| |
Trubaduuritreffit 22.02.2004
Teema:
"Köyhyys ja rikkaus"
Teatteriravintola Arena oli jo ennen
musisoinnin alkua täpötäysi ja esiintyjiä ilmaantui runsaasti,
mikä lupaili tiivistä iltaa eikä siinä petyttykään.
Kaikkiaan 18 esiintyjää oli stagella illan mittaan. Ohjelman
kokosi ja spiikkasi tyylikkäästi Timo Vitikka, joka jälleen
oli koonnut historian merkkimiesten ajatuksia köyhyydestä ja
rikkaudesta sekä tietenkin rahasta.
Illan aloitti itseään pianolla säestäen Eeva Pyykölä,
joka alkuun pyysi anteeksi, että esiintyy selkä päin yleisöä.
Eevan ensimmäinen kappale oli hänen oma laulunsa Pula-ajan
lapsella on aina nastaa. Voimakkaasti eläytynyt esitys
perustui monilta osin varmaan esittäjän omiin kokemuksiin.
Toinen Eevan esittämä kappale oli niinikään hänen omansa, Vuodet
ovat rikkauteni, joka kehotti kuulijaa mm. astumaan peremmälle
ja tutustumaan. Vaikka laulu meni minä-muodossa, niin on vaikea
uskoa, että se oli täysin omakohtainen.
Ari Talkamo viihdytti tapansa mukaan vitseillään ja
lyhyillä teemaan liittyvillä lauluilla kuten Irwin
Goodmanin ja Vexi Salmen Ei tippa tapa ja tutulla Kuka
jaksaa maksaa (Wer soll das bezahlen?). Tätä
seurasi kaunis kansanlaulu Yksi ruusu on kasvanut laaksossa
ja joskus aiemminkin kuultu, Peter Fryckmanille omistettu My
money is over the ocean. Viimeisenä laulunaan
tällä erää Ari esitti The Beatles-yhtyeen varhaiskauden hitin
All my loving, joka
teeman mukaisesti tunnetaan myös nimellä I´ll send
all my money to you...
Seuraavana vuorossa ollut Chrisu Österberg aloitti Lasse Mårtensonin
tunnetuksi tekemällä käännöslaululla Matkaan taas kuljen
nyt (King of the road). Toinen laulu oli Chrisun
aikaisemminkin esittämä oma käännös Cornelis Vreeswijkin
laulusta Grimach på morgonen, joka chrisun kääntämänä oi
saanut nimen Aamuinen irvistys. Kolmas laulu oli Donovanin
laulu To try for the sun, jonka Chrisu esitti alkuperäiskielellä.
Barbara Helsingius aloitti suomentamallaan Åke Edinin ja
Lill Lindforsin laululla Jos minä rahaa saan/Jos
minä joskus rikastun..., joka nimensä mukaan kertoi niistä
laulajan toiveista mitä sillä rahalla sitten tekisikään.
Barbaran toinen
laulu oli hänen omansa, Kanske. Kolmas laulu oli
laulajan oma käännös Perheenemännän valitus
ruotsinkielisestä laulusta Husmoderns klagan. Tämän
laulun kertosäkeen oppi yleisö laulun kestäessä ja yhtyi
siihen.
Matti Seppänen lauloi ensimmäisenä laulunaan Peggy Leen ja
hänen miehensä 50-luvulla tekemän laulun Manjana, jonka
suomenkielisen tekstin tekijästä
Seppiksellä ei ollut tietoa. Yleisö tuntui tuntevan laulun ja
yhtyi kertosäkeeseen. Toiseksi lauluksi Seppis oli valinnut
Cornelis Vreeswijk´in levyttämän A. Starckin ja Arne Personin
laulun Fattig trubadur, joka CV:n laulamana oli aikanaan
ruotsin levylistan kärjessä. Kolmantena ja viimeisenä lauluna
kuultiin irlantilaisista pubeista tuttu Wild Rover.
Aki Mäkinen esitti seuraavana laulut Liian paljon rahaa,
jonka yleisölle tuttu kertosäe sytytti jälleen laulamaan
mukana. Akin toinen kappale oli koskettava Brother
can spare a dime (Vippaa mulle viitonen).
Petri Hohenthal jatkoi iltaa laulamalla kitaralla säestäen
oman laulunsa, nimeltään yksinkertaisesti vain Rahalaulu.
Petrin seuraavaan lauluun, Tyhjän lompakon blue, tuli mukaan
laulamaan ja kitaralla säestämään Jan Hohenthal. Petrin kolmas laulu oli
elokuvasta Brother where you are tuttu laulu Suurella
karamellivuorella, jonka suomalaiset sanat ovat Petrin omat. Hän
oli lisäksi säveltänyt kappaleeseen väliosankin. Esiintymässä
oli nyt mukana MetroFolk-yhtye, jossa oli edellisten lisäksi
Banderinista tutut Jouni Kotkavuori, kitara ja Tero
Pulkkinen, buzuki sekä bassossa uusi nimi Sami Heinänen.
