Trubaduuritreffit 16.11.2003

Teema:   "Luonto ja luonne"

Trubaduuri- ja laulelmailta Teatteriravintola Arenassa kokosi "Luonto ja luonne" -teeman pariin sateisena marraskuun sunnuntaina 16.11. täyden salin niin esiintyjiä kuin yleisöäkin. Tunnelma oli HELYn lokakuisen Yhteen Hiileen-konsertin jälkimainingeissa alusta asti vauhdikas ja tavanomaista viihteellisempi laulelmallisen osuuden jäädessä tällä kertaa vähemmälle. Yleisö näytti selvästikin viihtyvän. Aikaisemmasta linjasta poiketen kuultiin useitakin duo- ja trio-kokoonpanoja mm. bassosäestyksellä. Illan ohjelman kokosi ja juonsi Timo Vitikka siteeraten teeman tiimoilta kokoamiaan kuuluisien ajattelijoiden mietelmiä. Kuullut laulut liittyivät illan teemaan enemmän tai vähemmän löysästi – enimmät vain löyhästi.

Illan perusvireen viritti ensimmäisenä esiintynyt  Mikko Manuel, joka huuliharppua soittaen ja flamencokitaralla itseään säestäen aloitti Eagles-kappaleella Take it easy. Vauhti vain parani Mikon jatkaessa famenco-rumballa A las Feria de Grana(da). Timo vaatimuksesta Mikko soitti vielä kolmannenkin vauhdikkaan ja mukaansatempaavan kappaleen, lattaripohjaisen Bamboleo… Bambolea, jonka säestykseen ja stemmalauluun yhtyivät André ja Timo.

Seuraavalla esiintyjällä Chrisu Österbergillä oli epäkiitollinen tehtävä jatkaa aivan eri tyylilajilla. Chrisu oli valinnut ensimmäiseksi laulukseen Juha Vainion suomentaman ja radiossa harvoin kuullun Cornelis Vreeswijkin laulun Sportiga Marie, joka Junnun teksissä oli saanut nimen Regina Rento. Nimen lisäksi Junnu on sanoituksessaan muuttanut myös Marien ammatin. Toinen Chrisun esittämä kappale oli monille jo tutumpi Leonad Cohenin kaunis laulu Suzanne.

Lasse von Hertzen Helsingin Visans Vänner-yhdistyksestä alotti suomeksi Evert Tauben laululla Den lycklige nudisten, jonka onnistunut svengaava suomennos Nakupolkka on Pentti Saaritsan käsialaa “…nouse polvi, pyöri päkiä pitkin maita pitkin mäkiä…”. Lassen “parempi puolisko” kuten hän HELYn varapuheenjohtajaa Päivi von Hertzeniä (ent. Paunu) nimitti, lauloi esilaulajana kansanlaulun Taivas on sininen ja valkoinen yeisön yhtyessä kertosäkeen, minkä jälkeen aviopari esitti hauskan vuoropuhelun muotoon tehdyn laulun Darling go home (your husband is sick), joka kuvasi hyvin naisen luonnetta raadollisimmillaan.

Petri Hohenthal aloitti osuutensa omalla herkällä laulullaan Syksy, joka Petrin kertoman mukaan edellisellä viikolla juuri oli täyttänyt 21 vuotta.  Seuraavaan lauluun Malaquenia osallistui myös Jan Hohenthal kitarasäestyksellä ja laulullaan. Kolmantena lauluna kuultiin Pete Seegerin tuttu Where has all the flowers gone (mihin on kaikki jauhot kadonneet?). Yleisön reaktioista ja mukaan tulosta päätellen laulu herätti monelle varmasti nostalgisia muistoja 60-luvulta.

Omia laulujaan esittävä ja itseään pianolla säestävä Eeva Pyykölä oli valinnut kappaleikseen  laulut Tahtoisin tanssia ja Kuka mulle sanoo mikä oikein on. Eevan voimakas ja persoonallinen lauluääni tulkitsi vahvasti vahvasti molempien laulujen nokkelaa ja ajatuksiakin herättävää sanomaa. Eevan kertoman mukaan näissä lauluissa on enemmän omakohtaista kuin esimerkiksi hänen aikaisemmin kuulluissa lauluissaan Gigolo ja Lihakauppias. Eevan laulut ansaitsisivat ehdottomasti tulla kuulluiksi laajemmillakin areenoilla !

Eevan jälkeen vuorossa oli HELY:n sihteeri Matti Seppänen. Hän esitti ensimmäisenä kappaleenaan HELYn tutkulaisjäsenen Tom Gardbergin laulun Yösatama, joka Yleisradion 1964 järjestämässä laulelmakilpailussa sai kolmannen palkinnon – tuolloin ruotsinkielisenä nimellä Natthamn. Samassa kilpailussa toiseksi palkittiin Tove Janssonin ja Erna Tauron Höstvisa. Seppiksen toinen laulu oli Evert Tauben vuoropuhelun muotoon tehty Havsörnsvals alkukielellä.

Heini Lehväslaiho jatkoi ohjelmaa kahdella omalla englanninkielisellä laulullaan Seagull ja Leaves, joka kertoi luonnon kuolemasta ja uudelleensyntymästä. Heinin kaunis ääni tulkitsi hyvin molempien laulujen herkkiä tunnelmia. Jälkimmäiseen lauluun osallistui Petri soittaen kappaleen lopuksi viulusoolon lähes prima vista.

