen esittämänä. Petrin suomennoksessa kukat ja niiden lukumäärä olivat muuttuneet ja laulu oli saanut nimen Kuusi neilikkaa. Esitykset olivat tuttua, taattua tasoa. Uusi esiintyjä trubaduuritreffeillä oli sitten luvassa aina Pariisista asti. Helsingissä käymässä ollut Hannele Vidomsky, joka vuolaan ranskalaistyyliin elehdityn puheryöpyn saattelemana esitti ensimmäisenä laulunaan, Petrin säestämänä, Partisaanivalssin, joka tunnettu myös nimellä Tänään en voi luokses tulla. Hän lauloi kaksi ensimmäistä säkeistöä ranskaksi ja sitten viimeisen ja vielä ensimmäisen Sauvo Puhtilan käännöksinä suomeksi. Hannelen toinen laulu oli Edith Piafin riipaisevan vaikuttava Je ne regrette rién, jossa hän mikrofonin kanssa siirtyi yleisön puolelle laulamaan, aitoon pariisilaiseen chanson-tyyliin. Tuulahdus kansainvälisyyttä ! Johannan säestäjänä jo aiemmin esiintynyt Eeva Manninen esitti seuraavaksi kaksi laulua ilman säestystä. Ensimmäinen oli Kaj Chydeniuksen, Jukka Virtasen tekstiin säveltämä, Minä kaipaan Espalle takaisin, jonka teksti liittyi nuoruuden ylioppilaskokemuksiin ja sen jälkeisiin kohtaloihin. Toinen laulu, kirjastosta löytynyt , olisi sopinut hyvin myös seuraavan trubaduuritreffin teemaan "Sopimattomat laulut". Se oli Bertold Brecht¹n Miten enkeleitä vietellään. Rankan suomenkielisen tekstin tekijä jäi epäselväksi. Säestyksettömän accapella -laulun yleinen vaikeus, säveltason säilyttäminen, ei Eevalle tuntunut näissä lauluissa olevan mikään ongelma. Päivi von Hertzenin esittämä laulu oli Vain pieni kansanlaulu (ei sanoja ollenkaan), jota oli toivonut hänen kaimansa Päivi Nikko. Päivi sai kumppanikseen bassostemmaa laulamaan Jari Mäkisen ja kitarasäestykseen Petrin. Ennakkoon harjoittelemattomassa yhteisesityksessä jäi kaipaamaan väliääntä Päivin kuulas sopraano ja Jarin syvä basso kun olivat sävelkorkeudeltaan niin kovin kaukana toisistaan. Seuraava esiintyjä oli illan yllätysvieras, kosmopoliitti, kitaravirtuoosi Baldi Odier, joka oli saapunut Suomeen André Zweigin juhlakonserttiin soittamaan. Baldi aloitti kappaleella, jota André kitarallaan komppasi ja jatkoi sitten yksin kolmella flamenco-tyylisellä kappaleella Malaguenia, Solea ja Bulerias. Jo näissä kappaleissa kävi ilmi Baldin uskomaton, huikea kitaratekniikka, jota silmä ei ehtinyt tajuta, mutta korva kyllä kuuli. Viimeisenä kappaleenaan ennen taukoa Baldi soitti vielä virtuoosimaisena viuluesityksenä tunnetun romanialaisen kansansävelmän Kiuru, jonka ylä- ja huiluäänijuoksutukset olivat kuulijalle lähes käsittämättömiä taidonnäytteitä. Maailmasta tuskin löytyy montaa kitaristia, jotka kykenisivät samaan ! Tauon jälkeen ohjemaa jatkoi Mikko "Manuel" Halonen, joka tapansa mukaan lauloi ulkomaankielisiä lauluja silmät kiinni. Plugi metallikielisessä kitarassa takaa sen, että komppi kuuluu, ja jotta myös laulu kuuluisi, tulee se laulaa "kovaa ja korkeelta". Mikko ei vaivautunut laulujensa nimiä esittelemään, eikä syitä miksi laulut olivat "kolahtaneet". Yleisö kuitenkin näytti pitävän kuulemastaan. Ensimmäinen laulu oli This loving feeling (we share this shelter of my single bed) ja toinen, aiemminkin Arenassa kuultu, American Pie. Mikon kolmas laulu oli espanjankielinen Algo Šalma (no Te vayas a la vida), jonka kertosäkeeseen ainakin Timo yhtyi. Seuraava esiintyjä Matti Seppänen, lauloi ensimmäisenä numeronaan jo koulupoika-ajoiltaan kuulemansa Stan Jones´in laulun