MetroFolk esitti tämän jälkeen, Jan Hohenthal
laulusolistinaan, laulun Loistava päivä sekä Jounin laulamana
kappaleet Myyntipuhe mailalle, maljakolle ja
mandoliinille sekä kauniin Yötaivaan timantit.
Yhtyeessä saattoi kuulla kaikuja 60-luvun folk-lauluyhtyeistä,
sointi oli hieno ja kappaleet svengasivat osaavien
instrumentalistien käsissä. Erityisen kiinnostavaa oli kuulla
Teron buzuki-komppia ja sooloja.
Viimeinen esiintyjä ennen taukoa oli jo ennakkoon Kontulan
Kornelikseksi mainittu Vesa Salmi, joka aiemmin on
esiintynyt mm. Akustisessa Baarissa Tampereella ja Samettiklubilla
Semifinaalissa. Vesa esitti omia Itä-Helsingin miljööseen ja
henkilöihin perustuvia laulujaan. Laulut olivat mahdollisimman
kaukana itä-helsinkiläisen Nylon Beatin tyylistä. Vesan
laulujen nimet kertovat jo aihepiiristä: Pystyryöstö
(joka tapahtuu Pitkälläsillalla), Tyrkky-Tuire ja Anssi
Kela-vaikutteinen Kontula 1975. Vesan jäljittelemätön
esitys on niin yhtä laulujen sisällön
kanssa, että on tosi vaikeaa kuvitella niitä kenenkään muun
esittäminä.
Ensimmäinen tauon jälkeinen esiintyjä oliHELYn
vatapuheenjohtaja Päivi von Hertzen, joka Petri
Hohenthalin kitarasäestykellä esitti aluksi vauhdikkaan
espanjankielisen laulun Un poquito di vino,
aire..." Toisena kappaleenaan Päivi lauloi Peter, Paul & Maryn ja Joan
Baezin 60-luvun ohjelmistosta tutun ja kauniin,
spirituaalihenkisen laulun All my trials (Lord, soon be
over). Esitystä säesti lisäksi Jan kontrabassolla.
Seuraavaan esitykseen Päivi vaihtoi paikkaa Ari Talkamon
kanssa ja trio esitti Arin laulaessa usein aiemminkin kuullun Suuret
setelit ja kauniin suomalaisen,
rakkautta ja mammonaa vertailevan
kansanlaulun Hyvää, hyvää iltaa, johon yleisö yhtyi
mukaan.
Iralantilaisten laulujen suomennoksistaan trubaduuritreffeillä
tutuksi tullut Kalevi Mäkelä ei pettänyt odotuksia tälläkään
kertaa. Kallu esitti kitaralla säestäen suomentamiaan
irkkubiisejä. Näistä ensimmäinen oli Kallun joskus aiemminkin
esittämä Murchin´ Durking´
Durking, jonka nimi esittäjän
käsityksen mukaan tarkoitti kuvitteellista paikan nimeä
Irlannissa. Aivan varma ei Kallu kuitenkaan asiastaan ollut. Toinen laulu oli
merimieslaulukäännös Ei enää merille ja kolmas hauska
ja opettavainen Kaikki ryypätty. Kallun käännösten
määrä lähentelee jo viittäkymmentä ja tekstit olisi syytä
saada laajempaankin käyttöön.
Aina varma ja luotettava André Zweig tulkitsi voimakkaasti
eläytyen englanniksi Viulunsoittaja katolla-musikaalin ehkä
tunnetuimman laulun If I were a rich man (Rikas mies jos
oisin) saaden yleisön mukaansa laulun kertosäkeisiin.
Aivan uutena tulokkaana
tällä estradilla nähtiin sekä kuultiin esiintyjää nimeltä Jyrki
Kosonen, joka baritonillaan esitti Eeva Pyykölän laulun Sydämen
ääni (Yksinhuoltajan aamujooga) Eevan säestäessä
pianolla. Jyrkistä huomasi, ettei mies ollut ensimmäistä kertaa
yleisön edessä ja kysyttäessä kertoikin olevansa näyttelijä,
mutta vasta aloittavansa laulu-uraa. Vaikea uskoa, sitä tasoa
esitys oli
!
Naapuriravintolasta keikalta tullut Leni Willmanin ensimmäinen
kappale oli Beverly Brothers-yhtyeen hitti Inside my guitar,
jonka Leni tulkitsi eläytyen ja itseään valkoisella
Takamine-kitarallaan säestäen. Lenin toinen laulu oli hänen
omansa, äärettömän kaunis Sua rakastan. Ei kylläkään
kertonut kelle laulu oli tehty.
Illan päätti Stig Sundman, joka Petrin säestämänä
lauloi Georg Malmstenin tutun laulun Pennitön uneksija,
jolla ei ole markkoja taskussa tuskin eurojakaan. Toista
lauluaan varten, joka oli Vladimir Wysotskin ja Junnu Vainion Ystävän
laulu pyysi Stigu muitakin trubaduureja mukaan ja yleisön
laulaessa mukana omisti laulun Roland Koppatzille toivottaen hänelle
pikaista paranemista.
Helsingin Laulelman Ystävät HELYn puolesta
Seppis
|
|