Viimeinen esiintyjä ennen taukoa oli André Zweig, jonka ensimmäinen laulu oli espnjaksi esitetty El Vagabundo (Kulkuri). Toisena laulunaan André lauloi suomeksi ja englanniksi Arenassa aikaisemminkin kuullun Clown of the town. Se on uudelleenkin kertaan kuultuna aivan yhtä koskettava kuin ensimmäisellä kerralla.

Myös tauon jälkeisen jakson alloitti Mikko Manuel nimeltään tuntemattomaksi jääneellä espanjankielisellä lattaribiisdillä, joka ilman taukoa vaihtui Cielito Lindoon ja suunnilleen samalla kompilla ja sävellajissa Sing a song pianoman-kappaleeseen.

Kuten Chrisukin alkuillasta, vaihtoi seuraava esiintyjä Leni Willman tunnelmaa teeman suuntaan esittämällä vakuuttavasti kaksi omaa lauluaan Olavi vihervän säestäessä kontrabassolla. Lenin  ensimmäinen oli tunnelmallinen Kevätlaulu ja toinen Eino Leinon runoon sävelletty Meri kuutamolla. Jälkimmäisen laulun Leni kertoi säveltäneensä siinä vaiheessa kun usko omiin sanoituksiin oli horjunut. Molemmat  laulut olivat onnistuneita ja varsinkin jälkimmäisessä, jonka teksti oli tuttu, oli tavoitettu tavattoman hyvin Leinon runon tunnelma. Ennen soittonsa alkua Leni kertoili positiiviseen sävyyn ensimmäisistä ylinopeussakoistaan ja sen myötä saamastaan nuorisoporukan sympatioista.  

Seuravana esiintyi Yhteen Hiileen-konsertistakin tuttu HELY:n “nuorisojaos” trio Banderin, jonka kokoonpano on kitaristi-laulaja Jouni Kotkavuori, irlantilaista buzukia soittava ja laulava Tero Pulkkinen ja Jan Hohenthall kontrabasso ja laulu. Ryhmän ensimmäinen numero oli ruotsalaisen Dan Anderssonin laulu Veli Jooakim, jonka suomennoksen ovat tehneet Tommy Taberman ja Hector. Esitys oli täyttä kamaa. Toisena oli Jounin oma Kitara kiveen, jonka hän myös lauloi.  Tämän mainion ryhmän kolmas ja viimeinen kappale oli Jounin Aina sataa (aina tuulee), jonka lauloi Jan muiden säestäessä. Tästä porukasta tulemme kuulemaan vielä!

Niinikään Yhteen Hiileen-konsertissa esiintynyt ryhmä Gipsy Ballad: André, Petri ja Jan oli seuraavana vuorossa ja aloitti lähes instrumentaalina swing-standardilla Sweet Sue Petrin soittaessa viulua, Andrén kitaraa ja Janin kontrabassoa – isä, poika ja hyvä svengi!

Yhteen Hiileen-konsertin esiintyjä oli myös seuraava duo, Taljankasta tutut Anja ja Timo Tyrväinen, jotka nyt esittivät laulunsa lähes ilman mukana ollutta kitaristiaan Ari Salinia. Lauluikseen pari oli valinnut kaksi moldavialaista luonnosta ja luonnonlapsista kertova laulua. Näistä jälkimmäinen kertoi heräämisestä juhlan jälkeiseen aamuun: älä herätä minua niin aikaisin! Esitys henki luonnollista musiikin iloa ja olen varma, että jos tilaa olisi ollut enemmän olisimme nähneet Anjan tanssivan sen tahdissa. Petri säesti taas viulullaan.

Irlantilaisten laulujen suomentamiseen erikoistunut Kalevi Mäkelä oli jälleen valinnut esitettäväksi kolme kääntämäänsä juomalaulua. Kallun ensimmäinen laulu Gallwayn lahti ei ollut se Gallway Bay, joka monille on tuttu irkkuballadi. Tämä laulu kertoi juomarinaisesta tai naisjuomarista ja lahdella oli laulussa vain vertauskuvallinen rooli. Myös toisessa laulussa Malone tahtoo ryypyn , joka kertoi Patrick Joe Malonensta, esiintyi Gallwayn lahti. Kallun kolmas laulu Juokaas nyt miehet kehotti vauhdin tiivistämiseen kello kymmenen jälkeen ennen pubin sulkemista.

Ari Talkamo jatkoi juomalauluilla esittämällä keväisen snapsilaulukilpailussa palkitun Maikki Zotowin laulun Äidin kasvimaalla (ks. www.hely.info/snapsilaulut.html ) Arin muut laulut olivat kaunis Beatles-yhtyeenkin tunnetuksi tekemä Till there was you  ja Charles Aznavourin She, jonka esittämistä Timo Vitikka vaati.  Arvoitukseksi jäi minkä laulun Ari olisi itse valinnut.. Ammattimiehen työtä joka tapauksessa!

Illan päätti André Zweig vakuuttavasti auluilla House of the rising sun ja Frank Sinatran ohjelmistosta tutun My Wayn nyt espanjankielisenä versiona Mi Manera.