Aaveratsastajat, jonka suomalainen teksti on nimimerkki Kullervon käsialaa. Laulun loppukertosäkeen falsettiosuus sai basso Jari Mäkisen huudahtamaan: "Nyt menit vaaralliselle alueelle!" Seppiksen toinen laulu oli alkukielellä esitetty Ulf Lundellin jo vuonna 1982 tekemä ja levyttämä Öppna Landskap, joka oli esittäjälle kolahtanut kesällä 2002 Haapavesi Folk -festivaaleilla Dirty Nelly¹s Boys-yhtyeen esittämänä. Ulf Lundellin kaksois-CD-levyllä "Kär och galen" laulu on ensimmäisenä kappaleena ja sitä myytiin Ruotsissa aikanaan yli 300 000 kpl oletettavasti pääosin tämän laulun ansiosta ! Kalevi Mäkelä jatkoi johdonmukaisesti omaksumaansa linjaa ja esitti jälleen pari suomennostaan irlantilaisista kansanlauluista. Valinnat olivat tälläkin kertaa sekä hauskoja että puhuttelevia. Lauluista ensimmäinen oli Finegan´s Wake ja saanut suomalaiseksi nimekseen Fineganin ruumiinvalvojaiset. Toinen lauluista oli Johnston¹s Motor Car, joka tarinana sijoittuu Pohjois-Irlantiin ja käsittelee brittiautoa ja IRA:ta. Kallun käännökset tuntuvat paranevan kerta kerralta ja suomalainen teksti istuu mainiosti irkku-sävelmiin. Kallun esitystapa on useimmiten lakoonisen toteava, mikä tässä tapauksessa korostaa itse kertomuksen sisältöä. Laulujen esittelyt antavat mielenkiintoista lisäinfoa niiden synnystä ja sisällöstä. Seuraavana vuorossa oli HELY ry:n jäsen Lassi Mettälä, joka jälleen oli saapunut trubaduuritreffeille Forssan Kojonperältä asti todellinen laulelman ystävä punaisessa paidassaan ja housuissaan! Lassilla oli säestyssoittimenaan itse tekemänsä pyöreäkoppainen läskibasso, joka kestää kuulemma päällä istumisenkin. Aloituskappale oli Fever, joka oli kolahtanut jo 8-vuotiaana. Sen englanninkielisen tekstin Lassi luki ennen lauluesitystään, jonka suomenkieliset sanat olivat hänen tekoaan. Erittäin tehokkaan ja vaikuttavan esityksen suomalainen nimi oli osuvasti Hehku. Lassin toinen laulu Sixteen Tons oli kolahtanut kuulemma rakennustyömailla 8 vuotta myöhemmin ja laulu oli hänen suomennoksenaan saanut nimen 16 kuormaa (tiiliä). Lassin kolmas laulu alkoi yllättävällä fraasilla, mutta muuttui sitten tutuksi Talvella Talikkalan markkinoilla -laulun tekstiksi ja säveleksi. Kauan se ei kuitenkaan pysynyt sellaisena, vaan tekstiksi tulikin Aavan meren tuolla puolen, "Kaksi vanhaa tukkijätkää", "I can¹t bet no satisfaction", "Kotimaani ompi Suomi" ja monien muiden tunnettujen laulujen sanat. Muitakin yllätyksiä riitti ja yleisöllä oli hauskaa. Mukava oli myös kuulla vaihteeksi bassoa laulun säestyksenä. HELY ry:n nestorina esitelty Stig Sundman laulatti yleisöä Petrin säestyksellä kahdella yhteislaululla, joista ensimmäinen oli Mary Hopkinsin ja Päivi Paunun tunnetuksi tekemä Oi niitä aikoja ja toinenkin kaikille tuttu Väliaikainen. Päätellen yleisön osallistumisesta oli Stigun yhteislaulattajakokemus vallan paikallaan. Ilta päättyi Mikko "Manuelin" toiseen esitykseen, joka alkoi Johnny Cashin vahvalla Folsom Prison Bluesilla. Huuliharppuosuudet sopivat loistavasti esitykseen. Viimeisenä laulunaan Mikko yllätti ja sanoi laulavansa yleisön pyynnöstä "jotain kaunista" ja esitti sen suomeksi. Laulu yllätti se oli tyylikkään epäpuhtaasti esitetty Simo Salmisen Rotestilaulu ! Ilta oli mielestäni yksi trubaduuritreffien onnistuneimpia vaikka minäkin esiinnyin. Helsingin Laulelman Ystävät HELY ry:n puolesta muistiin merkitsi Seppis



	www.hely.info