Kupletti eilen ja tänään


Otavan musiikkitietosanakirjan (1976) mukaan:

Kupletti on, alkuaan ranskaksi couplet < couple (pari), saman riimin yhdistävä säepari.  1800-luvulla kupletti tuli tarkoittamaan revyy- ja vaudeville-esityksissä ajankohtaista, humoristista laulua, jossa kunkin säkeistön jälkeen esitettiin kertosäe. Kupletti oli siis tarkoitettu näyttämöllä esitettäväksi , siihen liittyi teatterinomaien esitystapa runsaine eleineen ja usein myös pukuineen, pääpaino oli tekstillä ja sävelmäksi kelpasi usein joku tuttu lainasävelmä.

Syrjäiseen Suomeen 1800-luvun mannermainen revyymuoti ei oikein päässyt kotiutumaan, mutta vuosisadan alussa, kun huvielämä Suomessa vilkastui, kuplettilaulusta tuli suosittu ohjelmanumero ravintoloissa, iltamissa ja muissa huvitilaisuuksissa.

Suomalaisen kuplettilaulun varsinainen isä oli J. Alfred Tanner (1884-1927), jonka ohjelmisto koostui lähes kokonaan hänen omista lauluistaan. Vaikka niiden tyyli perustuikin mannermaisiin ja ruotsalaisiin revyylauluihin
ja sävelmät olivat lainatavaraa, ne olivat mitä suurimmassa määrin omaperäisiä. Aiheet liittyivät ajankohtaisiin tapahtumiin ja ihmistyyppeihin: Siirtolaisen meno, Poliisina ollessani, Muistoja olympialaisista kisoista 191, Rasputiini, Kulkurin valssi, Orpopojan valssi jne.  Tannerin lauluista tuli valtavan suosittuja, ja hän sai lukuisia seuraajia, joista merkittävimpiä olivat Rafu Ramstedt, Iivari Kainulainen, Tatu Pekkarinen, Matti Jurva  ja Palle.

1920-luvun lopulla kuplettilaulu alkoi sulautua iskelmämusiikkiin, ja esimerkiksi Matti Jurvan 1930-luvun lopulla tekemät levytykset ovat yhtä usein tanssikappaleiksi tarkoitettuja humoristisia lauluja kuin kupletteja.  Palle (Reino Hirviseppä, oik. R. W. Palmroth) ylläpiti suosituissa radiorevyissään varsinaista kuplettiperinnettä. 1940-luvulla Reino Helismaa uudisti perinnettä merkittävällä tavalla.

Vaikka kupletti kuuluu jo historiaan, jälkiä siitä voi kuulla suomalaisessa kevyessä musiikissa.  Suurin osa humoristisista lauluista on sille kiitollisuudenvelassa, ja esim. Juha Watt Vainiota voi hyvinkin pitää Tannerin perinteen jatkajana.


Suomalaisen populaarimusiikin historian mukaan:
   
Kupletti on hupilaulu, joka käyttää usein lainattua sävelmää ilakoidakseen ajankohtaisilla aiheilla.  Kupletin nautittavuus syntyy lähinnä esityksen perusteella. Kupletissa "lainasävelmän pohjalle rakennetaan runokertomus jostain asiasta ... mahdollisimman vitsikkäitä ja kärkeviä sanankäänteitä käyttäen".  Riimitys on oleellinen, usein koko "jutun juju". sävelmä on "jokin kulkusävel, kansanlaulu ... tai muoti-iskelmä".

Murteen käyttäminen ja ylipäänsä kansanomaisuus on suosittu tehokeino, myös keikari-imagoa esiintyi (alkuaikoina). lauluihin liittyi usein kiinteästi esittämistä, rooleihin pukeutumista temppuja ja ilveilyjä.

Kupletti.nimitys on ranskalaista perua, mutta suomalainen kupletti ei liene ranskalaista sukujuurta.  Pikemminkin sen taustalla ovat ruotsalaiset kupletit, Bellmannin laulut ja gluntit.  Ensimmäiset ruotsalaiset kuplettitähdet maassamme olivat Sigge Wulff (etenkin naisten suuresti palvoma keikari, joka kiersi Suomessa v. 1891, mutta kuoli jo seuraavana vuonna) ja Sven Scholander, hienostunut Bellmann-esittäjä, joka säesti itseään luutulla (suosittu säestyssoitin tuon ajan Bellmann-tulkeilla).

Suomalainen kansanmusiikin kuuluisin kansanomainen esittäjämme oli Pasi Jääskeläinen, v. 1896 Haapavedellä syntynyt jykeväruhoinen näyttelijä, joka esitti hauskoja kansanlauluja kanteleella.

Kuuluisin kupletöörimme oli J. Alfred Tanner (1884-1927), laulaja, akrobaatti ja lupsakka esiintyjä, "suomalaisen kevyen musiikin isä", jonka ura johti helsinkiläisestä rakennusmestarista ja elokuvien väliaikaesiintyjästä koko kansan suosikiksi.  Tanner ja kumppanit jatkoivat kiertueillaan revyyperinnettä esittämällä hauskoja, usein myös piikitteleviä kappaleita, jotka koostuivat ajankohtaisista sanoituksista usein kansanomaisiin lainakappaleisiin. Tanner oli tärkeä esikuva monille myöhemmille kuplettilaulajille (kuten Helismaalle).  Hän oli taitava voimistelija ja esiintyjä ­ monet alulut olivat osaksi puhuttuja. Tanner pukeutui mielellään ri roolihahmoihin ja heitteli tarvittaessa vaikka voltteja. Hänen lauluissaa vilahtelee monia 1910-luvun Helsingin paikkoja ja henkilöhahmoja, mutta esiintyy myös kansanlaulujen tuttuja teemoja. hän levytti n. 60 laulua, joista nykyään lienee kuuluisnin Kulkurin valssi (1926).

Muita suosittuja "esi-iskelmäkauden" kuplettilaulajia olivat Tannerin ystäväpiiriin kuuluneet Rafu Ramstedt "Suomen Chevalier" (kappaleita mm. "Heijallerii", "Rosvo-Roope"), Terttu Weissman sekä oululainen Oskar Nyström.

Kupletöörien vaikutus jatkui iskelmäkaudella sanoitusten ja hauskojen solistien (Matti Jurva), myöhemmin radiorevyiden (Palle) ja rillumarein (Helismaa) myötä. Myöhemmät hupilaulajat voidaan käsittää suorina jatkeina kuplettiperinteelle.

Kuplettilevyjä ei myyty kovin paljon. Ensimmäiset suomenkieliset "menestyslevyt" oli äänitetty USA:ssa Columbialle sikäläisten siirtolaisten toimesta. Näiden jenkkojen, polkkien ja rallien esittäjiä olivat mm. Hiski Salomaa ja Antti Syrjäniemi. Esitykset olivat karkeahkoja kansankupletteja, kuten arvaamattomaan suosioon noussut Lännen lokari ja ajankohtaisesti evoluutiokeskusteluun kantaa ottanut Daytonin apinajuttu.

MS